Perjantaina 6.30.
_Rakas Judy!_
Gordon on täällä ja on suhteessa orpokotiini kuin toinen mies. Hän
on keksinyt ikivanhan totuuden että tie äidin sydämeen käy lasten
ylistämisen kautta, ja hänellä ei ole muuta sanottavaa kuin kiitosta
kaikista 107:stä lapsestani. Yksinpä Loretta Higginsistä hän keksi
sanoa jotakin mieluista: hänestä on hauskaa että Loretta ei katso
kieroon.
Hän kävi ostoksilla kanssani tänä iltapäivänä ja oli hyvin avulias
lettinauhojen valitsemisessa parille tusinalle pikku tyttöjä. Hän
pyysi saada valita Sadie Katelle itse, ja monien empimisten jälkeen
hän keksi ottaa oranssinkeltaista toiseen lettiin ja smaragdin
vihreätä toiseen.
Kun juuri olimme syventyneinä tähän puuhaan huomasin erään viereisen
ostajan, joka näennäisesti askarteli hakasten valinnassa, mutta
pingoitti jokaisen korvansa kuulemaan meidän tyhjänpäiväistä
puhettamme.
Hänellä oli maalauksellinen hattu ja täplikäs harso, höyhenpuuhka
kaulassa ja niin uusimuotinen päivänvarjo etten uneksinutkaan häntä
tuttavakseni kunnes satuin näkemään hänen silmänsä ja niissä tutun
ilkeän välkkeen. Hän kumarsi jäykästi ja hyväksymättömästi, ja minä
nyökäytin takaisin. Mrs. Maggie McGurk seurapuvussaan!
Kuvassa on paljon hauskempi ilme kuin mitä hänellä tavallisesti on.
Hymyn aiheutti kynän horjahdus.
Mrs. McGurk parka ei voi ymmärtää mahdolliseksi mitään henkistä
mielenkiintoa jotakin miestä kohtaan. Hän epäilee että minä tahdon
mennä naimisiin joka ainoan kohtaamani miehen kanssa. Ensin hän luuli
että tahdoin temmata häneltä tohtorin, mutta nyt, nähtyään minut
Gordonin kanssa, hän pitää minua kaksiavioisena hirviönä, joka tahdon
heidät molemmat.
Hyvästi, jokin vieras lähenee.
11.30 i.p.
Olen juuri antanut päivälliset Gordonille vieraina Betsy ja Mrs.
Livermoore ja Mr. Witherspoon. Pyysin armollisesti myöskin tohtoria,
mutta hän kieltäytyi lyhyesti koska ei muka ollut seuratuulella.
Sandymme ei anna kohteliaisuuden häiritä totuutta!
Siitä ei ole epäilystä, Gordon on edustavin mies mikä ikinä on
hengittänyt. Hän on niin hauskannäköinen ja luonteva ja kohtelias
ja henkevä ja hänen käytöksensä on niin virheetöntä -- oi, hänestä
tulisi ihmeen koristeellinen aviomies! Mutta loppujen lopulta otaksun
että sitä joutuu elämään miehensä kanssa eikä vain näyttelemään häntä
päivällisillä ja teekutsuissa.
Hän oli poikkeuksellisen hauska tänä iltana. Betsy ja Mrs. Livermoore
molemmat rakastuivat häneen -- ja minä juuri pikkuisen. Hän huvitti
meitä pitämällä puheen parhaalla julkisella tavallaan, aiheena Javan
hyvinvointi. Meidän on ollut kauhean vaikea keksiä makuupaikkaa
tuolle apinalle, ja Gordon todisti kumoamattoman johdonmukaisesti
että koska olemme saaneet apinan Jimmieltä ja Jimmie on Percyn
ystävä, sen on nukuttava Percyn kanssa. Gordon on syntynyt puhujaksi,
ja kuulijakunta vaikuttaa häneen kuin samppanja. Hän osaa puhua yhtä
liikuttavan vakavasti apinasta kuin suurimmasta sankarista mikä
koskaan on vuodattanut verensä isänmaan puolesta.
Minä tunsin kyynelten kihoavan silmiini hänen kuvaillessaan Javan
yksinäisyyttä, kun se katseli yön tuloa hiilikellarissamme ja
ajatteli veljiensä leikkiä kaukana troopillisessa viidakossa.
Miehellä, joka osaa puhua tuolla tavoin, on tulevaisuus edessään. En
epäilekään etten joudu äänestämään häntä presidentiksi kunhan tästä
kuluu toiset 20 vuotta.
Meillä oli kaikilla hyvin hauskaa ja unohdimme kokonaan -- kolmen
tunnin ajaksi -- että 107 orpoa uinaili yläpuolellamme. Niin paljon
kuin rakastankin pikku kultia, on hauska päästä niistä eroon silloin
tällöin.
Vieraani lähtivät kymmeneltä, ja nyt kai täytyy olla puoliyön aika.
Tämä on kahdeksas päivä, ja kelloni on taas seisahtunut. Jane unohtaa
vetää sen yhtä säännöllisesti kuin perjantai tulee. No niin, minä
tiedän että on myöhäistä, ja velvollisuuteni naisena on nukkua
kauneuden tähden, varsinkin kun sovelias nuori kosija on saapuvilla.
Lopetan huomenna. Hyvää yötä.
Lauantaina.
Gordon on viettänyt tämän aamun leikkimällä orpokotini kanssa ja
suunnittelemalla älykkäitä lahjoja lähetettäviksi myöhemmin. Hän
arvelee että kolme siististi maalattua heimovaakunasalkoa lisäisi
intiaanitelttojemme viehätystä. Hän aikoo myöskin lahjoittaa kolme
tusinaa neilikanpunaisia kolttuja pikkulapsillemme. Neilikanpunainen
on väri, jota tämän laitoksen johtajatar suuresti suosii, sillä hän
on kuolettavasti väsynyt siniseen! Jalomielinen ystävämme huvittelee
itseään niinikään ajattelemalla kahta aasia ja satuloita ja pieniä
punaisia vaunuja. Eikö ole mainiota että Gordonin isä on antanut
hänelle niin runsaasti rahaa käytettäväksi ja että hän on tuollainen
hyväntekeväisyyteen taipuva nuori mies? Hän on tällä hetkellä Percyn
kanssa päiväaterialla hotellissa, ja luotan että hän siellä imee
itseensä tuoreita aatteita hyväntekeväisyyden alalta.
Kenties luulet etten ole nauttinut tästä keskeytyksestä laitoselämän
yksitoikkoisuudessa! Voit sanoa mitä vain haluat, rakas mrs.
Pendleton, siitä kuinka hyvin johdan orpokotiasi, mutta se on aivan
yhdentekevää, minulle ei ole luonteenmukaista pysyä niin alallani.
Minä hyvin usein tarvitsen vaihtelua. Juuri siksi Gordon, hänen
pulppuava optimisminsa ja pojan mielensä, on niin virkistävä,
varsinkin vastakohdaksi liian paljolle tohtorille.
Sunnuntai-aamuna.
Minun täytyy kertoa sinulle kuinka Gordonin vierailu päättyi. Hänen
aikomuksensa oli ollut lähteä neljältä, mutta onnettomana hetkenä
pyysin häntä jäämään 9.30 junaan, ja eilen iltapäivällä hän ja
Singapore ja minä teimme pitkän kävelyn kauas tämän orpokodin tornien
näkyviltä, ja pysähdyimme sievään pieneen ravintolaan tien varrella,
jossa saimme tyydyttävän illallisen: savustettua silavaa ja munia ja
kaalia. Sing ahtoi itseensä niin häpeällisesti että on ollut haluton
siitä saakka.
Kävely ja kaikki oli hauskaa ja hyvin mieluisa vaihtelu tässä
yksitoikkoisessa elämässä, jota vietän. Se olisi saanut minut hyvälle
tuulelle ja tyytyväiseksi pitkäksi aikaa, jollei myöhemmin olisi
tapahtunut jotakin äärettömän epämiellyttävää. Meillä oli kaunis,
aurinkoinen, huoleton iltapäivä, ja minä suren kun se pilattiin.
Palasimme takaisin hyvin epäromanttisesti resiinalla ja pääsimme J.G.
Homeen ennen yhdeksää; juuri hyvissä ajoin hänen lähteä asemalle ja
ehtiä junaansa. Niinpä en pyytänyt häntä sisään, vaan kohteliaasti
toivotin hänelle hyvää matkaa porttikäytävässä.
Käytävän sivussa talon varjossa seisoi muuan auto; minä tunsin sen
ja arvelin että tohtori oli sisällä Mr. Witherspoonin luona. (He
usein viettävät iltansa laboratoriossa.) No niin, lähdön hetkellä sai
Gordon onnettoman päähänpiston pyytää minua jättämään tämän orpokodin
hoito ja sensijaan ryhtyä hoitamaan erästä yksityistaloa.
Oletko koskaan moista kuullut? Miehellä oli ollut koko iltapäivä ja
peninkulmittain tyhjiä niittyjä missä pohtia tuota kysymystä, mutta
sensijaan hänen piti valita paikaksi meidän kynnysmattomme.
En oikein tiedä mitä sanoin, koetin keveästi torjua asian ja
jouduttaa hänet junaan. Mutta hän ei tahtonut tulla keveästi
torjutuksi. Hän asettui tukevasti ovipieltä vastaan ja tahtoi
välttämättä saada asian selväksi. Minä tiesin että hän myöhästyisi
junasta ja että tämän laitoksen joka ikkuna oli auki. Miehet eivät
koskaan vähääkään ajattele mahdollisia kuulijoita, nainen se aina
ajattelee mikä on sopivaa.
Koska hermostuneen kiihkeästi tahdoin päästä hänestä vapaaksi,
pelkään että olin aika jyrkkä ja tahditon. Hän alkoi suuttua, ja
silloin jokin onneton sattuma sai hänen katseensa osumaan autoon.
Hänkin tunsi sen, ja ollen hurjalla tuulella hän alkoi tehdä pilaa
tohtorista. "Se vanha mulkosilmä", sanoi hän, ja "koipeliini", ja oi,
hirvittävän määrän sopimattomia, typeriä asioita.
Minä selitin hänelle vakuuttavan tosissani etten hiventäkään
välittänyt tohtorista, että hän oli mielestäni juuri niin
hassunkurinen ja mahdoton kuin suinkin saattoi, kun äkkiä tohtori
nousi autosta ja astui luoksemme.
Minun olisi ollut hyvin mukava haihtua maan päältä sinä hetkenä!
Sandy oli ihan ilmeisesti vihoissaan, niinkuin hän hyvin saattoi
olla, mutta täysin kylmä ja hillitty. Gordon oli kuuma ja
pakahtumaisillaan kuviteltuihin vääryyksiin. Minä olin hämmentynyt
tästä täysin typerästä ja tarpeettomasta häiriöstä, joka äkkiä nousi
eteemme syyttä suotta. Sandy pyysi minulta moitteettoman kohteliaasti
anteeksi että oli huomaamattomana kuunnellut, kääntyi sitten
Gordoniin ja kutsui hänet jäykästi autoonsa luvaten ajaa asemalle.
Minä pyysin häntä jäämään. En tahtonut aiheuttaa mitään typerää
riitaa heidän välilleen. Mutta he kiipesivät autoon kiinnittämättä
minuun vähintäkään huomiota ja, huristivat tiehensä jättäen minut
kaikessa rauhassa seisomaan kynnysmatolle.
Minä lähdin sisään ja menin vuoteeseen ja makasin valveilla
tuntikausia odottaen kuulevani -- en tiedä minkälaisen räjähdyksen.
Kello on nyt 11, ja tohtori ei ole näyttäytynyt. En tiedä kuinka
maailmassa osaan olla kun hän tulee. Kai minun pitää piiloutua
vaatekaappiin.
Oletko koskaan kuullut mitään niin tarpeetonta ja typerää kuin koko
tuo tilanne? Otaksun nyt että olen riidellyt Gordonin kanssa --
enkä totisesti tiedä mistä, -- ja tietysti välini tohtorin kanssa
menee nyt aivan hunningolle. Sanoin kauheita asioita hänestä, --
sinä tiedät kuinka typeriä minä osaan puhua, -- asioita, joita en
vähääkään tarkoittanut.
Soisin että nyt olisi eilen tähän aikaan. Panisin Gordonin lähtemään
neljältä.