Hän ei vielä jaksa kantaa iestä nöyryytetyllä[2] niskallansa, ei
vielä tehdä toverin[3] tehtäviä, eikä sietää kiimassansa riehuvan
härän painoa. Pitkin viheriöitseviä kenttiä liehuu sinun hiehosi
mieli; hiehosi, joka milloin huojentaa kovaa kuumaansa joissa,[4]
milloin taas haluaa leikkiä vasikkain keralla kosteassa pajukossa.
Lakkaa himoitsemasta kypsymätöntä viiniköynnöstä: pian on purpuralta
punertava syksy tasaava sinulle sinertäviä terttujansa. Pian on
se seuraava sinua; sillä aika kuluu rajusti ja lisää hänelle ne
vuodet, jotka sinulta riistää. Pian on Lalage julkein otsin pyytävä
aviomiestäkin pauloihinsa, viehättävämpänä kuin arka Foloë, kuin
Khloris, joka vahanvalkealta niskaltansa loistaa samoin kuin kirkas
kuu, joka yö-aikoina kuumottaa meren ulapalla, tahi kuin gnidolainen
Gyges;[5] ja tämän jos asettaisit tyttöjen joukkoon, niin pettäisi
tuo hajallisilta hapsiltansa ja epäselvältä muodoltansa salainen
eroitus[6] ihmeellisesti nuo teräväjärkiset vieraat.