Edelliset. Helma. (Oikealta alkaa kuulua sanasotaa, minkä jälkeen
Helena tulee sisälle vartijoiden estelystä huolimatta.)
_Helena_. Kukaan ei voi estää minua pääsemästä isäni luo.
_Lumley-G._ (säikähtyneenä). Mitä tämä merkitsee?
_Granville_ (astuen estävästi Helenan tielle). Seis!
_Helena_ (Granvillesta välittämättä läheten isäänsä). Isä, minä tahdon
puhua kanssasi.
_Granville_. Vaikene!... Ottakaa hänet kiinni!
_Helena_ (vartijoitten lähestyessä koettaa kamppailla heitä vastaan).
Isä, sinun täytyy kuunnella minua!
_Lumley-G._ (vapisevalla äänellä). Mitä tämä merkitsee? Mistä on
kysymys?
_Helena_ (vartijoille, joista pari on tarttunut hänen käsivarsiinsa).
Kuinka te uskallatte? (Polkien jalkaansa.) Isä, käske noiden roistojen
päästää minut irti!
_Granville_. Viekää hänet pois!
_Lumley-G._ Ei, ei, odottakaa... Mitä hän tahtoo? Mistä on kysymys?
_Granville_. Herra Lumley-Gotham, minä varoitan teitä kuuntelemasta
häntä. Te tiedätte, että olette juuri syönyt ja tunnette lääkärinne
varoitukset. Tällaisen varomattomuuden saatte kenties maksaa
hengellänne.
_Lumley-G._ (vavisten, äärettömän pelon vallassa). Helena, kuinka
uskallat häiritä minua? Tahdotko sinä riistää hengen isältäsi?
_Helena_. Oi, isä, isä, asiani on tärkeä, se ei siedä hetkenkään
viivytystä... Isä, älä salli...
_Lumley-G._ (tukkii korvansa sormillaan ja rientää oikealle
henkivartijoittensa seuraamana).