Mitä runoilija anoo Apollolta,[2] jolle temppeli on pyhitetty?
Mitä hän rukoilee, kaataessansa uutta viiniä maljasta?[3] Hän ei
ano suinkaan viljavan Sardinian[4] runsaita satoja, ei helteisen
Kalabrian[5] suosittuja karjalaumoja, ei kultaa, ei Indian
norsunluuta,[6] eikä niitä maisemia, joita Liris,[8] tuo tyven
joki, vienolla virrallansa uurtelee. Leikelkööt ne, joille Onnetar
sen on suonut, Kaleen[9] viiniköynnöksiä sirpillänsä, juokoon myös
rikas kauppijas kultamaljoistansa viiniä, jota hän on vaihettanut
Syrian tavaroilla,[10] itse jumalainkin suosimana, koska hän, näet,
kolmasti ja neljästi vuodessa ilman vaaraa viiltelee Atlantin[11]
aaltoja. Minun ruokani ovat oliivimarjat, maksanohdake ja
helposti-sulava koirannauris. Oi Latous![12] Minä rukoilen sinua:
suo minun sekä ruumiin että sielun puolesta terveenä nauttia sitä,
mitä olen hankkinut; älä salli minun viettää vanhoja päiviäni[13]
ylenkatseessa,[14] äläkä runolahjan[15] puutteessa!