Älköön olko sinulle häpeäksi rakkaus orjattareesi,[2] oi Xanthias
Fokeus! Orjatar Briseis liikutti kerran vaalevalla värillänsä
kopeata Akhillesta. Vankitun Tekmessan[3] muoto viehätti Ajaxia,
Telamoninpoikaa, hänen omaa herraansa. Atrides[4] hehkui keskellä
juhlakulkuansakin rakkaudesta ryöstettyyn tyttöön, kun vihollisen
sotajoukot olivat sortuneet thessalialaisen voittajan[5] käsiin
ja surmattu Hektor[6] oli jättänyt Pergamumin[7] uupuneille
Kreikkalaisille helpommin hävitettäväksi. Sinä et voi tietää,
tokko keltakiharaisen Fylliksen varakkaat vanhemmat kunnioittavat
sinua vävynänsä:[8] varmaankin hän huolehtii suurta sukuansa ja
Penatiensa[9] tylyyttä. Ole vakuutettu siitä, ett'ei tuo hellimäsi
hempukka ole voinut polveutua konnamaisesta roistorahvaasta ja
ett'ei niin uskollinen ja omaa etuansa katsomaton ole voinut syntyä
äidistä, jota sinun tarvitsee hävetä. Ihastumatta ylistelen minä
hänen käsivarsiansa, hänen muotoansa ja pyöreitä pohkeitansa; ole
epäilemättä[10] enää sitä, jonka ikäkausi on kiiruhtanut päättämään
kahdeksatta lustrumiansa![11]