Lydialle.[1]

Oi Lydia! Sano -- kaikkein jumalain nimessä rukoilen sinua -- miksi

kiiruhdat rakkaudellasi syöksemään Sybariksen perikatoon? Miksi

vihaa päivänpaisteista kenttää[2] se, joka voi sietää tomua ja

auringon hellettä? Miks'ei se, joka on harjoitellut sotatemppuja,

ratsastele[3] ikätovereinsa keskuudessa, eikä hillitse gallialaisen

hevosen turpaa sudenhammas-suitsilla?[4] Miksi pelkää hän

koskettaa[5] kellertävää Tiberiä?[6] Miksi karttaa hän varovammin

oliivi-öljyä[7] kuin käärmeen vertä? Eikö enää kanna aseiden

käytännöstä sinertäviä käsivarsia se, joka oli kuulu milloin kiekon-,

milloin keihään-heitosta yli määräkohdan? Miksi on hän viiksessä,

kuten kerrotaan tehneen merenjumalatar Thetiksen pojan[8] Trojan

kurjan perikadon aikana, ettei miehen puku tempaisi häntä murhaan ja

lykialaisten[9] laumain keskelle?

Oodit, Karmen-Seekulaare ja Epoodit · 第 26 / 383 题