P.S. Gordon Hallock on haihtunut ohueksi ilmaksi. Ei sanaakaan
kolmeen viikkoon, ei makeisia eikä täytettyjä eläimiä eikä
minkäänlaisia elonmerkkejä. Mitä ihmettä luulet tapahtuneen tuolle
huomaavaiselle nuorelle miehelle?
Heinäkuun 13 p.
_Rakkakin Judy!_
Kuule iloista sanomaa!
Koska tämä on Naskalin kuukauden 31 päivä, soitin hänen molemmille
suojelijattarilleen, kuten sovittu oli, järjestääkseni hänen
paluunsa. Minut kohtasi suuttunut kielto. Pitäisikö heidän antaa
pois herttainen pieni tulivuorensa juuri kun ovat saamaisillaan sen
olemaan sylkemättä tulta? He aivan vimmastuivat kun saatoin tehdä
moisen kiittämättömän vaatimuksen. Naskali oli suostunut heidän
kutsuunsa viettää kesän heillä.
Pukujen neulominen jatkuu yhä; kuulisit vain kuinka ompelukoneet
hyrisevät ja kielet käyvät neulomahuoneessa. Pelästyneinkin,
apaattisin, hengettömin pikku orpomme virkistyy ja saa mielenkiinnon
elämään, kun kuulee että hän tulee omistamaan kolme täysin yksityistä
omaa pukua, joista jokainen eri väriä, hänen itsensä valitsemaa.
Ja sinun pitäisi nähdä kuinka se edistää heidän ompelutaitoaan;
pienistä kymmenvuotiaistakin puhkeaa ompelijattaria. Soisin keksiväni
yhtä tehoisan keinon saada heidät innostumaan ruuanlaittoon. Mutta
keittiömme on äärimmäisen epäkasvattava; ymmärrät missä määrin
kahlitsee innostusta, kun täytyy keittää pari kappaa perunoita
kerrallaan.
Luultavasti olet kuullut minun mainitsevan että mielelläni jakaisin
tipuseni kymmeneen sievään pikku perheeseen, jokaisessa hauska
kodikas perheenäiti. Jos meillä vain olisi kymmenen somaa mökkiä
minne panna heidät, ja niissä kukkia puutarhassa ja kaniineja ja
kissanpoikia ja koiranpentuja ja kananpoikia takapihalla, silloin
olisimme täysin näytettäväksi kelpaava laitos eikä meidän tarvitsisi
hävetä kun nuo hyväntekeväisyys-asiantuntijat tulevat tarkastamaan
meitä.
Torstaina.
Aloitin tämän kirjeen kolme päivää sitten, jouduin kesken kaiken
puhumaan mahtavan ihmisystävän kanssa (50 pilettiä sirkukseen),
enkä ole senjälkeen ehtinyt tarttua kynääni. Betsy on ollut
Philadelphiassa kolme päivää, morsiustyttönä erään viheliäisen serkun
häissä. Toivon ettei useampi jäsen hänen perheestään aio mennä
naimisiin; se järkyttää J.G.H:ta kauheasti.
Ollessaan siellä hän urkki erästä perhettä, joka on pyytänyt
kasvattia. Tietysti meillä ei ole oikeata urkkimisjärjestelmää,
mutta väliin kun joku perhe putoaa suoraan syliimme, me mielellämme
panemme asian toimeen. Tavallisesti me olemme yhteistyössä Valtion
Apukomitean kanssa. Heillä on koko joukko tottuneita asiamiehiä,
jotka matkustavat ympäri maata ja ovat kosketuksissa perheitten
kanssa, jotka haluavat ottaa lapsia, ja orpokotien, joilla on niitä
annettavina. Koska he ovat halukkaat tekemään työtä hyväksemme, ei
hyödyttäisi vähääkään meidän käydä kaupustelemassa vauvojamme. Ja
minä tahdon sijoittaa niin monta kuin mahdollista, sillä minä uskon
lujasti että yksityiskoti on lapselle paras, edellytettynä tietysti
että olemme hyvin tarkkoja valitsemiemme kotien luonteesta. Minä
en vaadi rikkaita kasvattivanhempia, mutta minä vaadin kilttejä,
rakastavia, älykkäitä vanhempia. Tällä kertaa luulen että Betsy on
saanut onkeensa oikean perheitten helmen. Lapsi ei ole vielä annettu
eikä paperit allekirjoitetut, ja tietysti vaara pyörii aina että
kalamme voi tehdä äkillisen nykäyksen ja maiskahtaa takaisin veteen.
Kysy Jervisiltä onko hän koskaan kuullut philadelphialaisesta J.F.
Bretlandista. Hän näyttää liikkuvan rahamiesten piireissä. Ensi
kerran kuulin hänestä kirjeessä, joka oli osoitettu "John Grier
Homen Johtajalle, Hyvä Herra" -- se oli lyhyt, konekirjoitettu,
asiallinen kirje _hirveän_ asialliselta lakimieheltä, joka sanoo että
hänen vaimonsa on päättänyt ottaa kasvatiksi miellyttävän näköisen
ja terveen tyttölapsen, ikä 2-3 vuotta. Lapsen tulee olla orpo ja
amerikkalaista syntyperää, perinnöllisyydeltään moitteeton ja ilman
asiaansekaantuvia sukulaisia. Olisiko minulla tarjolla tällainen ja
voisinko auttaa asiassa? Kunnioittaen J.F. Bretland.
Lähempiä tietoja varten hän mainitsi nimen "Bradstreet". Oletko
koskaan kuullut mitään niin hassua? Voisi luulla että hän aikoo
avata talletustilin lastenkamarissa ja lähettää tilauksen meidän
taimiluettelomme mukaan.
Aloimme tavalliset tiedustelumme lähettämällä kyselykaavakkeen
eräälle pappismiehelle Germantowniin, jossa J.F.B. asuu.
Onko hänellä omaisuutta? Maksaako hän laskunsa? Onko hän hyvä
eläimille? Käykö hän kirkossa? Riiteleekö hän vaimonsa kanssa? Ja
monta muuta nenäkästä kysymystä.
Saimme ilmeisesti käsiimme pappismiehen, jolla on huumorin lahjaa.
Sensijaan että olisi vastannut tunnollisen seikkaperäisesti hän
kirjoitti ylhäältä alas poikki kaavakkeen: "Soisin että he ottaisivat
minut kasvatikseen."
Tämä näytti lupaavalta, joten B. Kindred ystävällisesti kiidätti
Germantowniin heti kun vihkiäisaamiainen oli ohi. Hänessä on
kehittymässä mitä hämmästyttävin salapoliisin vaisto. Lyhyen
seurakäynnin aikana hän osaa pöydistä ja tuoleista lukea perheen koko
moraalisen historian.
Hän palasi Germantovmista täynnänsä innostavia yksityiskohtia.
Mr. J.F. Bretland on rikas ja vaikutusvaltainen kansalainen, jota
ystävät sydämestään rakastavat ja viholliset (virkaheitot apulaiset,
jotka eivät epäröi sanoa että hän on _kova_ mies) syvästi vihaavat.
Hän on hieman epävakainen kirkonkäynnissään, mutta vaimo näyttää
säännölliseltä, ja hän antaa rahaa.
Vaimo on ihastuttava, hyväsydäminen, sivistynyt säätyläisnainen,
joka juuri on päässyt parantolasta koko vuoden kestäneen
heikkohermoisuuden jälkeen. Lääkäri sanoo että hän tarvitsee jotakin
voimakasta mielenkiintoa elämään, ja neuvoo ottamaan kasvatin.
Rouva olisi aina tahtonut kasvattia, mutta hänen kova miehensä
on itsepintaisesti kieltänyt. Mutta lopulta, kuten aina, lempeä,
hellittämätön vaimo on päässyt voitolle ja kovan miehen on ollut
pakko myöntyä. Vaikka omasta puolestaan olisikin mieluummin ottanut
pojan, Mr. Bretland luopui luontaisesta halustaan ja kirjoitti, kuten
yllä on kerrottu, tuon tavanmukaisen pyynnön -- pyysi sinisilmäistä
tyttöä.
Mrs. Bretland, joka lujasti oli päättänyt ottaa lapsen, on lukenut
kirjallisuutta jo vuosikausia, eikä mitään pikkuseikkoja ole lasten
ruokinnassa, joita hän ei tuntisi. Hänellä on valmiina aurinkoinen
lastenkamari, joka viettää lounaaseen. Ja kaappi täynnä salavihkaa
hankittuja nukkeja! Hän on itse ommellut niille vaatteet -- hän
näytti ne Betsylle tulvillaan ylpeyttä -- joten ymmärrät että tyttö
on välttämätön.
Hän oli juuri kuullut oivallisesta englantilaisesta hoitajattaresta,
jonka hän voisi saada, mutta hän ei ole aivan varma eikö olisi
parempi ottaa heti aluksi ranskalainen hoitajatar, niin että lapsi
voisi oppia kielen ennenkuin äänijänteet jäykistyvät. Hän myöskin
innostui äärettömästi kuullessaan että Betsy on käynyt korkeakoulun.
Hän ei voinut päättää lähettäisikö vauvan korkeakouluun vai eikö.
Mikä oli Betsyn rehellinen mielipide? Jos lapsi olisi Betsyn oma
tytär, lähettäisikö Betsy hänet korkeakouluun?
Kaikki tämä olisi hullunkurista jollei se olisi niin pateettista,
mutta minä en todellakaan saa mielestäni tuon yksinäisen naisparan
kuvaa, joka ompelee nukenvaatteita tuntemattomalle tytölle, jota ei
edes varmaan tietänyt saavansa. Hän kadotti omat vauvansa vuosia
sitten, tai oikeammin hänellä ei koskaan ollut niitä, ne eivät
eläneet ollenkaan.
Ymmärrät mikä hyvä koti tästä tulisi. Suuri määrä rakkautta odottaa
tuota pikku tipua, ja se on parempi kuin kaikki rikkaus mikä tässä
tapauksessa seuraa mukana.
Mutta nyt on pulmallisinta löytää lapsi, ja se ei ole helppoa,
herrasväki J.F. Bretland kun on niin kovin nimenomainen
vaatimuksissaan. Minulla olisi sopiva poikalapsi annettavana heille,
mutta tuo kaapillinen nukkeja tekee että hän on mahdoton. Pikku
Florence ei kelpaa -- yksi itsepintainen sukulainen elossa. Minulla
on suuri valikoima muukalaisia, joilla on sulavat ruskeat silmät --
eivät kelpaa ollenkaan, Mrs. Bretland on vaalea, ja tyttären pitää
olla hänen näköisensä. Minulla on monta herttaista pikku otusta,
joiden syntyperä on epämääräinen, mutta Bretlandit tahtovat kuusi
sukupolvea kirkossakäyviä esivanhempia ja kuvernöörin ylimpänä
huippuna. Minulla on myöskin kultainen pieni kiharapäinen tyttö
(ja kiharat käyvät yhä harvinaisemmiksi), mutta hän on avioton
lapsi. Ja se näyttää olevan ylipääsemätön este kasvattivanhempien
silmissä, vaikka itse asiassa se ei tee pienintäkään eroa lapsessa.
Hän ei kuitenkaan käy laatuun; Bretlandit pitävät jyrkästi kiinni
vihkimätodistuksesta.
On vain yksi ainoa lapsi sadan ja seitsemän joukosta, joka
tuntuu sopivalta. Pikku Sophiemme isä ja äiti saivat surmansa
rautatieonnettomuudessa, ja ainoa syy miksi hänkin ei kuollut oli
se että he juuri olivat jättäneet hänet sairaalaan, jotta jokin
paise leikattaisiin hänen kaulastaan. Hän on hyvää tavallista
amerikkalaista syntyperää, nuhteetonta ja mielenkiinnotonta joka
tavalla. Hän on väritön, sisuton, vinkuva pieni olento. Tohtori on
ammentanut hänet täyteen rakasta kalanmaksaöljyään ja pinaattiansa,
mutta ei voi saada häneen hilpeyttä.
Henkilökohtainen rakkaus ja huolenpito näyttää kuitenkin saavan
ihmeitä aikaan laitoslapsissa, ja hänestä saattaa puhjeta jotakin
harvinaista ja kaunista oltuaan parikin kuukautta istutettuna
uuteen maaperään. Niinpä eilen kirjoitin hehkuvan kuvauksen hänen
tahrattomasta perhehistoriastaan J.F. Bretlandille ja tarjouduin
saattamaan hänet Germantowniin.
Tänä aamuna sain sähkösanoman J.F.B:ltä. Ei sinne päinkään! Hän ei
aio ostaa tytärtä näkemättä sitä ensin. Hän tulee henkilökohtaisesti
tarkastamaan lasta ensi keskiviikkona kello 3.
Voi hyvänen aika, jos hän ei pidäkään lapsesta! Me käytämme nyt
kaiken tarmomme koroittaaksemme tuon lapsen kauneutta -- niinkuin
pennun, joka aiotaan viedä koiranäyttelyyn. Olisiko sinusta
hirvittävän suuri synti, jos punaisin hänen poskiaan aavistuksen
verran? Hän on liian nuori ottamaan sen tavakseen.
Taivas, minkälainen kirje! Miljoona sivua kirjoitettuna yhteen
hengenvetoon. Voit nähdä missä sydämeni on. Olen yhtä kiihtynyt
Sophien sijoittamisesta ulos elämään kuin jos hän olisi oma rakkahin
tyttäreni.
Kunnioittavat terveiset puheenjohtajalle.