Säilyttääksemme kaikesta tästä elävämmän kuvan ja tarkemman muiston
luokaamme vielä silmäys kuljettuun matkaan. Olemme, ylempänä
mainituista syistä, jättäneet syrjään uskonnolliset ratkaisut ja
täydellisen tuhoutumisen. Tuhoutuminen on aineellisesti mahdotonta,
uskonnolliset ratkaisut ovat sulkeutuneet ovettomaan ja ikkunattomaan
linnaan, jonne ihmisjärki ei pääse tunkeutumaan. Sitten seuraa
minuutemme jälkielämän otaksuma, kun se on eronnut ruumiistaan, mutta
säilyttänyt täyden ja eheän tietoisuuden omasta itsestään.
Olemme nähneet, että sekin otaksuma, ahtaissa rajoissaan, on vain
vähässä määrässä todennäköinen ja tuskin toivottava, vaikka se
ruumiista, kaiken pahan lähteestä, luopumisen takia näyttää vähemmän
pelottavalta kuin nykyinen olotilamme. Toiselta puolen, jos koettaa
sitä laajentaa tai ylentää, jotta se tuntuisi vähemmän barbaariselta ja
vähemmän lapselliselta, tulee eteemme yleistietoisuuden tai muuntuneen
tietoisuuden otaksuma, joka sen teorian ohella, että jälkielämässä ei
ole minkäänlaista tietoisuutta, sulkee tien kaikilta arveluilta ja
tyhjentää sen, mitä mielikuvitus saattaisi aavistaa.
Jälkielämä minkäänlaisetta tietoisuudetta vastaisi meidän kannaltamme
puhdasta, ehdotonta tuhoutumista eikä siis olisi pelottavampi kuin
sekään, -- uni ilman unennäköä ja heräämistä. Tämä otaksuma on
eittämättä hyväksyttävämpi kuin tuhoutumisen teoria, mutta ratkaisee
perin uhkarohkeasti kysymykset yleismaailmaisesta ja muuttuneesta
tietoisuudesta.