Muistappa säilyttää maltillista mieltä vastoinkäymisissä, samoin
liiallisesta ilosta hillittyä[2] myötäkäymisissä, oi Dellius, sinä,
jonka kuitenkin täytyy kuolla, joko sitten elät surullisena kaiken
ikäsi tahi, loikuen etäisellä nurmikolla[3] juhlapäivät päähänsä,
huvitteleikset parhaalla Falernus-viinillä.[4] Missä suuren suuri
petäjä ja vaalehtava poppeli mieluisasti oksistansa muodostavat
vieraita-verhoavan varjon ja missä livakas vesi puikeltelee,
liristäksensä kiertelevässä purossa, tänne käske tuomaan viiniä ja
voiteita sekä pian-kauhtuvia, ihania ruusun[5] kukkia, niin kauan
kun tilaisuus, ikä[6] ja kolmen Sisaren[7] mustat[8] langat sen
sallivat. Sinun täytyy kerran jättää ostamasi puistot, kartanosi[9]
ja maatalosi, jonka maisemia kellertävä Tiber[10] huuhtelee; sinun
täytyy jättää kaikki, ja perillinen on anastava läjiin ladotut
aarteesi. Oletko rikas ja ikivanhan Inakhuksen[11] jälkeläinen tahi
köyhä, vieläpä alhaisesta säädystä ja oleskelet taivasalla -- siitä
ei ole mitään väliä: tuon säälimättömän Orkuksen[12] saaliiksi sinä
kumminkin joudut. Meidän kaikkein täytyy kokoutua samaan paikkaan:
onnenuurnassa pudistellaan meidän kaikkein arpaa, joka ennemmin tahi
myöhemmin lankee ja määrää meidät veneesen,[13] ikuiseen maanpakoon
vietäviksi.