Sinä näet, kuinka Sorakte[2] on paksusta lumesta
valkeankimaltelevana, kuinka nuokkuvat[3] metsät eivät enää jaksa
taakkaansa kantaa ja kuinka virrat ovat jäähmettyneet[4] kovasta[5]
pakkasesta. Lievennä kylmyys, panemalla runsaasti halkoja liedelle,
ja tuo anteliaammin esille neljän vuoden vanhaa[6] sekoittamatonta[7]
viiniä kaksikorvaisella sabinilaisella astialla,[8] oi Thaliarkhus!
Jätä kaikki muut jumalain huoleksi: nämät kun kerran ovat asettaneet
kuohuvalla meren selällä raivoavat myrskyt, eivät nuoku kypressit
eivätkä vanhat vuorisaarnetkaan. Älä laisinkaan välitä siitä,
mitä huomenna on tapahtuva, ja minkälaisen päivän tahansa kohtalo
suoneekin, lue se eduksesi; älä halveksi nuorena ollessasi suloista
rakkauden nautintoa, äläkä[9] piirihyppyjä, niin kauan kun juro
vanhuus pysyy etäällä kukoistusajastasi. Nyt[10] tulee sinun käyttää
hyväksesi kenttää,[11] kisatanteria[12] ja vienoja hämäränaikaisia
kuiskeita suostutulla hetkellä, vieläpä tytön suloista nauruakin,
joka kuuluu sisimmästä loukosta ja ilmaisee[13] hänen piilopaikkansa,
sekä panttia, joka riistetään käsivarrelta tahi näön vuoksi
vastustelevasta sormesta.