Kupidojen julma äiti[2] ja thebalaisen Semelen poika[3] sekä
irstas Vallattomuus[4] käskee minun jälleen kääntämään huomioni
rajoitettuihin rakkauspuuhiin. Minua innostuttaa Glykeran kauneus,
hänen, joka loistaa kirkkaammin kuin Paroksen[5] marmori; minua
innostuttaa hänen hupa vallattomuutensa ja nuot hänen silmäillä liian
viehättävät kasvonsa. Koko voimallansa syöksyen minuun, on Venus
jättänyt Kypruksen,[6] eikä salli minun laulaa Skythalaisista[7]
eikä tuosta vielä pakoon kääntämänsä hevosen selässäkin urhollisesta
Parthialaisesta,[8] eikä siitä, mikä ei laisinkaan koske häneen.
Tuokaa tänne minulle, oi pojat, viheriöitseviä turpeita,[9] pyhiä
yrttejä ja suitsutusaineita ynnä malja kaksivuotista viiniä: uhrin
toimitettua,[10] on hän[11] lempeämpänä lähestyvä.