Edelliset ja Tuttle.
_Tuttle_ (tulee sylissään puolikymmentä samppanjapulloa). Minä löysin
sentään jotakin. Tässä on, jos haluttaa.
_Rva Lumley-G._ (loukkaantuneena palvelijan suorasukaisuudesta). Tuttle!
_Tuttle_. Mitä nyt, pikku rouva? (Ojentaen hänelle pullon.) Panemmeko
pullon puoliksi?
_Reginald_ (rientäen ikäänkuin suojelemaan valtiatarta). Senkin roisto!
Tämä on, tämä on... (hänen äänensä alenee, kun hän huomaa Tuttien
katseen).
_Tuttle_ (murahtaen). Suu kiinni, nulkki.
_Arkkipiispa_ (arvokkaasti). Tuttle, te unohdatte asemanne.
_Tuttle_ (räjähtäen nauruun). Asemani? Millainen on minun asemani?
_Arkkipiispa_ (ihmeissään). Mitä... mitä te tarkoitatte?
_Tuttle_ (yhä nauraen). Mitäkö minä tarkoitan? — Sinä olet komentanut
minua aikasi, vanha veikko, mutta luuletko, että se nyt enää käy
päinsä? Kukahan on nyt voiton puolella?
_Rva Lumley-G._ (nousten väsymyksestään huolimaita täyteen
pituuteensa). Tuttle, tiedättekö, kenen talo tämä on?
_Tuttle_. Se on teidän, rouvaseni, mutta tuskinpa siitä on teille
suurtakaan iloa.
_Rva Lumley-G._ Kiittämätön lurjus, minä erotan teidät palveluksestani.
_Tuttle_. So, so, arvoisa rouva. Minä en ole enää kovin kärkäs
noudattamaan rouvan määräyksiä. (Kohottaa pullon huulilleen.)
_Rva Lumley-G._ Elukka, poistukaa heti talostani!
_Tuttle_ (nauraen). Kuka voi ajaa minut ulos? Ehkä lähetätte hakemaan
poliisia?
_Rva Lumley-G._ (miehelleen). Herra Lumley-Gotham, te olette tämän
kodin päämies. Käskekää tuo mies pois.
_Lumley-G._ (loikoen nyt jollakin korokkeella). Rakkaani, ei minulla
ole hänen kanssaan mitään riitaa.
_Tuttle_. Siinä kuulette. Sillä tavoin on minua puhuteltava. Tässä
on sinulle, vanha veikko, kunnon naukku. (Ojentaa pullon L-G:lle,
joka hetken kuluttua ottaa sen ja vie suulleen rva L-G:n katsellessa
sitä toimitusta voimattoman kiukun vallassa.) Nyt ovat ohjakset minun
käsissäni. (Liikkuu kuin voittaja toisten keskellä.) Minulla on
viinikellarin avain. (Heiluttaa avainta.) Kaikki, jotka tahtovat olla
mukana, seuratkoot minua!