Edelliset, vähän myöhemmin Sarita ja Granville sekä Helena.
_Billy_. Olenhan minä aina sanonut teille, että kerran me kaikki eloon
jääneet kokoonnumme tänne ja ryhdymme kukin voimiemme mukaan samaan
uutta yhteiskuntaa rakentavaan työhön.
_Rva Lumley-G._ Mutta Granvillen täytyy katua.. Hän on ollut meitä
kohtaan sellainen tyranni, että minun on työlästä antaa hänelle
anteeksi.
_Lumley-G._ Kaikkein enimmän hän on kiusannut minua, mutta ihminenhän
hänkin on. Minä olen saavuttanut onneni päästessäni eroon vahasta,
ja minä uskon, että Granvillekin on saanut tarpeensa. Valta on
kaksiteräinen miekka, toisella terällään se viiltää muita ja toisella
pitelijäänsä. Luultavasti yhtä kipeästi molempia... Me otamme
Granvillen toveruuteen.
_Billy_. Kuulkaamme kaikessa tapauksessa, mitä hänellä itsellään
on sanomista. (Sarita ja Granville tulevat. Hetken kuluttua Helena
toiselta puolen.)
_Granville_ (kalpeana ja ehkä jonkin verran vanhentuneena, mutta
muuten reippaana ja ryhdikkäänä, pienen vaitiolon jälkeen). Hyvät
ystävät, tervehdin teitä. Minä taivutan häveten pääni teidän edessänne.
Murtumisen tuhka lankeaa minun pääni päälle... Minä olen viimeiseen
saakka koettanut halveksia yhteishenkeä ja luottaa omaan kykyyni. Minä
olen taistellut sen maailman puolesta, johon minä kuuluin ja joka
minusta oli ainoa oikea, mutta minä olen siinä taistelussa hävinnyt...
Monta kuukautta olen minä ollut... niin, minä olen tuntenut itseni
yksinäiseksi, mutta minun elämänvoimani on tallella. (Vaitiolo.) Minä
tunnen sisässäni kiduttavan vaatimuksen. Se ahdistaa minua, valtaa
minut kokonaan. Minä olen joutunut sen kaikkein mielettömimmän ja
nöyryyttävimmän muodon uhriksi. Ajatelkaa, että tämä on St. Erskine
Granville, joka tekee teille tällaisen tunnustuksen — se voima
on vallannut minut naisen muodossa. (Ojentaa kätensä Saritalle.)
Oletko kertonut uutisen — että sinä et odottanut turhaan? Että sinun
uskollisuutesi on saava palkintonsa?
_Sarita_. Voi, voi, sinä paha henki!
_Granville_. Mahdollisesti, rakkaani. Mutta onko nainen milloinkaan
voinut pahaa henkeä vastustaa? (Katsoo suoraan silmiin Saritaa,
joka luo silmänsä alas.) Näettekö, elämänvoima on ahdistanut minua,
laahannut minua mukanaan. Se on vielä kerran tehnyt minut orjaksi,
mutta tällä kertaa hyveen ja naisen kuuliaiseksi palvelijaksi. Siitä
syystä minä olen tullut tänne ja pyydän teiltä armoa ja anteeksi
kaikkia pahoja tekojani. Minä tunnustan nykyisen järjestelmän... Sarita
on kertonut, että Billyllä ja Helenalla on lapsi. Minä otaksun, että
sekin kuuluu nykyiseen järjestelmään. Hän on myöskin kertonut minulle,
että on järjestetty avioero.
_Helena_. Niin on, jo aikoja sitten; kohta kun me kolme ensimmäistä
tämän yhteiskunnan jäsentä saavuimme tähän paikkaan.
_Granville_. Minä unohdin kysyä asian tarkempia yksityiskohtia, mutta
minä otaksun, että teillä on joku viranomainen, jolta voin anoa pääsyä
yhteiskuntanne jäseneksi. Onko teillä esimerkiksi kuvernööri?
_Billy_. Me emme ole tarvinneet mitään kuvernööriä. Ainoa, minkä me
tarvitsimme, oli tuomari, joka vahvisti eron.
_Granville_. Ja kuka oli se tuomari?
_Billy_. Sarita.
_Granville_. Niin, tosiaan, hänhän on yhä vieläkin miehen puvussa.
(Nauraa. Ottaa sitten Saritaa käsistä ja hyväilee häntä.) Rakas
vaimoni...
_Sarita_. (leikillä). Teidän korkea-arvoisuutenne!
_Granville_ (samoin). Aivan niin, teidän korkea-arvoisuutenne... Niin,
minä olen pyrkinyt teidän yhteiskuntanne jäseneksi ja anonut samalla
kaikkia kansalaisen oikeuksia ja turvaa...
_Billy_. Se riittää, Granville. Te olette tervetullut tänne ja otettu
kansalaiseksi meidän perustuslakimme ainoan pykälän nojalla, joka
kuuluu: Jokaisen on tehtävä sellaista työtä, mihin hän pystyy, ja
jokainen saa työn tuloksista tarpeittensa mukaan.
_Granville_ (iloisesti, Billyä tarkoittaen). Sittenkin teillä näyttää
olevan kuvernööri...
_Billy_. Kuinka haluatte, Granville... Ehkä teitä tottumuksenne vielä
käskee näkemään meidänkin keskuudessamme arvoja ja virkoja, mutta minä
vakuutan teille, että sellaiset ovat täällä tarpeettomia. Me olemme
jokainen oma herramme, ja jokaisen meistä on on pakko kasvaa oman
itsensä, suuren ihmisen, mittaiseksi. Meistä voi itsekukin tarvita
korkeintaan toisen neuvoja, mutta valta on tarpeeton. Se perustuu
aina ulkonaiseen voimaan ja houkuttelee kernaasti vääryyteen. Meidän,
tuhatvuotisen valtakunnan kansalaisten, on sellaista vierottava. Me
emme saa edes näennäisestikään palata siihen mielettömyyteen, joka
hävitti entisen maailman. Meille syntyy ja kasvaa pian uusi polvi, ja
sille on luotava sellaiset olot, että vanhojen vaistojen herääminen
niitten vallitessa on mahdotonta.
_Granville_. Minä alistun... ja koetan ymmärtää.
_Helena_. Se on oleva teille helppoa, kun teillä on vierellänne naisen,
puolison ja tulevan äidin jalo sydän.
_Rva Lumley-G._ (heltyneenä). Te olette kultaisia lapsia molemmat,
Helena ja Billy. Te nuoret olette parempia kuin me vanhat ja paatuneet.
_Billy_. Ei, täti hyvä, ei kukaan ole muuta kuin ihminen, samalla
tavalla heikko ja vahva. Tuhansien vuotten vääryydelle rakennettu
maailma oli meidät kaikki sokaissut. Meidät erotettiin siitä
väkivallalla, mutta nyt me rakennamme uutta omasta vapaasta tahdostamme.
_Rva Lumley-G._ (kuin edellä). Nyt minä olisin valmis antamaan anteeksi
myöskin Tuttlelle. Missä hän on? Hakekaa hänetkin tänne.
_Granville_. Mahdotonta. Eikö Sarita ole teille kaikkea kertonut?
_Sarita_. En. Huolissani sinun kohtalostasi minä jätin lopun
kertomatta. Nyt minä voin senkin sanoa. Me löysimme hänet
Yhdyshotellista, mutta hän oli kuollut...
_Granville_. Niin, hän oli kuollut omistamansa tablettikoneiston
viereen, nääntynyt siihen nähtävästi nälkään.
_Billy_. Maailman viimeinen kapitalisti on siis kuollut nälkään. Hän
oli liian laiska tehdäkseen itse työtä, ja siitä syystä hän joutui
perikatoon. Mutta me, Tuhatvuotisen valtakunnan kansalaiset, istumme
ensimmäiselle juhla-ateriallemme. (Kehoittaa toisia käymään pöytään,
jonka ääreen itsekin asettuu.) Me vietämme nyt vappua, vanhan maailman
työväestön taistelupäivää, josta nyt on tuleva meidän jokavuotinen
riemumme ja onnemme juhla. Jääköön Tuhatvuotinen valtakunta
vallitsemaan ikuisiksi ajoiksi!
Väliverho.