Edelliset. Lumley-Gotham. Henkivartijoita.
(Kuuluu torventörähdyksiä, minkä jälkeen henkivartijoitten seuraamana
Lumley-G. syöksyy huoneeseen).
_Lumley-G._ (kiihtymyksestä hengästyneenä). Granville!
_Granville_. Mitä nyt?
_Lumley-G._ Katsokaa! Taaskin radiumiitti. Minä en tahdo olla mukana
tässä puuhassa.
_Granville_ (ottaa L.-G:n kädessään pitämän sanomalehden, lukee).
»Tänä iltana näytti professori Holcomb tiedemiestovereillensa ja
Yleismaailmallisen sanomalehtiliiton edustajalle ilman pitävästi
suljetun kvartsipullon, jonka kemiallinen rakenne on...» — Mikä tällä
sitten on vikana?
_Lumley-G._ Jatkakaa! (Osoittaen lehteen.) Toiselta palstalta — tuosta.
_Granville_ (jatkaa lukuaan). Ainoa vaikeus on, että X-radiumiittia,
jonka nimen keksijä on aineelle antanut, ei voida kontrolloida. Se
saatiin syntymään tyhjässä astiassa. Jos se sattumalta joutuisi ilman
yhteyteen, tulisi siitä olemaan kauheammat seuraukset kuin yksikään
ihminen osaa kuvitella. Pulloa säilytetään puuvillaan käärittynä,
ja yksi laboratorion asistenteista vartioitsee sitä päivin ja öin.
Professori selitti, että jos pullo särkyisi, olisi seurauksena kaiken
elimellisen elämän häviäminen maan pinnalta. (Puhuu.) Tämähän on
mieletöntä.
_Lumley-G._ (kauhuissaan). Jos tuo pullo nyt särkyy, saan minä surmani.
_Granville_. Mutta sehän ei voi olla totta!
_Lumley-G._ Se on totta! Jatkakaa!
_Granville_ (lukee). Tämän osoitti sitovalla tavalla todeksi
se surullinen kuolema, joka kohtasi professori Clarkia. Kuten
muistetaan, oli professori Clark juuri kokeilemassa aivan vähäisellä
radiumiittimäärällä ja sai surmansa, kuten kaikki muutkin
laboratoriossa olleet. Vain pieni tomukasa oli jäänyt sille paikalle,
jossa professori oli seisonut.
_Lumley-G._ Ajatelkaa! Minustakaan ei jäisi muuta kuin tomukasa. Ja
mitä he aikovat tehdä sillä aineella? Antaa merkkejä Marsiin!
_Granville_ (jatkaa lukitaan). Professori Holcomb oli toivonut, että
X-radiumiitin avulla voitaisiin vastata niihin merkkeihin, joita
viimeisten kymmenen vuoden kuluessa on saatu Marsin asukkailta. Nyt
täytyi professorin kuitenkin myöntää, että hänen ponnistuksiaan
ehkäisi sama vaikeus joka tuotti tuhon professori Clarkille ja
hänen apulaisilleen, nimittäin että kaikki kokeet ovat osoittaneet
mahdottomaksi saada radiumiittisäteitä kohoamaan korkeammalle kuin
neljännesmailin päähän maan pinnasta. Ne saattavat kyllä kulkea 8—10
tuhatta kertaa maan ympäri, mutta eivät erkane maasta mainitsemisen
arvoisen matkan päähän.
_Lumley-G._ Oletteko ennen kuullut moista mielettömyyttä?
_Granville_. Me järjestämme kyllä tämän asian. (Menee langattomaan
puhelimeen.) Keksintöjen osasto. Poliisitoimisto. Granville puhuu.
Lumley-Gothamin erikoismääräys. Ilmoittakaa laboratoriossa oleville
asiamiehillenne, että heidän on otettava paikka valtaansa. Vangitkaa
heti professori Holcomb ja kaikki muut siinä rakennuksessa olleet ja
pitäkää heitä ankarasti vartioituina, kunnes saatte uusia määräyksiä.
Estäkää uutisten levittäminen näistä toimenpiteistä. (Tulee takaisin.)
Kas niin, se riittää. Ja nyt, herra Lumley-Gotham, älkää enää yhtään
välittäkö koko jutusta. Minä kyllä hoidan tämän asian.
_Helena_ (joka edellisen keskustelun ajan on ollut syrjemmällä, astuu
esiin). Isä, minä tahdon nyt puhua sinun kanssasi.
_Granville_. Minä olen jo sanonut, että te ette saa kuunnella häntä.
_Helena_. Isä, kuuntele minua.
_Granville_. Muistakaa lääkärin määräys.
_Lumley-G._ (valittaen). Voi, voi, voi! Mitä tämä merkitsee? Enkö minä
saa olla rauhassa omien lasteni hyökkäyksiltä? (Samassa soi kello
kovasti.) Mitä se on?
_Granville_. Minä otan selvää. (Menee langattomaan -puhelimeen. Hetken
perästä havaitaan hänen kasvoillaan hämmästys.) Mitä?
_Lumley-G._ (joutuen jälleen kauhuun valtaan). Mitä nyt? Mistä on
kysymys?
_Granville_. Odottakaa! (Kuuntelee vielä jonkin aikaa, sitten tulee
pois puhelimen luota.) Professori on tullut hulluksi! Hän kieltäytyy
luovuttamasta keksintöään. Hän on sulkeutunut työhuoneeseensa ja
selittää, että hän joko suorittaa työnsä loppuun saakka tai lyö pullon
rikki.
(Hetken hiljaisuus. Kaikki tuijottavat Granvilleen.)
_Lumley-G._ (kuiskaten). Mitä meidän on tehtävä?
_Granville_. Poliisit koettavat päästä häneen käsiksi, mutta pelkäävät
räjähdystä.
_Lumley-G._ Käskekää heidän luopua yrityksestään. Ruvetkaa
neuvotteluihin hänen kanssaan!
_Granville_ (jälleen puhelimen luo). Sanokaa asiamiehillenne, että
heidän on luovuttava yrityksestään... Jättäkää hänet rauhaan. Odottakaa
uusia määräyksiä. (Vaiti, edelleen puhelimen ääressä.) He ilmoittavat,
että professori ei luota heihin. Hän ei tahdo enää neuvotella.
_Lumley-G._ (alkaa väännellä käsiänsä. Seuraavien vuorosanojen aikana
hänen epätoivonsa kehittyy äärimmilleen). Kas niin, kapinoitsijoita!
Yhä uusia kapinallisia. Laupias sallimus, enkö minä milloinkaan pääse
murheistani? Ensin kapinoivat työläisten ammatilliset järjestöt. Sitten
insinöörit. Sen jälkeen minun omat lapseni, kaikki ovat kapinallisia!
Ja he tahtovat tappaa minut! Herra Jumala, miksi minulle tämän teit?
(Huutaa.) Apua! Apua!