Käsitätkö että minä olen asiantuntija turvattomien lasten hoidon
alalla? Huomenna minä ja pari muuta asiantuntijaa käymme virallisesti
katsomassa Hebrealaisen Huoltoyhdistyksen Orpokotia Pleasantvillessa.
(Kaikki tuo on nimeä!) Itse matka on kauhean vaivalloinen ja
monimutkainen; lähdettävä aamunkoitossa, matkustettava kahdella
junalla ja autolla, mutta jos minä kerran olen asiantuntija, täytyy
minun olla sen nimen arvoinen. Olen kauhean utelias näkemään toisia
laitoksia ja poimimaan mahdollisimman monta uutta ajatusta omia
uudistuksiamme varten ensi vuonna. Ja tämä Pleasantvillen laitos on
arkkitehtoonisesti mallikelpoinen.
Minä myönnän nyt, järkevästi mietittyäni asiaa, että teimme viisaasti
kun lykkäsimme laajemmat rakennustyöt ensi kesään. Tietysti se oli
minulle pettymys, sillä se merkitsee etten saisi olla hajoittamistyön
keskipisteenä, ja minä niin mielelläni olen hajoittamistyön
keskipisteenä! Mutta otattehan sentään huomioon neuvoni, vaikken
enää olekaan virallisena johtajana? Ne kaksi rakennustyötä, jotka
jo olemme suorittaneet, tuntuvat hyvin lupaavilta. Uusi pesutupamme
osoittautuu yhä paremmaksi ja paremmaksi, se on karkoittanut meiltä
tuon höyryisen hajun, joka on niin rakas orpokodeille. Voudin talo
valmistuu lopullisesti käytettäväksi ensi viikolla. Nyt ei puutu enää
muuta kuin päällysmaali ja pari ovenripaa.
Mutta voi taivas, taivas! eräs uusi kupla on puhjennut! Mrs.
Turnfelt, kodikkaine olemuksineen ja aurinkoisine hymyineen, ei
siedä lapsia tuhertamassa ympärillään. Ne hermostuttavat häntä.
Ja mitä tulee Turnfeltiin itseensä, vaikka hän onkin ahkera ja
järjestelmällinen ja oivallinen puutarhuri, hänen sieluntoimintansa
ei sentään ole aivan sitä mitä olin toivonut. Kun hän ensin tuli,
annoin hänelle vapaan pääsyn kirjastooni. Hän alkoi lähinnä ovea
olevasta hyllystä, joka sisältää 37 nidettä Pansyn teoksia. Lopulta,
kun hän oli viettänyt neljä kuukautta Pansyn ääressä, ehdotin
muutosta ja lähetin hänet kotiin mukanaan _Huckleberry Finn_. Mutta
hän toi sen takaisin parin päivän kuluttua ja pudisti päätään.
Hän sanoo että kun on lukenut Pansya, tuntuu kaikki muu nololta.
Pelkään että minun täytyy ruveta katselemaan mistä saisin toisen
vähän kehityskykyisemmän. Mutta Sterryyn verrattuna Turnfelt toki on
lukenut mies!
Ja Sterrystä puhuen, hän kävi kohteliaalla vierailulla luonamme
muutama päivä sitten, aivan nöyrtyneenä mieleltään. Näyttää siltä
että tuo "rikas kaupungin herra", jonka tilaa hän on hoitanut,
ei enää tarvitse hänen palveluksiaan, ja Sterry on armollisesti
suostunut palaamaan luoksemme ja antamaan lasten pitää puutarhoja,
jos tahtovat. Minä epäsin hänen tarjouksensa ystävällisesti, mutta
varmasti.
Perjantaina.
Palasin Pleasantvillestä eilen illalla sydän täynnä kateutta. Hyvä
herra puheenjohtaja, minä tarvitsen muutamia harmaita stukki-mökkejä,
päädyissä Luca della Robbian tapaan poltettuja korkokuvia. Heillä
on siellä lähes 700 suojattia, ja kaikki jo isoja lapsia. Tietysti
se seikka tekee ongelman vallan erilaiseksi kuin täällä, jossa
on 107, alkaen vauva-iästä ylöspäin. Mutta minä lainasin heidän
johtajattareltaan erinäisiä hyvin hienoja ajatuksia. Aion jakaa
kananpoikani isoihin ja pieniin sisariin ja veljiin, niin että
jokaisella isolla on yksi pieni rakastettavanaan ja autettavanaan
ja holhottavanaan. Iso sisar Sadie Kate saa pitää huolta siitä että
pikku sisar Gladiolan tukka aina on sievästi kammattu ja sukat
ylhäällä ja että hän osaa läksynsä ja saa pikkuisen hyväilyjä ja
makeisosuutensa -- hyvin hauskaa Gladiolalle, mutta erikoisen
kehittävää Sadie Katelle.
Aion myöskin vanhempien lasten keskuudessa toteuttaa rajoitetun
muodon itsehallintoa, sellaista kuin meillä oli korkeakoulussa.
Se tekee heidät vähän kykenevämmiksi astumaan ulos maailmaan
ja hallitsemaan itseänsä kun pääsevät sinne. Tuntuu kauhean
säälimättömältä viskata lapset maailmaan kuusitoistavuotiaina. Viisi
lastani olisi jo viskaamisvuorossa, mutta en saa tehdyksi sitä. Minä
vain muistan omaa vastuutonta typerää nuorta itseäni, enkä käsitä
mitä minulle olisi tapahtunut, jos minut olisi pantu maailmalle
työhön kuusitoistavuotiaana!
Minun täytyy nyt jättää sinut ja kirjoittaa mielenkiintoinen kirje
poliitikolleni Washingtoniin, ja se on kova työ. Mitä voin sanoa,
joka kiinnittäisi poliitikon mieltä? En osaa enää mitään muuta
kuin pakinoida vauvoistani, ja hän ei välittäisi vaikka joka vauva
pyyhkäistäisiin maan pinnalta pois. Oi kyllä sentään! Pelkään että
halvennan häntä. Vauvoista -- ainakin poikavauvoista kasvaa --
äänestäjiä.
Hyvästi!
SALLIE.
_Rakkakin Judy!_
Jos odotat hauskaa kirjettä minulta tänään, älä lue tätä. Ihmisen
elämä on kuin talvinen tie. Sumua, lunta, sadetta, sohjoa, vihmaa,
kylmää -- mikä ilma, mikä ilma! Ja sinä rakkaassa Jamaikassa keskellä
auringonpaistetta ja oranssinkukkia!
Me olemme saaneet hinkuyskää, ja voit kuulla meidän hinkuvan,
jos ajat junassa kahden peninkulman päässä. Emme tiedä mistä sen
saimme -- se on vain noita laitoselämän iloja. Kokki on lähtenyt
-- yön aikana, -- skotlantilaiset sanovat sellaista "paoksi
kuutamolla". Keittiötuli pakeni hänen kanssaan. Torvet ovat jäässä.
Vesijohtomiehet ovat täällä, ja keittiön lattia on revitty auki.
Eräällä hevosellamme on patti jalassa. Ja kaiken huipuksi Percy,
meidän iloinen, avulias Percymme on vajonnut syvälle, syvälle,
syvälle epätoivon pohjiin. Kolmeen päivään emme ole varmasti
tietäneet voisimmeko pidättää hänet itsemurhasta. Detroitilainen
tyttö -- minä tiesin että hän oli sydämetön pieni hempukka -- on
ottanut ja mennyt naimisiin erään miehen ja parin auton ja jahdin
kanssa, viitsimättä edes kohteliaasti lähettää takaisin Percyn
sormusta. Se on parasta mitä ikinä saattoi tapahtua Percylle, mutta
kestää kauan, kauan ennenkuin hän huomaa sen.
24 intiaaniamme on taas kanssamme huoneissa. Olin pahoillani kun
minun täytyi tuoda heidät sisään, mutta teltat eivät juuri olleet
suunniteltuja talviasunnoiksi. Olen sentään sijoittanut heidät hyvin
mukavasti, kiitos tilavain rautaverantojen, jotka ympäröivät uutta
varauloskäytäväämme. Oli onnellinen tuo Jervisin ajatus panettaa
niihin lasiseinät ja tehdä niistä makuuhalleja. Vauvojen aurinkohuone
on verraton lisäys lastenkamariimme. Voimme mainiosti nähdä kuinka
nuo pikku pallerot kukoistavat ylimääräisen ilman ja päivänpaisteen
vaikutuksesta.
Intiaanien palatessa sivistyneeseen elämään oli Percyn toimi lopussa
ja hänen otaksuttiin muuttavan hotelliin. Mutta hän ei tahtonut
muuttaa. Hän sanoo tottuneensa orpoihin, ja kaipaisi jollei näkisi
heitä ympärillään. Luullakseni on totuus se että hän tuntee itsensä
niin onnettomaksi kihlauksensa purkautumisesta, että pelkää olla
yksin; hän tarvitsee jotakin mikä askarruttaa kaikkia valveillaolon
hetkiä yli pankkituntien. Ja taivas tietää että mielellämme pidämme
hänet! Hän on ollut verraton noiden poikien kanssa, ja he tarvitsevat
miehen vaikutusta. Mutta mihin maailmassa panemme tuon miehen?
Kuten kesällä huomasit, ei tämä tilava linna sisällä ylenpalttista
vierashuoneitten määrää. Hän on lopulta asettunut laboratorioon, ja
lääkkeet ovat siirtyneet komeroon alhaalla käytävässä. Hän ja tohtori
sopivat asian keskenään, ja jos he suostuvat molemminpuolisiin
epämukavuuksiin, ei minulla ole siihen mitään sanottavaa.
Herranen aika! Katsoin juuri kalenteria, ja nyt on 18 päivä, siis
enää viikko jouluun. Kuinka ihmeeltä saamme kaikki suunnitelmamme
valmiiksi viikossa? Tipuset tekevät lahjoja toisilleen, ja kai noin
tuhannen salaisuutta on kuiskattu korvaani.
Lumipyry viime yönä. Pojat ovat viettäneet aamun metsässä kooten
ikivihreitä ja vetäen ne kelkalla kotiin, ja 20 tyttöä viettää
iltapäivän pesutuvassa sitoen köynnöksiä ikkunoihin. En tiedä kuinka
saamme pyykkimme pestyksi tällä viikolla. Aioimme pitää joulukuusen
salaisuutena, mutta ainakin 50 lasta on nostettu vaunuvajan ikkunaan
katsomaan sitä, ja pelkään että uutinen on levinnyt toisten 50:n
keskuuteen.
Sinun tahdostasi olemme ahkerasti viljelleet joulupukki-tarua, mutta
se ei kohtaa paljonkaan uskoa. "Miksi hän ei tullut koskaan ennen?"
oli Sadie Katen epäilevä kysymys. Mutta joulupukki epäilemättä tulee
tällä kertaa. Minä kohteliaisuuden vuoksi pyysin tohtoria esittämään
pääosaa joulupuumme ääressä, ja koska jo ennakolta olin varma että
hän aikoi kieltäytyä, olin hankkinut Percyn varahenkilöksi. Mutta
skotlantilainen on aina arvaamaton. Sandy suostui ennenkuulumattoman
suopeasti, ja minä sain yksityisesti antaa peruutuksen Percylle.
Tiistaina.
Eikö ole hullua tuo muutamien epäjohdonmukaisten ihmisten tapa
ammentaa esiin kaikki mitä sillä hetkellä sattuvat hautomaan
mielessään? Heillä ei ole varalla mitään pientä pakinaa, eivätkä he
koskaan kykene torjumaan kohtausta puhumalla ilmasta.
Tämä erään vierailun johdosta, joka meillä oli tänään. Eräs
nainen oli tullut tuomaan tänne sisarensa lasta -- sisar
keuhkotautiparantolassa; ja meidän on pidettävä lapsi täällä kunnes
äiti paranee, vaikka pelkäänkin, päättäen kaikesta mitä olen kuullut,
että se ei koskaan tapahdu. Oli miten oli, kaikki valmistukset oli
tehty, eikä tuon naisen muuta tarvinnut kuin jättää pikku tyttö
tänne ja vetäytyä pois. Mutta koska hänellä oli pari tuntia aikaa
junien välissä, ilmaisi hän haluavansa katsella vähän ympärilleen,
ja niinpä näytin hänelle lastentarhahuoneita ja pientä sänkyä, jossa
Lily saa maata, ja keltaista ruokasaliamme kaniinireunuksineen, jotta
hän saisi kertoa mahdollisimman monta hauskaa yksityiskohtaa äiti
paralle. Tämänjälkeen, koska hän näytti väsyneeltä, pyysin häntä
kohteliaasti vierashuoneeseeni juomaan kupin teetä. Tohtori MacRae,
joka oli läsnä ja nälkäisellä tuulella (harvinainen tila hänelle; hän
alentuu nyt juomaan kupin teetä henkilökunnan kanssa noin kahdesti
kuussa), tuli mukaan, ja meitä oli pieni seura koolla.
Naisesta näytti tuntuvan että seuranpidon taakka lepäsi hänen
hartioillaan, ja päästäkseen keskustelun alkuun hän kertoi meille
että hänen miehensä on rakastunut tyttöön, joka myy pilettejä elävien
kuvien teatterissa (maalattu, keltatukkainen otus, joka pureskelee
gummia kuin lehmä -- siinä hänen kuvauksensa lumoojattaresta), ja
tuhlaa kaikki rahansa tuohon tyttöön eikä koskaan tule kotiin paitsi
kun on juovuksissa. Silloin hän lyö rikki huonekaluja kuin hullu.
Eräänkin kuvatelineen, jossa oli vaimon äidin kuva ja joka oli
ollut hänellä tyttöajoista saakka, oli mies viskannut lattiaan vain
saadakseen huvin kuulla sen räiskähtävän rikki. Ja lopulta oli vaimo
liiaksi väsynyt elämään ja juonut pullollisen suojuuriliuosta, koska
joku oli sanonut että se on myrkkyä jos juo kaiken kerrallaan. Mutta
se ei tappanut häntä, se teki hänet vain sairaaksi. Ja mies tuli
kotiin ja sanoi kuristavansa hänet, jos hän vielä yrittäisi jotakin
sellaista, ja siitä hän päätti että mies mahtaa sentään välittää
hänestä vielä hiukan. Kaikki tämä aivan sivumennen samalla kun hän
sekoitti teetänsä.
Koetin keksiä jotakin sanottavaa, mutta tässä oli kerrankin
seuraelämän pulma, joka teki minut mykäksi. Mutta Sandy nousi tässä
tilaisuudessa puhumaan kuin oikea gentleman. Hän puhui tuolle
naiselle kauniisti ja terveesti ja lähetti hänet pois kerrassaan
ylennetyin mielin. Sandymme voi, kun tahtoo, olla poikkeuksellisen
kiltti, varsinkin ihmiselle, joilla ei ole mitään vaatimuksia
häneen. Uskon että se kuuluu hänen ammattinsa seuratapoihin --
että osana tohtorin tehtävistä on parantaa henki yhtä hyvin kuin
ruumis. Enimmät henget tässä maailmassa näyttävät tarvitsevan sitä.
Vieraani jätti minut tarvitsemaan sitä. Olen siitä saakka pohtinut
mitä tekisin jos menisin naimisiin miehen kanssa, joka jättäisi
minut gummia-pureskelevan tytön tähden ja tulisi kotiin ja löisi
rikki korukapineita. Otaksun, päättäen tämän talven teattereista,
että sellaista voi tapahtua kenelle tahansa, varsinkin parhaissa
seurapiireissä. Sinun pitäisi olla kiitollinen kun olet saanut
Jervisin. Hänenlaisessaan miehessä on jotakin niin kauhean varmaa.
Mitä kauemmin elän, sitä varmemmaksi tulen että luonne se yksin
merkitsee jotakin. Mutta kuinka maailmassa voit koskaan laskea?
Miehet ovat niin hyviä puhumaan!
Hyvästi, ja hauskaa joulua Jervisille ja molemmille Judyille!
S. McB.
P.S. Olisi mieluisa huomaavaisuus jos vastaisit kirjeisiini vähän
nopeammin.
JOHN GRIER HOME,
Joulukuun 29 p.
_Rakas Judy!_
Sadie Kate on viettänyt viikon sepittämällä joulukirjettä sinulle,
joten minulle ei jää mitään kerrottavaa. Oi, meillä on ollut
ihmeellinen joulu! Paitsi kaikkia lahjoja ja leikkejä ja hauskoja
syötäviä meillä on ollut heinäreki-retkiä ja luistinkilpailuja ja
makeispalkintoja. En käsitä kuinka nämä hemmoitellut pikku orvot
koskaan taas asettuvat tavallisiksi lapsiksi.
Paljon kiitoksia kuudesta lahjastani. Pidin kaikista, etenkin Judy
Nuoremman valokuvasta. Hammas lisää miellyttävän piirteen hänen
hymyynsä.
Tulet varmaan iloiseksi kun saat kuulla että olen antanut Hattie
Heaphyn kasvatiksi erään papin perheeseen, ja herttainen perhe
se onkin. He eivät edes silmää räpäyttäneet kun kerroin heille
ehtoollispikarista. He antoivat hänet itselleen joululahjaksi, ja hän
lähti niin onnellisena pitäen kiinni uuden isänsä kädestä!
En kirjoita enempää koska 50 lasta kirjoittaa kiitoskirjeitä, ja Judy
täti parka ihan hautautuu postinsa alle kun tämän viikon laiva saapuu.
Rakkaat terveiseni Pendletoneille.
S. McB.
P.S. Singapore lähettää terveisiä Togolle ja pyytää anteeksi että
puri sitä korvaan.
JOHN GRIER HOME,
Joulukuun 30 p.
Oi, rakas Gordon, minä olen lukenut niin järkyttävän kirjan!
Koetin puhua vähän ranskaa toissa päivänä, ja kun en juuri
onnistunut, päätin että minun on paras käydä käsiksi ranskaani
jollen tahdo unohtaa sitä kokonaan. Tuo skotlantilainen tohtorimme
on armollisesti jättänyt tieteellisen kasvatukseni sikseen, joten
minulla on vähän aikaa itseäni varten. Jokin onneton sattuma
sai minut alkamaan Daudet'n _Numa Roumestanista_. Se on kauhean
hämmentävää luettavaa tytölle, joka on kihloissa poliitikon
kanssa. Lue se, Gordon rakas, ja kasvata ahkerasti luonnettasi
toisenlaiseksi kuin Numan luonne. Se on kertomus poliitikosta, joka
on huolestuttavan hurmaava mies (niinkuin sinä). Jota ihailevat
kaikki, jotka tuntevat hänet (niinkuin sinua). Jolla on erinomainen
suostuttelutaito ja kyky pitää ihmeellisiä puheita (taaskin niinkuin
sinulla). Kaikki palvovat häntä, ja kaikki sanovat hänen vaimolleen:
"Kuinka onnellinen teidän elämänne mahtaa olla, kun tunnette niin
läheisesti tuon ihmeellisen miehen."
Mutta hän ei ollut kovinkaan ihmeellinen tullessaan kotiin vaimonsa
luo -- vain saadessaan yleisöä ja kättentaputuksia. Hän joi
jokaisen tilapäisen tuttavan kanssa ja oli iloinen ja pulppuava ja
avomielinen, ja palasi kotiin äreänä ja synkkänä ja lamassa. "Joie de
rue, douleur de maison", siinä kirjan ydin.
Luin sitä kahteentoista viime yönä, ja rehellisesti sanoen pelästyin
niin etten saanut unta. Minä tiedän että suutut, mutta ihan totta,
Gordon rakas, tuossa kirjassa on juuri yksi vivahdus liian paljon
totuutta jotta se voisi kokonaan huvittaa minua. En aikonut edes
viitata enää tuohon elokuun 20:nnen päivän onnettomaan juttuun --
puhuimme sen valmiiksi aikanaan -- mutta sinä täysin hyvin tiedät
että tarvitset vähän silmälläpitoa. Ja siitä ajatuksesta minä en
pidä. Minun pitää saada tuntea ehdotonta luottamusta mieheen,
jonka kanssa menen naimisiin. En voisi elää jos minun aina pitäisi
levottomana odottaa häntä kotiin.
Lue _Numa_ itse, niin näet naisen näkökannan. En ole kärsivällinen
enkä säyseä enkä pitkämielinen millään tavalla ja pelkään hiukan mitä
kykenisin tekemään jos minua ärsytettäisiin. Sydämeni pitää olla
mukana asiassa, joka on saatava sujumaan ja oi, minä tahtoisin että
avioliittomme sujuisi!
Anna anteeksi että kirjoitan sinulle kaiken tämän. En tarkoita että
todella luulen sinusta tulevan "katuilon, kotisurun". Minä vain en
nukkunut viime yönä, ja tunnen jonkinlaista onttoutta silmien takana.
Jospa tuleva vuosi toisi hyviä neuvoja ja onnea ja tyyneyttä meille
molemmille.
Kuten aina
S.
Tammikuun 1 p.
_Rakas Judy!_
Jotakin kauhean kummallista on tapahtunut, ja totisesti en tiedä
tapahtuiko se vai näinkö vain unta. Kerron sinulle alusta asti, ja
ajattelen että sinun on paras polttaa tämä kirje, se ei ole oikein
sovelias Jervisin silmille.
Muistathan että olen kertonut sinulle Thomas Kehoen tapauksen,
hänen, jonka sijoitimme työhön viime kesäkuussa? Hän on perinyt
taipumuksia juomiseen molemmin puolin, ja näyttää siltä että häntä
lapsena on lihotettu oluella eikä maidolla. Hän tuli John Grier
Homeen yhdeksän vuoden iässä, ja on kahdesti, päättäen merkinnöistä
Tuomiopäivän Kirjassa, onnistunut saamaan itsensä juovuksiin, kerran
oluella, joka oli varastettu joiltakin työmiehiltä, ja kerran (ja
perinpohjin) konjakilla. Arvaat minkälaisin epäilyksin sijoitimme
hänet pois, mutta me varoitimme perhettä (työteliästä ja raitista
maanviljelijäväkeä) ja toivoimme parasta.
Eilen perhe sähkötti että he eivät enää voi pitää häntä. Olisinko
hyvä ja lähettäisin hakemaan häntä kuuden junalta? Turnfelt oli
asemalla kello 6. Ei mitään poikaa. Lähetin yösähkösanoman, jossa
ilmoitin että hän ei ollut saapunut, ja pyysin lähempiä tietoja.
Olin eilen illalla ylhäällä tavallista kauemmin järjestäen
laatikoltani ja -- jotenkin valmistaen mieltäni kohtaamaan uutta
vuotta. Kahdentoista tienoilla äkkiä totesin että oli myöhäinen ja
että olin hyvin väsynyt. Olin melkein valmis menemään sänkyyn, kun
äkkiä kuulin koputusta päätyovelta. Pistin pääni ikkunasta ja kysyin
kuka siellä oli.
"Tommy Kehoe", sanoi hyvin epävarma ääni.
Menin alas ja avasin oven, ja tuo poika, kuusitoistavuotias,
hoiperteli sisään sikahumalassa. Taivaan kiitos että Percy
Witherspoon oli kuuluvilla eikä kaukana intiaanileirissä! Herätin
hänet, ja yhdessä kuljetimme Thomaksen vierashuoneeseemme, joka on
ainoa säädyllisen eristetty paikka rakennuksessa. Sitten soitin
tohtorille, jolla -- pelkään -- oli jo ollut pitkä päivä. Hän tuli,
ja me vietimme todella hirveän yön. Myöhemmin tuli selville että
pojalla oli ollut matkatavarainsa joukossa pullo voiteluöljyä, joka
kuului hänen isännälleen. Se oli tehty puoleksi väkiviinasta ja
puoleksi noitapähkinästä, ja Thomas oli virkistänyt matkaansa sillä!
Hän oli sellaisessa tilassa etten suorastaan luullut meidän saavan
hänestä eläjää -- ja minä toivoin ettemme olisi saaneet. Jos olisin
lääkäri, antaisin tuollaisten tapausten kauniisti livahtaa pois
yhteiskunnan hyväksi, mutta olisitpa nähnyt kuinka Sandy teki työtä!
Tuo hänen hirmuinen elämänsäilyttämis-vaistonsa oli herännyt, ja hän
taisteli jota tarmon hiukkasella, minkä omistaa.
Minä keitin mustaa kahvia ja autoin minkä voin, mutta yksityiskohdat
olivat aika sotkuiset, joten jätin molemmat miehet hoitamaan häntä
ja palasin huoneeseeni. Mutta en yrittänyt mennä levolle, pelkäsin
että he tarvitsisivat minua taas. Noin neljän tienoilla Sandy tuli
kirjastooni sanoen että poika nukkui ja että Percy oli kantanut
telttasängyn vierashuoneeseen ja aikoi nukkua siellä lopun yötä.
Sandy parka näytti niin kurjalta ja kalpealta ja lopen väsyneeltä.
Kun katselin häntä, ajattelin kuinka epätoivoisesti hän tekee työtä
pelastaakseen toisia, eikä koskaan säästä itseään, ja ajattelin tuota
hänen ikävää kotiaan, jossa koskaan ei ole ilon kajastustakaan,
ja tuota hirveätä murhenäytelmää hänen elämänsä taustassa. Kaikki
kauna, jota oli kertynyt mieleeni, näytti hälvenevän ja myötätunnon
aalto tulvahti ylitseni. Ojensin käteni hänelle, hän ojensi kätensä
minulle. Ja äkkiä -- en tiedä kuinka -- tapahtui jotakin sähköistä.
Seuraavana hetkenä olimme toistemme syleilyssä. Hän irroitti kätensä
ja pani minut istumaan suureen nojatuoliin. "Hyvä Jumala, Sallie,
luuletteko että olen raudasta?" sanoi hän ja meni pois. Minä jäin
nukkumaan tuoliin, ja kun heräsin, paistoi aurinko silmiini ja Jane
seisoi edessäni kummissaan ja kauhistuneena.
Tänä aamuna kello 11 Sandy tuli takaisin, katsoi minua kylmästi
silmiin ja sanoi silmää räpäyttämättä että Thomaksen piti saada
kuumaa maitoa aina kahden tunnin päästä ja että täpliä Maggie
Petersin kurkussa oli pidettävä silmällä.
Tässä olemme taas vanhalla kannallamme, enkä todellakaan tiedä näinkö
unta tuon yhden minuutin yöllä!
Mutta olisipa sekin tilanne, eikö totta, jos Sandy ja minä
huomaisimme rakastuvamme toisiimme, hän jolla on täysin hyvä
vaimo hulluinhuoneessa, ja minä jolla on vimmastunut sulhanen
Washingtonissa. Enpä tiedä eikö minun olisi viisainta erota heti
paikalla ja lähteä kotiin, jossa saisin rauhassa asettua muutamiksi
kuukausiksi merkkaamaan kirjaimia "S. McB." pöytäliinoihin, niinkuin
muut säädylliset kihlatut tytöt.
Toistan hyvin lujasti että tämä kirje ei ole aiottu Jervisin
nautittavaksi. Revi se pieniin palasiin ja sirottele ne Karaibin
mereen.