S. McB.
JOHN GRIER HOME,
Marraskuun 15 p.
_Rakas Judy!_
Betsy ja minä olemme juuri palanneet ajelemasta uudessa autossamme.
Se epäilemättä lisää iloa laitoselämään. Auto kääntyi omasta
halustaan Kalliotielle ja pysähtyi Shadywellin porttien eteen.
Portissa oli ketju kiinni ja ikkunain edessä oli luukut ja koko
paikka näytti suljetulta ja kolkolta ja sateen liuottamalta. Siinä
oli jonkinlainen rappeutumisen leima, eikä se vähääkään muistuttanut
sitä viihtyisää taloa, joka ennen vieraanvaraisesti tervehti minua
iltapäivisin.
Minä en siedä että hauska kesämme on lopussa. Minusta tuntuu että
eräs jakso elämääni on jäänyt taakseni ja että tuntematon tulevaisuus
ahdistaa minua pelottavan läheltä. Itse asiassa tahtoisin lykätä
häät vielä toiset kuusi kuukautta eteenpäin, mutta pelkään että
Gordon parka nostaisi liian kauhean metelin. Älä luule että alan
horjua, sillä sitä en tee. Minä vain jotenkin tarvitsisin enemmän
aikaa ajatella asiaa, ja maaliskuu lähenee päivä päivältä. Tiedän
ehdottomasti että teen kaikkein järkevimmin. Joka ihmisen, miehen tai
naisen, on paras joutua sievästi ja sopivasti ja hauskasti naimisiin,
mutta voi taivas, taivas! Minä vihaan mullistuksia, ja tästä tulee
sellainen ennenkuulumaton mullistus! Vähin kun päivän työ on
päättynyt ja olen väsynyt, ei minulla suorastaan ole rohkeutta nousta
kohtaamaan sitä.
Ja nyt varsinkin kun te olette ostaneet Shadywellin ja tulette
tänne joka kesä, en mitenkään tahtoisi erota. Ensi vuonna, kun olen
kaukana poissa, kalvaa koti-ikävä minua, kun ajattelen työteliäitä,
onnellisia aikoja John Grierissa, jossa sinä ja Betsy ja Percy ja
äreä skotlantilaisemme teette hilpeästi työtä ilman minua. Kuinka
mikään voisi korvata äidille 107 lapsen menetystä.
Minä toivon, että Judy nuorempi kesti matkan kaupunkiin menettämättä
tavallista tasapainoansa. Lähetän hänelle pienen lahjan, jonka
minä olen osaksi tehnyt ja Jane pääasiallisesti. Mutta minun
täytyy ilmoittaa sinulle että kaksi kierrosta on tehnyt tohtori.
Ihminen vain asteettain sukeltaa Sandyn luonteen syvyyksiin.
Kymmenkuukautisen tuttavuuden jälkeen vasta saan selville että
tuo mies osaa kutoa -- taito, jonka hän poikana oppi vanhalta
lammaspaimenelta Skotlannin nummilla.
Hän pistäytyi täällä kolme päivää sitten ja jäi teelle, melkein jo
entisellä ystävällisellä tuulellaan. Mutta senjälkeen hän on taas
jäykistynyt samaksi graniittimieheksi, jonka tunsimme kaiken kesää.
Olen luopunut yrityksestäni vaikuttaa häneen. Otaksun kuitenkin että
voi odottaakin miehen olevan vähän lamassa, kun hänellä on vaimo
hulluinhuoneessa. Soisin että hän joskus puhuisi siitä. On kaameata
kun sellainen varjo liitelee ihmisen ajatusten taustassa eikä koskaan
tule oikein näkyviin.
Minä tiedän että tämä kirje ei sisällä sanaakaan sellaisia uutisia,
joita sinä tahtoisit kuulla. Mutta siihen on syynä märän marraskuun
päivän typerä hämäryys, ja minä olen typerän epäreippaalla tuulella.
Pelkään kauheasti että minusta on kehittymässä temperamentti-ihminen,
ja taivas tietää että Gordonilla on siksi paljon temperamenttia kuin
yhdessä perheessä tarvitaan! En tiedä mihin joutuisimme jollen minä
säilyttäisi järkevän tyventä, hilpeätä luontoani.
Oletko todella päättänyt lähteä Jervisin kanssa etelään? Minä pidän
arvossa (jossain määrin) tunteesi vaatimusta saada olla miehesi
kanssa yhdessä, mutta minusta tuntuu hieman uskalletulta viedä niin
nuori tytär tropiikkiin.
Lapset leikkivät sokkoa alakäytävässä. Luulen että menen hetkeksi
teuhaamaan heidän kanssaan ja koetan olla ystävällisemmällä tuulella
ennenkuin uudelleen tartun kynääni.
_A bientôt!_
SALLIE.
P.S. Nämä marraskuun yöt ovat aika kylmät, ja valmistaudumme
muuttamaan teltat sisään. Intiaanimme ovat tätä nykyä hyvin
hemmoiteltuja nuoria villi-ihmisiä, varustettuina lisäpeitoilla ja
kuumavesipulloilla. Minusta on ikävää nähdä telttojen tyhjenevän;
niistä on ollut meillä paljon hyvää. Poikamme ovat karaistuneita kuin
Kanadan metsästäjät muuttaessaan sisään.
Marraskuun 20 p.
_Rakas Judy!_
Äidillinen huolenpitosi on herttainen, mutta minä en tarkoittanut
mitä sanoin. Tietysti on täysin turvallista viedä Judy Nuorempi
lauhkean troopillisiin maihin, joita Karaibin meri huuhtoo. Hän
menestyy niin kauan kun et laske häntä suoraan päiväntasaajalle.
Ja merituulten vilvoittama bungalow'nne palmujen siimeksessä,
jäätelökone takapihalla ja englantilainen tohtori toisella puolen
lahtea, tuntuu kuin tehdyltä vauvoja varten.
Vastaväitteeni johtuivat yksinomaan siitä itsekkäästä tosiseikasta
että minä ja John Grier tulemme kaipaamaan sinua tänä talvena.
Minä totisesti uskon että on hurmaavaa omata mies, joka harrastaa
niin taiteellisia liikeyrityksiä kuin troopillisten rautateitten
kauppaa ja asfalttijärviä ja gummilehtoja ja mahonkimetsiä. Soisin
että Gordon asettuisi asumaan noihin maalauksellisiin maihin;
tulevaisuuden romanttiset mahdollisuudet innostaisivat minua enemmän.
Washington tuntuu kauhean arkiselta verrattuna Honduras'iin ja
Nicaraguaan ja Karaibin meren saariin.
Minä tulen rantaan huiskuttamaan sinulle hyvästit.
_Addio!_
SALLIE.
Marraskuun 24 p.
_Rakas Gordon!_
Judy on palannut kaupunkiin, ja purjehtii ensi viikolla Jamaikaan,
joka tulee hänen päämajakseen sillä aikaa kuin Jervis risteilee
läheisillä vesillä hoitaen noita hauskoja uusia liikeyrityksiään.
Etkö sinä voisi ruveta kauppayrityksiin etelämerillä? Luulen että
mieluummin jättäisin orpokodin, jos sinulla olisi jotakin romanttista
ja seikkailunomaista tarjottavana tilalle. Ja ajattele kuinka
kaunis olisit noissa valkeissa liinapuvuissa! Uskon todellakin että
kykenisin aivan pysyväisesti olemaan rakastunut mieheen, jos hän aina
olisi puettuna valkoisiin.
Et voi kuvitella kuinka minä kaipaan Judya. Hänen poissaolonsa
tekee iltapäiväni pelottavan tyhjiksi. Etkö pian voi tulla tänne
sunnuntaiksi? Luulen että sinun näkemisesi olisi hyvin virkistävää,
ja olen ollut kauhean lamassa viime aikoina. Sinä tiedät, rakas
Gordon, että pidän sinusta paljon enemmän, kun olet ihan tässä
silmieni edessä kuin jos vain ajattelen sinua kaukaa. Uskon että
sinulla täytyy olla jonkinlainen hypnoottinen vaikutus. Silloin
tällöin, kun olet ollut poissa kauan, lumouksesi vähän ohenee,
mutta kun näen sinut, tulee kaikki takaisin. Olet nyt ollut poissa
pitkän, pitkän ajan, niin että ole hyvä ja tule pian taikomaan minut
uudelleen!