(Kaksi palvelijaa oikealta, jääden ovelle. Muutamia vieraita saapuu ja
jää hetkeksi huoneeseen. Hetken perästä taas uusia vieraita. Toiset
vieraat poistuvat perälle juhlasaliin, jossa syntyy liikettä ja
keskustelua ryhmissä.)
Tuttlle de Puyster ja vähitellen muut vieraat.
_Tuttle_ (on saapunut edeltä oikealle johtavan oven lähelle. Jonkin
ajan kuluttua hänen jälkeensä tulee) Mr de Puyster (puettuna
luumunväriseen pitkäliepeiseen ja suurin kultaisin napein koristettuun
takkiin, ruusunpunaiseen kaulaliinaan ja värillisiin käsineihin, jotka
kaikki yhdessä merkitsevät sanomalehtimiehen virkapukua. Ojentaa
nimikorttinsa Tuttlelle.)
_Tuttle_ (lukee selvällä äänellä). Herra Harold de Puyster,
Yleismaailmallisen Sanomalehtiliiton uutistenhankkija.
_de Puyster_. Onko passissa oikea varmennusleima?
_Tuttle_. On.
_de Puyster_ (tekee läsnäoleville monia kuvastelevia kumarruksia, ja
menee sitten puhelimen ääreen. Langaton puhelin toimii välittömästi,
minkä vuoksi hän puhuu nopeasti). Yleismaailmallinen Sanomalehtiliitto.
Halloo. Onko kunnallisosasto? Ottakaa selostukseni tämän illan
vieraista! Yleiskuvaus uudesta juhlasalistahan teillä jo on. Hyvä!
(Eloise Lumley-Gotham ja Reginald Simpkins tulevat oikealta, mistä
kaikki muutkin vieraat).
_Tuttle_ (esittää). Neiti Eloise Lumley-Gotham ja runoilija Reginald
Simpkins!...
_de Puyster_. Kuulitteko esittelyn? Hyvä. Lisätkää: emännän kaunis ja
lumoava nuorempi tytär. Runoilijasta kertovat huhut, ettei hän aio
tyytyä lepäämään laakereillaan, vaan haluaa kohottaa illan tunnelmaa
esittämällä runon »Lumley-Gothamin suku». — Vieraita tulee lisää, olkaa
tarkkaavaisia!
(Sarita Knickerbocker-Smythe, hieman karkeapiirteinen ja isohko nainen,
jalokivillä koristeltu, saapuu).
_Tuttle_ (esittelee). Neiti Sarita Knickerbocker-Smythe.
(Harlemin arkkipiispa, pyylevä mies, jonka kasvoilla aina on hymy,
tulee. Hänellä on purppurainen viitta ja ketjut kaulassa).
_Tuttle_. Hänen korkea-arvoisuutensa Harlemin arkkipiispa.
(Vieraat tervehtivät toisiaan kumartaen ja vaihtaen jonkin sanan hiljaa
keskenään).
(Lumley-Gotham nuorempi, laiha ja sairaan näköinen nuorukainen,
rinnassa tähti, tulee).
_Tuttle_. Herra Lumley-Gotham nuorempi.
_de Puyster_ (erikoisen juhlallisesti). Lisätkää nimen perään: hän on
se onnellinen nuori mies, joka kerran on omistava enemmän kuin puolet
Yhdysvaltain kiinteästä omaisuudesta. Hänellä on rinnassaan tähti,
jonka hän on hiljattain saanut lahjaksi pyhäkoululuokaltaan.
_Eloise_ (veljelleen). Äiti myöhästyy.
_L.-G. nuorempi_ (joka ei ole tervehtinyt muita kuin sisartaan). Äiti
ei myöhästy milloinkaan.
_Eloise_. Mutta minä tarkoitan — aikaan nähden.
_L.-G. nuor_. Äiti on ajan valtijatar. (Astuu juhlasaliin taustalle,
jonne joku muukin vieraista on siirtynyt).
_Helena_ (äskeisessä, paljon yksinkertaisemmassa puvussa kuin muut,
tulee).
_Tuttle_. Rouva St. Erskine Granville.
_de Puyster_ (yhä puhelimessa hieman ivallisesti). Lisätkää: Hänen
pukunsa oli hänen omintakeisen kauneusaistinsa mukainen.
_Eloise_ (katsoo pitkään sisareensa, tyytymättömänä). Helena, olisit
toki voinut pukeutua tilaisuuteen paremmin sopivaan pukuun!
_Helena_ (rauhallisesti). Rakkaani, jos tietäisit, kuinka vaikeata
minun oli tulla tänne, niin olisit tyytyväinen nähdessäsi minut missä
puvussa tahansa. (Lähtee juhlasaliin taustalle).
(St. Erskine Granville, aristokraatin näköinen mies, jolla on
sileiksi ajetut askeetin kasvot ja koko olemuksessa huomattavasti
kyynillisyyttä, tulee oikealta).
_Tuttle_. Herra St. Erskine Granville. (Toiset vieraat katselevat
Granvilleä melkein peloissaan).
_de Puyster_. Lisätkää... joka on ensimmäisen kerran moniin kuukausiin
jättänyt hallitushuolet syrjään kunnioittaakseen läsnäolollaan
loistavia pitoja.
_Granville_ (Reginaldille). Sanokaa, että hän lopettaa tuon
lörpöttelynsä.
_Reginald_. Anteeksi, mitä sanoitte?
_Granville_. Sanokaa hänelle, että hän jättää minut mainitsematta.
_Reginald_. (rientää kiireesti de Puysterin luo ja sanoo hänelle
jotakin).
_de Puyster_ (hätäisesti puhelimeen). Ei saa painattaa mitään
äskeisestä! Muistakaa vain, ettette...
(Harlemin arkkipiispa on liikuttuaan vieraitten keskuudessa saapunut
valtiosihteeri Granvillen luo).
_Granville_. Hyvää iltaa, piispa. Olettepa tekin vaivautunut tänne
pilvenpiirtäjän huipulle. Nyt te todellakin olette monta kerrosta
taivasta lähempänä.
_Arkkipiispa_. Herra valtiosihteeri suvaitsee olla hyvällä tuulella.
_Sarita_ (keimaillen Granvillelle). Onko teillä jotakin sanomista
minulle?
_Granville_. Voitte olla vakuutettu, neiti Sarita, että jos minä
kykenisin tuntemaan suurta intohimoa, niin ei sen esine voisi olla
kukaan muu kuin te.
_Eloise_ (nauraa iloisesti, minkä johdosta Granvillen huomio kääntyy
häneen)...
_Granville_. Kuinka voit, Eloise?
_Eloise_. Kiitos kysymästä, hyvin. Tiedätkö, että Helena on täällä?
_Granville_. Mitä? Minun neitseellinen vaimoniko? Mitä se merkitsee?
Ovatko kaikki yhteiskunnalliset pulmat ratkenneet? Onko koko köyhälistö
jo kasvatettu? (Katselee ympärilleen ja huomaa Helenan, joka äskeisen
kohtauksen aikana on tullut taustalta ja lähestynyt. Menee hänen
luokseen.) No, rouva Granville, mitä ihmettä meidän on kiittäminen
tästä viattomasta ilosta?
_Helena_. Osaksi sitä seikkaa, etten lainkaan aavistanut teidän tulevan
tänne.
_Arkkipiispa_ (on seurannut Granvilleä ). Helena, saanko puhua
kanssanne?
_Helena_. Mistä on kysymys?
_Arkkipiispa_. Pyydän teiltä suosion osoitusta. Kun tämä onnellinen
kohtaaminen nyt on tapahtunut, niin pyydän teitä ajattelemaan, kuinka
iloiseksi äitinne tulisi, jos te ja miehenne suostuisitte esiintymään
yhdessä suuressa juhlatilaisuudessa. Ajatelkaa...
_Helena_. Mitä syytä teillä on sekaantua tähän asiaan?
_Arkkipiispa_. Sehän kuuluu minun virkaani. Kodin ja aviosäädyn...
_Helena_. Avioliitto tarkoittaa antamista ja ottamista. Kysykää
mieheltäni, onko hän milloinkaan antanut minulle mitään.
_Granville_. Kysykääpä häneltä, onko hän joskus antanut minulle jotakin?
_Helena_. Minä annoin hänen käytettäväkseen isäni omaisuuden ja
valtiovallan! Vallan hallita miljoonien ihmisten elämää, pakottaa
heidät mukaantumaan tahtoonsa. Mahdollisuuden nähdä heitä kidutettavan,
musertaa heidät mitättömiksi, ja sitten pilkata heitä siksi, että ovat
voimattomia. Juuri sitä hän etsi avioliitosta, ja sen hän saikin. Nyt
hän voi nauttia siitä! (Kääntyy halveksivin elein ja menee syrjemmälle.)
_Granville_ (nauraen). Siinä on nainen, jolla on tikari kielenä, hyvä
piispa.
_Arkkipiispa_. Mutta hän on myöskin älykäs nainen, erittäin älykäs.
_Granville_. Hän koettaa ratkaista Jumalan arvoituksia. Mutta ne ovat
ratkaisemattomia, ne ovat pelkkää ivaa.
(Kaikki siirtyvät vähitellen juhlasaliin. Ylihovimestari ja palvelijat
menevät oikealle.)