I.

Näin pitkälle oli päästy muutamia vuosia takaperin, kun mediumit,

spiritistit tai ehkä pikemmin itse henget -- sillä ei ole helppo sanoa,

kenen kanssa ollaan tekemisissä -- kenties tyytymättöminä siihen, ettei

heitä selvemmin tunnettu ja ymmärretty, kouraantuntuvammin

todistaakseen olemassaolonsa keksivät sen, mille on annettu nimeksi

"risti-ilmoitukset" eli "_cross correspondence_."

Tässä on tilanne päinvastainen kuin edellä. Nyt ei enää ole kysymys

erilaisista, harvemmista tai lukuisammista hengistä, jotka ilmaisevat

itsensä saman mediumin kautta, vaan yhdestä ainoasta henkiolennosta,

joka ilmaantuu melkein yhtaikaa monien usein hyvin kaukana toisistaan

olevien mediumien välityksellä, ilman että näillä olisi ennakolta

minkäänlaista sopimusta keskenään. Jokainen näistä ilmoituksista on

erillisenä useimmiten käsittämätön ja käy ymmärrettäväksi vasta sitten,

kun se perin työläästi liitetään kaikkiin toisiin.

"Näiden taitavien ja monimutkaisten ponnistusten tarkoituksena

ilmeisesti on", kuten sir Oliver Lodge sanoo, "todistaa, että nuo

ilmiöt ovat kotoisin määrätystä älystä, joka ei ole sama kuin minkä

tahansa automaatin äly. Ilmoituksen tai kirjallisen viittauksen

lähettäminen katkelmina, jotka ovat käsittämättömiä jokaiselle

kirjoittajalle erikseen, poistaa telepaattisen yhteyden mahdollisuuden

heidän välillään. Siten kumotaan tai koetetaan kumota kaikista

puolinormaalisista otaksumisista se, jota S.P.R:n jäsenet ovat pitäneet

häiritsevimpänä ja vaikeimpana poistaa. Näillä pyrinnöillä on vielä

toinenkin tarkoitus: ne koettavat nähtävästi, mikäli mahdollista,

todistaa ilmoituksen sisällön ja laadun perusteella, että se on

luonteenomainen sille erikoiselle henkilölle, josta tiedonanto näyttää

lähtevän, eikä kellekään muulle."

Kokeet ovat vasta alulla; ja _Proceedings_-lehden viimeiset niteet ovat

omistetut niille. Vaikka koottujen ainesten lukumäärä jo onkin sangen

huomattava, ei vielä ole mahdollista vetää niistä johtopäätöstä, mutta

sen verran on varmaa, että sanokoot spiritistit mitä hyvänsä, ei

kaukovaikutuksen epäluulo vielä ole likimainkaan poistettu. Se on

sangen merkillistä kirjallista ajatuksen harjoittelua ja älyllisesti

paljoa korkeammalla kuin mediumien tavalliset ilmoitukset. Mutta ei

ainakaan tähän saakka ole ollut mitään syytä sijoittaa sen salaisuutta

toiseen maailmaan mieluummin kuin tähän.

Tätä ilmiötä on tahdottu pitää todistuksena siitä, että jossakin,

ajassa tai paikassa, tai ehkä niiden ulkopuolellakin, on suunnattoman

laaja kosmillinen tietosäiliö, mistä henget vapaasti ammentavat. Mutta

jos tuollainen varasto on olemassa, mikä kylläkin on hyvin mahdollista,

ei mikään ilmaise meille, eivätkö pikemmin elävät kuin kuolleet siellä

käy.

On perin outoa, että henget, jos ne tosiaankin pääsevät tuon

mittaamattoman varaston ääreen, eivät sieltä tuo muuta kuin tosin

sukkelia, mutta sittenkin lapsellisia "kirjainarvoituksia". Sinnehän

pitäisi kasaantua suunnattomat määrät tietoja ja unohtuneita ja hukkaan

menneitä saavutuksia, joita on tuhansien vuosien kuluessa kertynyt

syvyyksiin, minne meidän ruumiimme raskauttama ajatuksemme ei enää

saata tunkeutua, mutta joita ei mikään näytä sulkevan henkevämpien ja

vapaampien tarmojen tutkimuksilta.

Niitä ympäröivät nähtävästi lukemattomat salat, aavistamattomat ja

pelottavat totuudet, jotka kaihtavat niitä joka puolelta. Pieninkin

tähtitieteellinen tai biologinen paljastus, pieninkin salaisuus

muinaisilta ajoilta, esimerkiksi menetelmä kuparin karkaisemiseksi,

jonka entisajan kansat tunsivat, muinaistieteellinen seikka, jokin

unohdettu runo, kuvapatsas tai lääke, palanen jostakin noita

tuntemattomia tieteitä, jotka kukoistivat Egyptissä tai Atlantiksessa,

olisi paljoa vakuuttavampi todiste kuin sadat enemmän tai vähemmän

kirjalliset muistelot. Miksi henget puhuvat meille niin harvoin

tulevaisuudesta, ja miksi ne, joskus uskallettuaan sinne mennä,

erehtyvät masentavan säännöllisesti?

Tuntuu kuitenkin siltä, että vuodet, olkootpa ne menneitä tai tulevia,

leviäisivät ajasta ja ruumiista vapautuneen olennon silmien edessä

samalla tasolla. Voi siis sanoa, että todisteen kekseliäisyys kääntyy

sitä itseään vastaan. Yleensä on, niinkuin muissa yrityksissä ja

etenkin kuuluisan mediumin Stainton Mosesin kokeissa, huomattavissa

sama luonteenomainen kykenemättömyys antaa meille murto-osaakaan mistä

totuudesta tai tiedosta hyvänsä, josta ei löydy jälkiä elävässä

olennossa tai täällä maan päällä kirjoitetussa kirjassa. Eikä

kuitenkaan ole otaksuttava, ettei jossakin muualla olisi toisenlaisia

tietoja kuin mitä me täällä omistamme.

[Tässä yhteydessä voisin silti mainita pari kolme tapausta, jotka

saattavat ymmälle. Niinpä esim. William Steadin toimeenpanemassa

istunnossa ennustettiin kuningas Aleksanterin ja kuningatar Dragan

murha pienimpiä yksityiskohtia myöten. Tästä ennustuksesta laadittiin

noin 30 todistajan vahvistama pöytäkirja, ja Stead pyysi seuraavana

päivänä Serbian lähettilästä Lontoossa varoittamaan kuningasta

uhkaavalta vaaralta. Muutaman kuukauden kuluttua murha tapahtuikin

sellaisena kuin oli ennustettu. Mutta "esitieto" ei välttämättömästi

edellytä henkien vaikutusta, ja lisäksi vaatisi jokainen tällainen

tapaus, ennenkuin se lopullisesti hyväksyttäisiin, tarkkaa ja pitkää

tutkimusta.]

Äsken mainitun Stainton Mosesin asema on tässä suhteessa hyvin

silmäänpistävä. Stainton Moses oli amerikkalainen pappismies,

puhdasoppinen, omantunnontarkka eikä tavallisessa tilassaan, Myersin

sanojen mukaan, sivistyksen puolesta korkeammalla kannalla kuin mikä

tahansa kansakoulunopettaja. Mutta tuskin hän oli joutunut

"haltioitumistilaan", kun eräät muinais- tai keskiajan henget, joita

tuskin muut kuin oppineet tuntevat, m.m. pyhä Hippolytos, Ostian

piispa, Plotinus, Athenodorus, Tiberiuksen opettaja, ja etenkin Grocyn,

Erasmuksen ystävä, ottivat hänet valtaansa ja ilmaantuivat hänen

välityksellään. Niinpä esim. Grocyn antoi Erasmuksesta eräitä tietoja,

joita aluksi luultiin toisesta maailmasta saaduiksi, mutta jotka

sittemmin löydettiin unohtuneista, vaikka silti saatavilla olevista

kirjoista. Toiselta puolen eivät ne, jotka tunsivat Stainton Mosesin,

koskaan epäilleet hänen rehellisyyttään. On siis lupa uskoa häneen, kun

hän vakuuttaa, ettei ollut koskaan lukenut mainittuja kirjoja.

Tässäkin näyttää siis salaisuus, niin selittämätön kuin se onkin,

piilevän meidän keskuudessamme. Se on tiedotonta muisteloa tai miksi ei

herätettä matkan päästä, haudantakaista lukemista, mutta yhtä vähän,

kuin risti-ilmoituksissa, on tässäkään tarvis vedota vainajiin ja

kaikin voimin pakottaa heitä osallisiksi arvoitukseen, joka tältä

puolen hautaa katsottuna on jo kyllin hämärä ja puoleensa vetävä.

Muuten ei näihin "risti-ilmoituksiin" kannata kiinnittää liiaksi

huomiota. Älkäämme unohtako, että on kysymys tuskin alkaneesta

kokeilusta, ja että kuolleiden nähtävästi on sangen vaikea käsittää

elävien vaatimuksia.