Niin ohjatkoon sinua Kyprusta hallitseva jumalatar,[2] niin Helenan
veljet,[3] nuot loistavat tähdet, ja tuulien isäntä[4] kätkettyänsä
kaikki muut[5] paitsi Japyxin,[6] sinua, oi laiva, joka vastaat
huostaasi uskotusta Vergiliuksesta, sitä rukoilen minä, että
vahingoittumatta lasket hänet[7] Attikan rannalle ja siten säilytät
puolen minun elämääni.[8] Rautatammea ja kolmenkertaista vaskea[9]
on sydämen ympärillä sillä, joka ensiksi uskoi särkyvän aluksensa
kolkolle merelle, eikä peljännyt vinhaa, Akviloja[10] vastaan
taistelevaa Afrikusta,[11] eikä synkkiä Hyadeja,[12] eikä raivoavaa
Notusta,[13] jota mahtavampaa hallitsijaa Hadrian merellä[14] ei
ole, joko hän sitten tahtoo kuohutella tahi asetella sen aaltoja.
Mitä kuoleman laatua pelkäsi se, joka kuivin silmin[15] katseli
uiskentelevia hirviöitä, kuohuvaa mertä ja noita pahanmaineisia
Akrokeraunia-kallioita?[16] Turhaan on jumala viisaudessansa
eroittanut maa-osat Okeanuksesta,[17] josta olisi erillänsä
pysyminen, jos kuitenkin jumalattomain alukset kulkevat niiden
syvänteiden ylitse, joita ei pitäisi lähestyä. Rohkeana kaikkia
kestämään, syöksyy ihmissuku kiellettyyn rikokseen. Rohkea Japetuksen
poika[18] toi onnettomalla petoksella tulen ihmiskunnalle. Tulen
taivaasta varastettua, laskeutui kuihtumus ja odottamaton tautien
paljous maihin, ja ennen etäällä-oleva, hidasliikkeinen, välttämätön
kuolema alkoi kiirehtää askeliansa.[19] Siivillä, joita ei ole
ihmiselle sallittu, koetteli Daedalus[20] tyhjää ilman avaruutta;
tunkihan Herkuleen[21] ponnistus aina Akheroniinkin. Ei mikään
ole kuolevaisille liian vaikeata. Tyhmyydessämme pyrimme itse
taivaasenkin, emmekä rikoksiemme kautta anna Jupiterin asettaa
vihaisia salamiansa.