Oi Sallustius Krispus, sinä, joka nureksit rahaa![2] Hopealla ei ole
mitään hohtoa,[3] itaran maan poveen kätkettynä,[4] joll'ei se kiillä
ajanmukaisesta käytännöstä. Maailman ajat[5] on elävä Prokulejus,[6]
joka on tunnettu isällisestä mieli-alastansa veljiänsä kohtaan:[7]
häntä on jälkeenjäävä maine kannatteleva iäti-uupumattomalla
siivellänsä.[8] -- Laajemmalle olet levittävä valtaasi, masentamalla
ahnaan mielesi,[9] kuin jos yhdistäisit Libyan[10] kaukaiseen
Gadeesen[11] ja kumpikin Punilainen[12] palvelisi ainoastaan
sinua. Kauhistava vesitauti yltyy, saaden hillitsemättä noudattaa
himojansa, eikä saa janoansa sammumaan, joll'ei itse taudin syy
väisty verisuonista ja vesinen velttous kalvakasta ruumiista.
Rahvaan mielipiteestä poikkeava Virtus eroittaa onnellisten luvusta
tuon Kyruksen valta-istuimelle[13] jälleen-asetetun Fraateen[14]
ja totuttaa kansan käyttämään vääriä nimityksiä, uskoen varman
valtikan ja kuningasruunun[15] sekä lakastumattoman laakeriseppeleen
ainoastansa sille, joka voi tähystellä äärettömiä rahaläjiä,
taaksensa vilkaisematta.[16]