Minä, Runottarien[2] lemmikki, annan kaiken surun ja pelon
rajutuulille, vietäviksi Kretan mereen,[3] aivan huoletonna
siitä, ketä pohjan perillä peljätään hyisen maan kuninkaana, mikä
Tiridatesta[4] peloittaa. Oi Pimplan[5] sulo Runotar! Sinä, joka
iloitset kirkkaista lähteistä, sido päivänpaistetta rakastavia
kukkia toisiinsa, sido Lamialleni seppeleeksi. Sinun avuttasi ei
kunnioituksistani tule mitään. Tätä sopii sinun sekä Siskojesi
ikuisuuttaa uusilla soittimilla, tätä lesbolaisella näppäimellä.[6]