Se, joka on nuhteeton elämältänsä ja puhdas virheestä, se -- oi
Fuskus! -- ei tarvitse maurilaisia peitsiä,[2] eikä jousta, eikä
myrkytetyillä nuolilla täytettyä koteloa; joko hän sitten aikoo
matkustaa läpi polttavain Syrtien[3] tahi asumattoman Kaukasuksen[4]
tahi niiden seutujen, joita tarunomainen Hysdaspes huuhtelee.[5]
Sillä kun laulelin Lalagestani ja huoletonna kuljeskelin rajani
ulkopuolelle, pakeni minua susi Sabinilaismetsässä, vaikka olinkin
aseetta: hirviö, jonkalaista ei kasvata sotaisa Daunia[6] avarissa
tammikoissansa, eikä synnytä Juban maa,[7] tuo jalopeurain
kuivettunut kotimaa. Muuta minut niille hedelmättömille kentille,
joilla ei yksikään puu kostu kesätuulen hengähdyksestä, tahi siihen
maailmanosaan, jota usvapilvet ja paha sää[8] rasittavat; muuta minut
tuon liian läheltä kulkevan auringon(jumalan) vaunujen alle, siihen
maahan, jossa kaikellainen asumus on mahdoton,[9] sielläkin olen
rakastava tuota suloisesti-hymyilevää, tuota suloisesti-ääntelevää
Lalagetani.