Oi Varus! Älä istuta mitään muita puita ennemmin, kuin pyhiä
viiniköynnöksiä, Tiburin[2] möyheään maahan ja Katiluksen muurein[3]
ympärille. Sillä raitismielisille on jumala sallinut kaikenlaisia
vastuksia, eivätkä kalvavat murheet haihdu millään muulla lailla.[4]
Kukapa juomingin jälkeen haastellee rasittavasta sotapalveluksesta
tahi köyhyydestä? Kuka ei mieluummin sinusta, oi isä Bakkhus,[5] sekä
sinusta, oi sievä Venus?[6] Mutta ett'ei joku ylenmäärin nauttisi
kohtuullisen Liberin[7] lahjoja, siitä muistuttaa Kentaurien[8]
ja Lapithien[9] keskinäinen jupakka, joka syntyi juuri viinin
tähden;[10] siitä muistuttaa tuo Sithonilaisille[11] ankara[12]
Evius,[13] koska he, noudattamalla himojansa, pienessä määrin voivat
eroittaa oikeutta vääryydestä. Minä en pudista sinua, oi herttainen
Bassareus,[14] vasten tahtoasi; enkä tempaa näkösälle sitä, mikä
piilee moninaisten lehtien peitossa.[15] Häihdytä korvistani
berekyntilaisen torventoitotuksella[16] noiden kauhistuttavien
käsirumpujen[17] räminät, joita seuraa sokea itserakkaus, liiaksi
tyhjää päälakeansa kohoittava kerskaus ja salaisuutta takanansa
pitämätön, lasia läpikuultavampi luottamus.