Sekä suitsutuksella että kielisoitimilla[2] että vasikan luvatulla
verellä tekee minun mieleni sovittaa Numidan suojelusjumalat, hänen,
joka nyt, palattuansa terveenä äärimmästä Hispaniasta,[3] suikkaa
useita suuteloja hyville ystävillensä, kuitenkaan ei kellekään
useampia, kuin rakkaalle Lamialle,[4] muistellessansa saman hoitajan
hulpiloissa kulunutta lapsuuttansa ja samalla kertaa muutettua
toogaansa.[5] Älköön mikään armas päivä kaivatko liidunmerkkiä:[6]
älköön olko mitään määrää esille-tuodulla kaksikorva-astialla;
älköön, Salilaisten tapaan,[7] olko mitään lepoa jaloilla; älköön
äsmälti-juova Damalis[8] voittako Bassusta thrakialaisissa
ylellisjuominkeissa;[9] älköön puuttuko ruusuja atrioista:[10]
älköön pysyväinen persilja, älköön lakastuva lemmenkukka! Kaikki
ovat kääntävät raukeavat silmänsä Damaliksen puoleen; eikä Damalis,
kiinteämmin[11] kuin seipäilevä seiniläs, ole eroava uudesta
ihailijastansa.