Sinä käsittelet kansalaislevottomuuksia[2] aina Metelluksen
konsuli-ajoista asti;[3] sinä sodan syitä, sen virheitä ja
vaiheita; sinä Onnettaren ilveilyä,[4] ylimysten turmiollisia
ystävyysliittoja[5] ja noita aseita, jotka ovat tahratut
vieläkin sovittamattomalla verellä -- todellakin vaarallisesta
onnenkoetuksesta ainehikas tehtävä[6] -- ja astuskelet petollisen
tuhan alla kytevässä mujussa. Hiukan aikaa olkoon tuo yksitotisen
murhenäytelmän Runotar[7] etäällä teaattereistamme! Mutta heti kun
olet säntilleen selitellyt tapaukset,[8] jatka jälleen suuri-arvoista
työtäsi kekropialaisen[9] murhenäytelmän tapaan, oi Pollio, sinä
surullisten syytteen-alaisten[10] ja neuvottelevan senaatin
erinomainen turva; sinä, jolle laakeriseppele voittosaatossa
Dalmatian valloittamisen johdosta[11] on tuottanut ikuisen kunnian!
-- Nytpä väleen halkaiset korvani sotatorvien uhkaavalla törmällä:
jo koukerotorvet räikkyvät; jo aseiden välke säikähyttää arat
hevoset ja synkistää ratsastajain muodot. Jo luulen kuulevani nuot
jalot, kunniakkaalla pölyllä tahritut päälliköt ja koko maanpiirin
lannistetuiksi, paitsi Katon miehevää mieltä. -- Juno[12] ja
jok'ainoa jumalista, joka, suosien Afrikalaisia, voimattomana oli
paennut tästä kostamattomasta maasta[13] on tuonut voittajain
jälkeläisiä sovitusuhriksi Jugurthalle.[14] Mikä latinalaisella[15]
verellä höystytetty kenttä on hautakummuillansa todistamatta noita
kauheita taisteluja ja tuota aina Medialaistenkin[16] kuulemaa
Hesperian[17] hävityksen ryskettä? Mitkä virrat tahi mitkä joet ovat
tietämättä tuosta surkuteltavasta sodasta? Minkä meren Daunian[18]
verilöyly on pitänyt punaamatta? Mikä merenranta on vapaa verestämme?
-- Mutta, oi rohkea Runotar, älä ole leikkiä laskematta, äläkä enää
ryhdy keolaisen[19] murherunoelman muodostukseen, vaan käy kerallani
Dionen luolaan[20] ja virittele vieressäni sointuisampia[21] säveliä.