P.S. Jos minä alennun vielä tulemaan luoksenne, olkaa hyvä ja
alentukaa näkemään minua, sillä minä vakuutan teille etten koeta
enempää kuin kerran! Vakuutan myöskin etten tiputa kyyneleitä
tyynyynne enkä yritä suudella kättänne, niinkuin kuulin erään
ihailevan naisen tehneen.
JOHN GRIER HOME,
Torstaina.
_Paras Vihollinen!_
Te näette että olen tällä hetkellä hyvin ystävällinen teitä kohtaan.
Kun sanon "MacRae", en pidä teistä, mutta kun sanon "Vihollinen",
pidän.
Sadie Kate toi kirjeenne (parempi myöhään kuin ei koskaan). Ja se on
hyvin kunnioitettava tuote vasenkätiseltä mieheltä, luulin ensin että
se oli Naskalilta.
Saatte odottaa minua huomenna kello 4, ja muistakaakin olla
valveilla! Olen iloinen että teidän mielestänne olemme ystävät.
Minusta todella tuntuu että olen saanut takaisin jotakin oikein
kallisarvoista, jonka huolimattomuudessani olin hukannut.
S. McB.
P.S. Java vilustui tulipaloyönä ja potee hammastautia. Se istuu käsi
poskella kuin pieni lapsi parka.
Torstaina, Tammikuun 29 p.
_Rakas Judy!_
Mahtoivat olla kauhean sekavia ne sivut, jotka nakkasin sinulle viime
viikolla. Kunnioititko määräystäni ja hävitit kirjeen? En välittäisi
niistä koottuun kirjevaihtooni. Minä tiedän että mielentilani on
häpeällinen, loukkaava, sopimaton, mutta eihän ihminen todellakaan
voi mitään sille miltä tuntuu. Pidetään tavallisesti mieluisana
tunteena olla kihloissa, mutta ei se ole mitään verrattuna siihen
ihmeelliseen, kahleettomaan, iloiseen, vapaaseen tunteeseen että ei
ole kihloissa! Oloni on ollut kauhean epävakaista näinä parina viime
kuukautena, ja nyt olen vihdoinkin vakiintunut. Kukaan ei voi odottaa
vanhapiikuutta kiitollisempana kuin minä.
Olen ruvennut uskomaan että tulipalomme oli Sallimuksen lähettämä.
Se oli lähetetty taivaasta raivaamaan tietä uudelle John Grierille.
Olemme jo sukeltautuneet syvälle mökkisuunnitelmiin. Minä suosin
harmaata stukkia, Betsy kallistuu tiilikiveen ja Percy tahtoo puolet
puuta, puolet kiveä. En tiedä mitä tohtori parkamme harrastaisi;
oliivin vihreä taitekattoinen näyttää olevan hänen makunsa.
Kun on kymmenen keittiötä missä harjoitella, eivätkö lapsemme opi
keittämään! Olen jo ruvennut etsimään kymmentä kilttiä perheenäitiä
johtamaan niitä. Luulen että itse asiassa etsin yhtätoista, jotta
saisin Sandylle yhden. Hän tarvitsee vähän äidillisyyttä yhtä
pateettisesti kuin kuka tahansa tipusista. Mahtaa olla kauhean
masentavaa tulla joka ilta kotiin Mrs. McGur-rkin hoitoon.
Voi kuinka tuo nainen minusta on vastenmielinen! Hän on kohteliaan
lujasti sanonut minulle neljä eri kertaa että tohtori nukkuu eikä
tahdo tulla häirityksi. En ole vielä nähnyt tohtoria silmilläni,
mutta kohteliaisuuteni on juuri loppumaisillaan. Jätän kuitenkin
tuomioni huomiseen kello 4, jolloin teen lyhyen, kiihtymättömän
puolen tunnin vierailun. Hän itse määräsi ajan, ja jos tuo ihminen
taas sanoo että hän nukkuu, sysään hänet lempeästi ja kaadan hänet
kumoon (hän on hyvin lihava ja kömpelö), panen jalkani lujasti hänen
vatsalleen ja jatkan matkaani kaikessa rauhassa sisään ja ylös.
Luellen, entinen autonkuljettaja, kamarineiti ja puutarhuri, on nyt
myöskin tottunut sairaanhoitajatar. Olen utelias näkemään miltä hän
näyttää valkeassa myssyssä ja esiliinassa.
Posti on juuri tullut ja tuonut kirjeen Mrs. Bretlandilta, joka
kertoo kuinka onnelliset he ovat lapsista. Hän on pannut mukaan
heidän ensimäisen valokuvansa -- kaikki kolme istuvat pienissä
vaunuissa, Clifford pitää ylpeänä ohjaksista, ja ponin pään vieressä
seisoo kuskipalvelija. Miltä tämä kuuluu kolmelle John Grier Homen
entiselle asukkaalle? Kaikki on hyvin lämmittävää kun ajattelen
heidän tulevaisuuttaan, mutta hiukan surullista kun muistan heidän
isäparkaansa, joka tappoi itsensä työllä noiden kolmen tipusen
tähden, jotka tulevat unohtamaan hänet. Bretlandit tekevät parhaansa
saadakseen sen aikaan. He ovat mustasukkaisia kaikille ulkoapäin
tuleville vaikutuksille ja tahtovat saada pienokaiset kokonaan
omikseen. Loppujen lopulta minusta luonnollinen tie on paras -- että
joka perhe tuottaa itse lapsensa ja hoitaa ne.
Perjantaina.
Minä näin tohtorin tänään. Hän on pateettinen näky, enimmäkseen
siteitä. Tavalla tai toisella saimme kaikki väärinkäsityksemme
selviämään. Eikö ole kauheata kun kaksi ihmisolentoa, kumpikin
varustettuja hyvällä puheenlahjalla, voi onnistua olemaan
ilmoittamatta mitään sielullisista tapahtumistaan toisilleen?
En ole alun pitäen ymmärtänyt hänen henkistä asennettaan, ja
hän ei vieläkään ymmärrä minun. Inhottavaa tuo vaiteliaisuus,
jota me pohjoisten seutujen ihmiset kaikin mokomin ponnistelemme
säilyttämään! En ymmärrä eikö lopultakin tuo etelämaalainen
varaläppä-metoodi ole paras.
Mutta Judy, eräs kauhea asia -- muistatko kun hän viime vuonna kävi
hermosairaalassa ja viipyi kymmenen päivää, ja minä pidin siitä niin
typerää meteliä? Oi rakas ystävä, mitä mahdottomuuksia minä voin
tehdä! Hän oli silloin vaimonsa hautajaisissa! Tämä kuoli siinä
sairaalassa. Mrs. McGurk tiesi kaikki sillä kertaa ja olisi voinut
lisätä sen uutisiinsa, mutta sitä hän ei tehnyt.
Hän kertoi minulle kaikki vaimostaan, hyvin kauniisti. Mies parka
on vuosikausia elänyt kauhean paineen alla, ja minä kuvittelen että
vaimon kuolema oli siunattu huojennus. Hän tunnustaa tietäneensä jo
kihlausaikana että hänen ei olisi pitänyt mennä tuon naisen kanssa
naimisiin, hän tunsi hänen hermojensa epävakaisuuden, mutta luuli
lääkärinä voivansa voittaa sen, ja nainen oli kaunis! Hän jätti
praktiikkansa kaupungissa ja asettui maalle vaimonsa tähden. Ja
sitten pikku tyttären syntymän jälkeen tämä meni aivan säpäleiksi,
ja tohtorin täytyi "panna hänet pois", käyttääkseni Mrs. McGurkin
sanoja. Lapsi on nyt kuusivuotias, kaunis, herttainen pikku olento
katsella, mutta tohtorin puheista päättäen aivan abnormi. Hänellä
on opinkäynyt hoitajatar aina luonansa. Ajattele vain koko tuota
murhenäytelmää, mikä sumentaa hyvän, kärsivällisen tohtoriparkamme
elämää, sillä hän on kärsivällinen, vaikka onkin kärsimättömin mies
mikä koskaan on elänyt!
Kiitä Jervisiä kirjeestä. Hän on kultainen mies, ja olen iloinen
kun näen hänen saavan palkan ansioistaan. Kuinka hauskaa meille
tulee kun palaatte Shadywelliin, ja rupeamme suunnittelemaan uutta
John Grieriä! Minusta tuntuu että olen käyttänyt tämän viime vuoden
oppimiseen ja olen nyt juuri valmis alkamaan. Me teemme tästä
hauskimman orpokodin mitä koskaan on elänyt. Olen niin mielettömän
onnellinen siitä ajatuksesta että lähden aamulla huoneestani
hypinkengässä ja menen erilaisiin töihini sisäisesti laulaen.
John Grier Home lähettää siunauksensa kahdelle parhaalle ystävälle
mitä sillä ikinä on ollut!
_Addio!_
SALLIE.
JOHN GRIER HOME,
lauantaina puoli seitsemän aamulla.
_Rakkakin Viholliseni!_
"Kohta pian jotakin hauskaa tapahtuu!"
Etkö hämmästynyt kun heräsit tänä aamuna ja muistit totuuden! Minä
hämmästyin! En voinut kahteen minuuttiin käsittää mikä teki minut
niin onnelliseksi.
Päivä ei ole vielä valjennut, mutta minä olen täysin hereillä ja
kiihtynyt ja kirjoitan sinulle. Lähetän tämän lippusen ensimäisen
luotettavan orvon mukana, joka tulee näkyviin, niin se ehtii
aamiaistarjottimellesi ohravellin mukaan.
Minä seuraan itse _hyvin nopeasti_ kello 4 tänä iltapäivänä. Luuletko
että Mrs. McGurk voi sietää sellaista pahennusta että viivyn kaksi
tuntia eikä kukaan orpo ole kaitsijana?
Aivan vilpittömässä mielessä minä lupasin, Sandy, olla suutelematta
kättäsi ja tiputtamatta kyyneleitä tyynyllesi, mutta minä pelkään
että tein kumpaakin -- tai pahempaa! Totisesti en aavistanut kuinka
paljon välitin sinusta ennenkuin astuin kynnyksen yli ja näin sinun
istuvan siinä tyynyjen varassa kokonaan kääreitten peitossa ja tukka
kärventyneenä. Sinä olet näky! Jos rakastan sinua nyt, kun runsas
kolmasosa sinusta on parisilaista laastaria ja sideharsoa, voit
kuvitella kuinka rakastan sitten kun kaikki on sinua itseäsi!
Mutta rakas, rakas Robin, mikä mieletön mies sinä olet! Kuinka olisin
ikinä voinut uneksia kaikkina näinä kuukausina, että välitit minusta,
kun menettelit niin inhottavan SKOTLANTILAISESTI? Useimmissa miehissä
ei sellaista käyttäytymistä kuin sinun voisi pitää kiintymyksen
merkkinä. Soisin että olisit antanut minulle edes aavistuksen
pilkkeen totuudesta ja siten kenties säästänyt meiltä molemmilta
vähän sydänkipua.
Mutta me emme saa katsoa taaksepäin, meidän täytyy katsoa eteenpäin
ja olla kiitollisia. Kaksi elämän onnellisinta seikkaa tulee
omiksemme, _ystävällinen_ avioliitto ja työ jota rakastamme.
Eilen, lähdettyäni luotasi, kävelin takaisin orpokotiin kuin
häikäistynä. Olisin tahtonut mennä yksinäisyyteen ja _ajatella_,
mutta sensijaan että olisin saanut olla yksin, täytyi minun
ottaa Betsy ja Percy ja Mrs. Livermoore päivälliselle (kutsutut
aikaisemmin) ja sitten mennä alas puhelemaan lasten kanssa.
Perjantai-ilta -- seurusteluilta. Heillä oli paljon uusia levyjä
gramofonille, jonka he ovat saaneet Mrs. Livermoorelta, ja minun
täytyi istua kohteliaasti kuuntelemaan. Ja voi rakkaani -- sinusta
kai se tuntuu hassulta -- viimeinen minkä he soittivat, oli "John
Anderson, my joe John", ja äkkiä huomasin itkeväni! Minun täytyi
siepata lähin orpo ja syleillä sitä kovasti, pää piilotettuna sen
olkapäähän jotta nuo kaikki eivät näkisi.
John Andersson, mun kultani John,
mäen yhdessä kiipesimme,
ja monta onnen päivää, John
me yhdessä iloitsimme.
Nyt horjumme laaksoa kohti, John,
vaan käymmepä käsikkäin,
ja alhaalla yhdessä uinutaan,
John Andersson, ystäväin.
Tahtoisin tietää voimmeko me, sinä ja minä, kun olemme vanhat ja
kumaraiset ja vapisevat, katsoa kirkkain mielin taaksepäin moneen
onnen päivään, jotka elimme toistemme kanssa! On niin hauskaa
katsella eteenpäin, eikö ole -- elämään, joka on työtä ja leikkiä
ja vähän päivittäisiä seikkailuja rinnan jonkun kanssa josta pitää.
En pelkää tulevaisuutta enää. En välitä vaikka vanhenenkin sinun
kanssasi, Sandy. "Elämä on vain virta, jolla kalastelen."
Syy miksi olen rakastunut näihin orpoihin, on se että he tarvitsevat
minua niin, ja se on myöskin syy -- ainakin yksi niistä -- miksi olen
rakastunut sinuun. Sinä olet pateettinen miestyyppi, rakkaani, ja
koska et itse tahdo asettaa oloasi mukavaksi, täytyy toisen tehdä se.
Me rakennamme talon mäen rinteelle ihan orpokodin taakse -- kuinka
miellyttää sinua keltainen italialainen huvila, tai ehkä mieluummin
punainen? Missään tapauksessa siitä ei tule viheriäinen. Eikä siihen
tule taitekattoa. Ja meille tulee iso, hauska arkihuone, kaikki vain
takkaa ja ikkunoita ja näköalaa, eikä mitään McGURK'ia. Vanha otus
parka, mahtaa hän suuttua ja keittää sinulle kamalan päivällisen, kun
saa kuulla uutisen! Mutta me emme kerro sitä hänelle vielä pitkiin,
pitkiin aikoihin -- eikä kenellekään muulle. Se on liian häpeällistä
menettelyä heti oman kihlaukseni purkautumisen jatkoksi. Kirjoitin
Judylle eilen illalla, ja hilliten itseäni ennenkuulumattomasti en
päästänyt kirjeeseen edes vihjausta. Minustakin tulee skotlantilainen.
Ehkä en kertonut sinulle tarkkaa totuutta, Sandy, kun sanoin etten
ollut tietänyt kuinka paljon välitin sinusta. Luulen että se selvisi
minulle sinä yönä kun John Grier paloi. Kun olit ylhäällä tuon
roihuavan katon alla, ja sitä seuraavana puolena tuntina, jolloin
emme tietäneet jäisitkö elämään vai etkö, en osaa sanoa mitä kauhuja
silloin kestin. Minusta tuntui että jos sinä menisit, en koskaan
elämässäni pääsisi sen yli, että jotenkin olin antanut parhaan
ystävän, mitä minulla koskaan oli ollut, mennä menojaan, välillämme
kauhea väärinymmärrysten kuilu -- niin -- en jaksanut odottaa hetkeä,
jolloin minun annettaisiin nähdä sinut ja puhua loppuun kaikki se
mitä olin sulkenut sisääni viiden kuukauden ajan. Ja sitten -- sinä
tiedät että annoit tarkat määräykset minun pidättämisekseni poissa,
ja se loukkasi minua kauheasti. Kuinka saatoin aavistaa että todella
ikävöit minua enemmän kuin ketään toista ja että vain tuo hirveä
skotlantilainen moraali pidätti sinua? Olet hyvin hyvä näyttelijä,
Sandy. Mutta rakkaani, jos koskaan elämässämme meille tulee pieninkin
väärinymmärryksen pilvi, luvataan ettei suljeta sitä sisällemme, vaan
_puhutaan_.
Eilen illalla kun he kaikki olivat lähteneet -- aikaisin, saan
ilokseni sanoa, koska tipuset eivät enää asu kotona -- tulin
yläkertaan ja lopetin kirjeeni Judylle ja sitten katselin puhelinta
ja taistelin kiusausta vastaan. Olisin tahtonut pyytää numeroon 505
ja toivottaa sinulle hyvää yötä. Mutta minä en uskaltanut. Olen vielä
aivan kunnioittavan ujo! Niinpä -- ja se oli toiseksi parasta --
otin Burnsin ja luin häntä tunnin ajan. Minä nukuin kaikkien noiden
skotlantilaisten rakkauslaulujen hyminään, ja tässä minä päivän
koittaessa kirjoitan sinulle kirjettä. Hyvästi, Robin poikaseni, minä
rakastan sinua paljon, _I lo'e you weel_.