Oi Merkurius! Sinä Atlaan sulosanainen jälkeläinen, joka
puhetaidolla[2] ja jalon palaestran[3] ohjeella olet ymmärtäväisesti
sievistänyt veresten[4] ihmisten raa'at tavat, sinusta, suuren
Jupiterin ja jumalain lähettiläästä,[5] sinusta, käyrän lyyryn
isästä,[6] tahdon minä laulaa, sinusta, joka olet kykenevä kätkemään
leikillisellä varkaudella[7] sen, mikä sinua vaan miellyttää.[8]
Kerran täytyi Apollon, kun hän tahtoi peljästyttää sinua pikkupoikana
uhkaavalla äänellänsä, joll'et vaan olisi antanut takaisin noita
petoksella riistettyjä härkiä,[9] kerran täytyi hänen nauraa, kun hän
näki itseltänsä viinen viedyksi. Vieläpä nuot pöyhkeät Atridatkin[10]
on rikas Priamus,[11] jätettyänsä Iliumin, sinun johdollasi pettänyt
sekä thessalialaiset vartiotulet ynnä Trojalle vihamielisen leirin.
Sinä saatat hurskasten sielut onnellisten asunnoihin[12] ja ohjaat
kultasauvallasi keveää joukkoa,[13] ollen suotuisa niin hyvin taivaan
kuin Manalankin jumalille.