Oi sinä kaunista äitiäsi kauniimpi tytär! Teeppä loppu, minkälaisen
vaan itse tahtonet, minun herjausrunoistani, joko sitten tahdot[2]
tulella tahi Hadrian meressä.[3] Ei Dindymene,[4] eikä Pythian
asukas[5] niin sykytä pappein sydäntä sisimmässä temppelissä,
samoin ei Liber;[6] eivätkä Korybantit[7] siten kalkuttele
kimakasti-kiliseviä vaskikilpiänsä, kuin katkerat vihat, joita
ei peloita Norikumin miekka,[8] ei haaksirikkoinen meri, ei
riehuva tuli, eikä itse tuo hirvittävällä jymyllä maahan-syöksyvä
Jupiterkaan.[9] Prometheuksen kerrotaan pakosta täytyneen kaikkialta
ottaa osa ja liittää se alku-aineesen[10] sekä sijoittaa meidän
sydämeemme raivon jalopeuran tuimuus. Vihan vimma saattoi Thyesteen
kauheaan perikatoon;[11] se on aina varsinaisesti vaikuttanut siihen,
että mahtavatkin kaupungit ovat joutuneet perinpohjin häviölle ja
että uhkamielinen sotajoukko on ajanut vihollisen auransa niiden[12]
muurin-muraläjäin ylitse. Hillitse mieltäsi! Minuakin innostutti
sydämeni hehku viehättävän nuoruuteni päivinä ja saattoi minut
ryhtymään ajattelemattomiin jambeihin. Nyt haluan minä muuttaa
katkeruudet vienouksiin, kunhan vaan, peräytettyäni herjaukseni,
tulet ystäväkseni ja lupaat minulle sydämesi.