Oi jumalatar![2] Sinä, joka hallitset ihanaa Antiumia;[3] sinä, joka
olet sekä tehokas koroittamaan kuolevaisen alimmaltakin arvo-asteelta
että muuttamaan komeat voittosaatot hautijaiskulkueiksi; sinua
lähestyy köyhä maan asukas levottomalla rukouksella, sinua, oi meren
valtijatar, lähestyy se, jokatahansa bithynialaisella[4] aluksella
kulkeneekin Karpathus-mertä.[5] Sinua kavahtaa villi Dakialainen,[6]
sinua pelkäävät kuljeskelevat Skythalaiset,[7] sinua sekä kaupungit
että kansat ynnä sotaisa Latium, samoin muukalaiskuninkaiden äidit
ja purpuraan puetut itsevaltijaat, että väkivaltaisella jalallasi
syökset kumoon pystytetyn patsaan[8] tahi että lukuisa väkijoukkio
yllyttää hidastelevia: "aseisin!" "aseisin!" ja kukistaa heidän
valtansa. Edelläsi käy aina tuo ankara Välttämättömyys, kantaen
väkinauloja ja nalkkeja vaskisessa kädessänsä; eipä puutu häneltä
vahva hakakaan, eikä sulava lyijy. Sinua kunnioittavat Toivo
ja tuo valkeaan huntuunsa verhottu, harvinainen Rehellisyys,
joka ei kieltäydy olemasta seuralaisenasi,[9] milloin vaan,
muutettuasi asusi, vihastuneena jättänet mahtavain asunnot. Mutta
epäluotettava yleisö ja petollinen portto pakenevat; ystävät eriävät,
tyhjennettyänsä maljat sakoinensa, ollen liian viekkaat yhteisesti
kantamaan iestä. Suojele Caesaria, tämän aikoessa lähteä sotaretkelle
Britannialaisia, maailman äärimmäisiä asukkaita vastaan, sekä tuota
verestä nuorukaislaumaa,[10] josta on tuleva pelko Itämaalaisille
ja Punasenmeren rantalaisille. Voi, voi! Minua hävetyttää arpemme,
rikoksemme ja veljemme.[11] Mitä me, tämä karaistu miespolvi, olemme
karttaneet? Minkä jumalattoman työn olemme jättäneet tekemättä?
Mistä on nuorisomme, pelosta jumalia kohtaan, pidättänyt kätensä?
Mitä alttareja on se säästänyt? Oi jospa uudella alasimella
teroittaisit tuon tylsyneen miekan jälleen, Massagetalaisten[12] ja
Arabialaisten[13] kauhuksi!