Oi rakas Valgius! Rankkasateet eivät alinomaa herahtele pilvistä
ryöttäisille pelloille, eivätkä mylleröivät myrskyt vello Kaspian
mertä; jähmeä jää ei kaikkia kuukausia ole sulamatta Armenian
ylängöillä,[2] eivätkä Garganuksen[3] tammikot nuoku Akviloin[4]
vaikutuksesta, eivätkä vuorisaarnet varista lehtiänsä; mutta sinä
vaivaat alinomaa itkusävelin Mystes-vainajaa,[5] eikä sydämestäsi
lähde lemmittysi kaipuu,[6] ei Iltatähden noustessa, eikä sen
paetessa nopeasti-nousevan auringon säteitä. Eihän edes tuo kolme
ihmisikää elänyt vanhus[7] koko ikäänsä vaikeroinnut armasta
Antilokhusta,[8] eivätkä nuorta Troilusta[9] iänkaiken itkeneet
hänen vanhempansa ja frygialaiset sisarensa. Lakkaa vihdoinkin
akkamaisista valituksistasi ja laulelkaamme ennemmin Caesar
Augustuksen uusista voitoista[10] ja kolkosta Nifates-vuoresta[11]
sekä, miten Medialais-joki,[12] luettuna lannistettujen kansakuntain
jokien joukkoon, masentuneena vierittelee pienempiä pyörteitä ja
miten Gelonilaiset[13] määrätyn rajan sisäpuolella ratsastelevat[14]
tiukilla tantereillansa.[15]