Soisin että tulisit takaisin New-Yorkiin. Olen valinnut sinut tämän
laitoksen sanomalehtiasianajajaksi, ja tarvitsemme pari kukitetuinta
kirjoitustasi juuri nyt. Täällä on seitsemän palleroista, jotka
huutavat kasvattivanhempia, ja sinun asiasi on kirjoittaa heistä
lehtiin.
Pikku Gertrude on kierosilmäinen, mutta herttainen ja helläsydäminen
ja kiltti. Etkö voi kirjoittaa hänestä niin suostuttelevasti että
joku rakastava perhe haluaa hänet vaikka hän ei olekaan kaunis? Hänen
silmänsä voidaan leikata kun hän on vanhempi, mutta jos hänellä olisi
kiero luonnonlaatu, ei mikään lääkäri maailmassa voisi sitä auttaa.
Lapsi tietää että jotakin puuttuu, vaikka ei elämässään ole nähnyt
elävää sukulaista. Hän kohottaa pyytävästi käsivarsiaan jokaista
ohikulkijaa kohti. Pane kynääsi kaikki paatos mihin kykenet, niin
saamme nähdä etkö löydä hänelle äitiä ja isää.
Ehkä voit saada jonkun New-Yorkin lehden ottamaan vastaan
sunnuntai-alakerran, joka käsittelee useita erilaisia lapsia.
Minä kyllä lähetän valokuvat. Muistatko kuinka paljon vastauksia
tuo "Hymyilevän Joe'n" kuva hankki Sea Breeze'n ihmisille? Minä
voin kyllä toimittaa yhtä vastustamattomia kuvia, sellaisia kuin
Naurava Nellie ja Loruava Lou ja Potkiva Pekka, jos sinä vain lisäät
kirjallisen aineksen.
Ja löydä hyvä ihminen sellaisia miekkosia, jotka eivät pelkää
perinnöllisyyttä. Alkaa olla vähän väsyttävää, kun tässä joka lapsen
tarvitsisi polveutua Virginian ensimäisistä perheistä.
Sinun, kuten tavallisesti
SALLIE.
Perjantaina.
_Rakas, rakas Judy!_
Sellainen maanjäristys! Olen erottanut kokin ja emännöitsijän ja
hienotunteisesti antanut kieliopin opettajamme ymmärtää, ettei hänen
tarvitse tulla takaisin ensi vuonna. Mutta oi, jospa vain voisin
erottaa Hon. Cy'n!
Minun täytyy kertoa sinulle mitä tapahtui tänä aamuna. Johtokunnan
jäsenemme, joka on ollut vaarallisesti sairas, on nyt taas
vaarallisesti terve, ja pistäytyi vierailulle kuin hyvä naapuri
ainakin. Naskali asusti matolla kirjastoni lattialla hyveellisesti
askarrellen rakennuspalikkain kanssa. Olen erottanut hänet toisista
lastentarhan lapsista ja koetan Montessori-järjestelmää: oma matto
eikä mitään hermojen häiriötä. Imartelin jo itseäni asian hyvästä
edistyksestä; pojan sanavarasto on viime aikoina muuttunut miltei
sievisteleväksi.
Puolen tuntia kestäneen epävakaisen vierailun jälkeen Hon. Cy
nousi lähteäkseen. Kun ovi sulkeutui hänen jälkeensä (olen ainakin
kiitollinen että lapsi odotti sitä), Naskali kohotti vetoavat ruskeat
silmänsä omiini ja mutisi, tuttavallisesti hymyillen:
"Jeekatti, sill' on vasta saakurinmoinen naamataulu!"
Jos tiedät hyvän kristillismielisen perheen, jonne voisin
sijoittaa herttaisen viisivuotiaan pojan, ole hyvä ja ilmoita heti
allekirjoittaneelle.
S. MCBRIDE,
John Grier Homen johtajatar.
_Rakkaat Pendletonit!_
En ole koskaan tuntenut teidän vertaisianne etanoita. Olette
vasta juuri ehtineet Washingtoniin, ja täällä minä olen jo päiviä
sitten pakannut matkalaukkuni, valmiina viettämään nuorentavan
loppuviikon _chez vous_. Pitäkää nyt jo kiirettä! Olen riutunut tässä
laitos-ilmakehässä niin kauan kuin ihmisen on mahdollista. Minä
läähätän ja kuolen jollen saa vaihdosta.
Tukehtumisen partaalla
teidän
S. McB.
P.S. Pistäkää kortti Gordon Hallockille ja ilmoittakaa että olette
siellä. Hän ihastuu saadessaan asettaa pääkaupungin ja itsensä
käytettäviksenne. Minä tiedän että Jervis ei pidä hänestä, mutta
Jervisin pitäisi voittaa perusteeton vastenmielisyytensä poliitikkoja
kohtaan. Kuka tietää? Minä itse voin jonakin päivänä joutua keskelle
politiikkaa.
_Rakas Judy!_
Saamme vastaanottaa mitä hämmästyttävimpiä lahjoja ystäviltämme ja
hyväntekijöiltämme. Kuule tätä. Viime viikolla M. Wilton J. Leverett
(kirjoitan suoraan hänen kortistaan) sattui autollaan ajamaan
rikkinäisen pullon yli porttimme edustalla ja tuli katsomaan laitosta
sillä aikaa kun hänen ajajansa korjasi pyörän. Betsy oli hänen
oppaanaan. Hän innostui älykkäästi kaikesta näkemästään, varsinkin
uusista leireistämme. Se on nähtävyys joka menee miehiin. Hän
lopetti riisumalla päällystakkinsa ja pelaamalla jalkapalloa kahden
intiaaniheimon kanssa. Puolentoista tunnin päästä hän äkkiä katsoi
kelloansa, pyysi lasin vettä ja kumarsi hyvästiksi.
Olimme kokonaan unohtaneet kohtauksen tähän iltaan saakka, jolloin
pikalähetti hilasi ovellemme lahjan John Grier Homelle Wilton J.
Leverettin kemiallisesta laboratoriosta. Se oli tynnyri -- tai
ainakin iso nelikko -- täynnä vihreätä suopaa!
Kerroinko sinulle että puutarhamme siemenet tulivat Washingtonista?
Kohtelias lahja Gordon Hallockilta ja Yhdysvaltain Hallitukselta.
Esimerkkinä siitä mitä entinen järjestelmä ei tehnyt, mainittakoon
että Martin Schladerwitz, joka on viettänyt kolme vuotta tässä
vale-maatalossa, ei parempaa tietänyt kuin että kaivoi kaksi jalkaa
syvän kuopan ja hautasi salaatinsiemenensä siihen!
Oi, et voi kuvitella kuinka äärettömän monella alalla me tarvitsemme
uudistusta, vaikka tietysti sinä jos kukaan voit sitä kuvitella.
Vähitellen saan silmäni selkoselälleen, ja asiat, jotka minusta
alussa näyttivät vain hullunkurisilta, nyt -- oi hyvänen aika!
Harhaluulot poistuvat. Kaikki hullunkurinen, joka tulee esiin,
näyttää sulkevan sisäänsä pienen murhenäytelmän.
Juuri nyt kiinnitämme hyvin tarkkaa huomiota tapoihimme -- ei
orpokoti-tapoihin, vaan tanssikoulu-tapoihin. Suhtautumisessamme
maailmaan ei tule olemaan mitään Uriah Heep'imäistä. Pikku tytöt
niijaavat kun antavat kättä, ja pojat ottavat lakin päästä ja
nousevat, kun joku naishenkilö seisoo, ja nostavat tuoleja
pöytään. (Tommy Woolsey lykkäsi Sadie Katen eilen soppalautasen
ääreen, hilpeydeksi kaikille katsojille paitsi Sadie Katelle,
joka on itsenäinen nuori nainen eikä välitä miesväen turhista
huomaavaisuuksista.) Alussa poikia halutti virnailla, mutta
huomattuaan kuinka kohtelias on heidän sankarinsa Percy de Forest
Witherspoon, he oivaltavat asemansa kuin pikku gentlemannit.
Naskali on vierailulla tänä aamuna. Viime puolen tunnin ajan,
jolloin minä olen ahkerasti riipaissut kirjettä sinulle, on hän
ollut majoitettuna ikkunakomeroon askarrellen hiljaa ja tuhottomasti
värikynillään. Betsy, _en passant_, juuri pisti suukon hänen
nenälleen. "Hyi hitto", sanoi Naskali, sävähti ruusunpunaiseksi
ja pyyhkäisi hyväilyn pois osoittaen hienoa miehekästä
välinpitämättömyyttä. Mutta minä huomaan että hän on palannut
punavihreään maisemamaalaukseensa koroitetuin innoin ja yritellen
viheltää. Me onnistumme vielä voittamaan tuon nuoren miehen sisun.
Tiistaina.
Tohtori on hyvin murisevalla tuulella tänään. Hän oli täällä juuri
kun lapset marssivat päivälliselle, jolloin hänkin marssi saamaan
näytteen heidän ruuastaan, ja voi taivas! paistetut perunat olivat
kärventyneet liiaksi! Ja mimmoisen äläkän tuo mies nosti! Se oli
ensimäinen kerta kun perunat olivat kärventyneet, ja sinä tiedät
että sellaista väliin tapahtuu parhaissa kodeissa. Mutta Sandyn
puhetavasta voisi päättää että kokki oli tahallaan kärventänyt ne
minun määräysteni mukaan.
Niinkuin jo ennen olen sanonut, tulisin erinomaisesti toimeen ilman
Sandyä.
Keskiviikkona.
Koska eilen oli ihmeen aurinkoinen päivä, päätimme Betsy ja minä
kääntää selkämme velvollisuuksille ja ajoimme eräiden Betsyn
ystävien hyvin erikoiseen kotiin, jossa joimme teetä italialaisessa
puutarhassa. Naskali ja Sadie Kate olivat olleet _niin_ kilttejä
lapsia kaiken päivää että viime hetkessä pyysimme puhelimitse lupaa
ottaa heidät mukaan.
"No se on tietty, tuokaa pikku kullat mukaan", kuului innostunut
vastaus.
Mutta Naskalin ja Sadie Katen valinta oli erehdys. Meidän
olisi pitänyt ottaa Mamie Prout, joka on antanut näytteen
istumistaidostaan. Säästän sinulta vierailumme yksityiskohdat. Huippu
saavutettiin, kun Naskali meni pyydystämään kultakaloja lammikon
pohjasta. Isäntämme veti hänet ylös sätkivästä säärestä, ja lapsi
palasi orpokotiin käärittynä saman herrasmiehen ruusunpunaiseen
kylpyvaippaan.
Mitä ajattelet? Tohtori Robin MacRae, katumapäällä siksi että eilen
oli niin keskitetyn epämiellyttävä, on juuri kutsunut Betsyn ja
minut illalliselle oliivinvihreään taloonsa ensi sunnuntai-illaksi
kello 7, katsomaan muutamia mikroskoopin valmisteita. Arvaan että
kestitykseen kuuluu tulirokkoistutus, pari alkoholin turmelemaa
kudosta ja tuberkelirauhanen. Nämä seuravelvollisuudet väsyttävät
tohtoria äärettömästi, mutta hän toteaa että jos hän tahtoo vapaasti
sovelluttaa teoriojansa tässä laitoksessa, hänen täytyy olla hieman
kohtelias sen johtajattarelle.
Olen juuri lukenut läpi tämän kirjeen, ja minun täytyy myöntää että
se hyppii kevyesti aiheesta toiseen. Mutta vaikka se kenties ei
sisälläkään mitään suuriarvoisia uutisia, uskon sinun toteavan että
sen kirjoittaminen on vienyt jokaisen joutilaan minuutin kolmen viime
päivän aikana.
Tulisessa touhussa
SALLIE MCBRIDE.
P.S. Eräs siunattu ihminen tuli tänne tänä aamuna ja sanoi tahtovansa
ottaa lapsen kesäksi -- sairaimman, heikoimman, tarvitsevimman mitä
voin antaa hänelle. Hän oli juuri kadottanut miehensä ja tarvitsi
_vaikean_ tehtävän. Eikö se ole oikein todella liikuttavaa?
Lauantai-iltapäivänä.
_Rakas Judy ja Jervis!_
Veli Jimmie (kovin meissä on alkusointua!), monien kerjuukirjeitteni
kannustamana, on vihdoinkin lähettänyt meille lahjan, mutta hän on
itse valinnut sen.
_Meillä on apina!_ Sen nimi on Java.
Lapset eivät enää kuule koulukellon soittoa. Sinä päivänä kun tuo
otus tuli, marssi koko tämä laitos rivissä sen ohi ja puristi sen
tassua. Sing parka on aivan poissa pelistä. Minun täytyy _maksaa_ jos
tahdon saada sen pestyksi.
Sadie Kate on kehittymässä yksityissihteerikseni. Minä panen hänet
kirjoittamaan kiitoskirjeet orpokodin puolesta, ja hänen kirjallinen
tyylinsä tapailee runsasta voittoa hyväntekijöiltämme. Hän joka
kerta pyytää uutta lahjaa. Olen tähän asti uskonut että Kilcoynen
perhe polveutuu Irlannin villistä lännestä, mutta alan nyt epäillä
että heidän lähteensä oli lähempänä Blarney Castlea. Panen mukaan
jäljennöksen kirjeestä, jonka hän lähetti Jimmielle, että itse
voit nähdä kuinka suostutteleva kynä tällä nuorella ihmisellä on.
Uskon ettei se ainakaan tässä tapauksessa tuota hänen ehdottamaansa
hedelmää.
_Rakas Mr Jimie!_
Paljon kiitoksia siitä kiltistä apinasta jonka annoitte. Sen nimi on
java koska se on lämmin saari meres se syntyi siinä korkeella pesäs
niikuin lintu mutta suuremmas sano tohtori.
Ensi päivä kun se tuli niin joka poika ja tyttö puristi sen kättä ja
sano päivää java sen käsi tuntu mukavalta se saa istua olkapäällä
ja panna kädet kaulan jos tahtoo. Se pitää sukkelaa ääntä niinkuin
kirois ja suuttu kun sitä vetää hännästä.
Me rakastame sitä niin ja teitä molempia.
Kun ensi kerran annatte lahjaa, antakaa elefantti. Nyt lopetan.
Kunnioittaen
SADIE KATE KILCOYNE.
Percy de Forest Witherspoon on yhä uskollinen pienille
seuraajillensa, vaikka minä siinä määrin pelkään hänen väsyvän että
vaadin häntä ottamaan usein lomaa. Hän ei ainoastaan ole ollut
uskollinen itse, vaan on tuonut rekryyttejä. Hänellä on laaja
tuttavapiiri lähitienoolla, ja viime lauantaina hän toi mukanaan
kaksi ystäväänsä, hauskoja poikia, jotka istuivat leiritulen
ympärillä ja kertoivat metsästysjuttuja.
Toinen heistä oli juuri palannut matkalta maailman ympäri ja
kertoi selkääkarmivia juttuja suurmetsästäjistä Sarawakissa,
joka on ahdas punainen seutu Borneon huipulla. Pikku urhoni
ihan huohottavat halusta kasvaa suuriksi ja päästä Sarawakiin
sodan poluille, suurmetsästäjäin jäljille. Laitoksen jokaista
tietosanakirjaa on katsottu eikä ole yhtäkään poikaa täällä, joka ei
osaisi ulkoa Borneon historiaa, tapoja, ilmanalaa, kasvikuntaa ja
sienikasvullisuutta. Soisin vain että Mr. Witherspoon toisi taloon
ystäviä, jotka ovat harjoittaneet suurmetsästystä Englannissa,
Ranskassa ja Saksassa. Nämä maat eivät tosin ole aivan yhtä _chic_
kuin Sarawak, mutta hyödyllisempiä yleissivistykselle.
Meillä on uusi kokki, neljäs siitä kuin minun hallitukseni alkoi. En
ole väsyttänyt teitä keittohuolillani, mutta laitokset eivät säästy
niistä sen paremmin kuin perheetkään. Tämä viimeinen on neekerivaimo,
suuri, lihava, hymyilevä, suklaanvärinen olento etelä-Karolinasta.
Ja rieskaa ja hunajaa on meille vuotanut sitten hänen tulonsa! Hänen
nimensä on -- etpäs arvaa? SALLIE, jos suvaitset. Minä ehdotin että
hän muuttaisi sen.
"Soo, missi, mutta mulla on ollut se nimi kauemmin kuin teillä enkä
minä osaisi tottua vastaamaan kun te huudatte 'Mollie!' Sallie se
juuri kuuluu mulle."
Sallie hän on ja Salliena pysyy, mutta eipä ainakaan tarvitse pelätä
että kirjeemme sekaantuisivat, sillä hänen sukunimensä ei suinkaan
ole niin plebeijimäinen kuin McBride. Se on Johnston-Washington,
yhdistysviiva välissä.
Sunnuntaina.
Suosituin leikkimme viime aikoina on keksiä lempinimiä Sandylle.
Hänen synkeä läheisyytensä on omiaan antamaan aihetta pilkkaan.
Olemme juuri keksineet uuden sarjan. "Lordi Cockpen" on Percyn
valinta.
Lordi Cockpen on suuri ja ylpeä mies:
koko valtion asioita hoitaa hän ties.
Miss Snaith sanoo inhoten "tuo mies", ja Betsy nimittää häntä
(takanapäin) "tohtori Kalanmaksaksi". Minun nykyinen suosikkini on
"Macphairson Clon Glocketty Angus McClan." Mutta tosi runollisessa
tunteessa Sadie Kate voittaa meidät kaikki. Hän on antanut tohtorille
nimen "Mr. Kohta pian". En usko että tohtori on innostunut
runoilemaan muuta kuin kerran elämässään, mutta tuon ainoan runon
osaa joka lapsi tässä laitoksessa ulkoa.
Kohta pian jotakin hauskaa tapahtuu.
Ole kiltti tyttö ja kauniisti avaa suu,
Kalanmaksaöljys niele sä hymyten vaan
ja piparkakku tulee ennenkuin arvaatkaan.
Juuri tänä iltana Betsy ja minä menemme hänen illalliskutsuihinsa,
ja minä tunnustan että me iloisen kiihkeästi odotamme saada nähdä
hänen synkän talonsa sisäpuolta. Hän ei koskaan puhu itsestään
eikä entisyydestään eikä kenestäkään itsensä yhteydessä. Hän
näyttää eristetyltä olennolta, joka seisoo jalustalla TIEDE, ilman
ainoatakaan pilkettä tavallisista kiintymyksistä tai tunteista tai
ihmisen heikkouksista, lukuunottamatta pahaa sisua. Betsy ja minä
suorastaan pakahdumme haluumme saada tietää minkälainen menneisyys
hänellä on takanaan, mutta kunhan vain pääsemme hänen talonsa
sisäpuolelle, kertoo se oman tarinansa salapoliisinvaistoillemme.
Niin kauan kuin ovea vartioi vihainen McGurk, näytti sisäänpääsy
kerrassaan toivottomalta, mutta nyt, katso! Ovi on auennut itsestään.
_Jatketaan_.
S. McB.
Maanantaina.
_Rakas Judy!_
Me olimme tohtorin kutsuissa eilen illalla, Betsy ja Mr. Witherspoon
ja minä. Siitä sukeutui lopulta siedettävän hauska tilaisuus, vaikka
minun täytyy sanoa että se alkoi raskain ennusmerkein.
Hänen talonsa sisäpuoli on kaikkea mitä ulkopuoli lupaa -- en
elämässäni ole nähnyt sellaista sisäkuvaa kuin tuon miehen ruokasali.
Seinät ja matot ja verhot ovat raskasta tumman vihreätä. Musta
marmorinen tulisija suojelee paria mustaa savuavaa hiiltä. Huonekalut
ovat niin lähellä mustaa kuin huonekalut voivat olla. Koristuksina
on kaksi teräspiirrosta kiiltävän mustissa kehyksissä -- "Glenin
itsevaltias" ja "Hirvi hädässä".
Me koetimme kaikin voimin olla iloisia ja säkenöiviä, mutta oli kuin
olisimme syöneet illallista perhehaudassa. Mrs. McGurk mustassa
alpakassa, musta silkkiesiliina edessä, astua tömisteli pöydän ympäri
niin lujin askelin että hopea helisi ruokakaapin laatikoissa, ja
kantoi pöytään kylmiä, raskaita syötäviä. Hänellä oli nenä pystyssä
ja suupielet alaspäin. Hän ei ilmeisesti hyväksy herransa huvituksia
ja tahtoo pelottaa kaikki vieraat ottamasta koskaan enää vastaan
tohtorin kutsuja.
Sandy jotenkin hämärästi aavistaa että jokin on hullusti hänen
talossaan, ja kirkastaakseen sitä vieraittensa kunniaksi hieman
hän oli ostanut kukkia -- tusinoittain kukkia --- verrattomia
himmeänpunaisia Killarneyn ruusuja ja punaisia ja keltaisia
tulpaaneja. McGurk oli sullonut ne kaikki yhteen niin tiukalle
että ne mahtuisivat riikinkukonkeltaiseen maljakkoon ja paiskannut
maljakon keskelle pöytää. Laite oli suuri kuin bushelin mitta.
Betsy ja minä miltei unohdimme arvokkuutemme kun näimme tuon
keskikoristeen, mutta tohtori näytti niin viattomasti iloitsevan,
kun oli osannut hankkia kirkkaan kohdan ruokasaliinsa, että
tukahutimme hilpeytemme ja onnittelimme häntä lämpimästi mainiosta
väriyhtymästään.
Heti kun illallinen oli ohi, kiirehdimme helpottuneina hänen
omaan osaansa taloa, jonne McGurkin vaikutus ei tunkeudu.
Siivoamistarkoituksissa ei kukaan muu koskaan astu hänen
kirjastoonsa, vastaanottohuoneeseensa eikä laboratorioonsa kuin
Llewelyn, lyhyt, jäntevä, vääräsäärinen walesilainen, johon
yhdistyy ainoalaatuisella tavalla kamarineidon ja autonkuljettajan
ominaisuudet.
Kirjasto, vaikka ei suinkaan hauskin huone mitä olen nähnyt, ei
sentään ole hullumpi ollakseen miehen talossa -- kirjoja joka
puolella katosta lattiaan, ja ylijäämät pinottuina lattialle ja
pöydille ja kamiinihyllylle, puolen tusinaa upottavia nahkatuoleja
ja matto tai pari sekä taaskin tulisija mustaa marmoria, mutta tällä
kertaa siinä oli räiskyvä halkotuli. Koruesineinä hänellä on täytetty
pelikaani ja kurki, jolla on sammakko suussa, ja pölkyllä istuva
supieläin ja vernissattu metsästyskeihäs. Lievä jodoformin tuntu
leijailee ilmassa.
Tohtori itse keitti kahvin ranskalaisella keittokoneella, ja me
karkoitimme emännöitsijän mielestämme. Sandy todellakin teki
parhaansa ollakseen huomaavainen isäntä, ja minun täytyy ilmoittaa
että sanaa "mielipuolisuus" ei kertaakaan mainittu. Näyttää siltä
että Sandy keveämpinä hetkinään on kalastaja; hän ja Percy alkoivat
kilvan kertoa juttuja lohista ja taimenista, ja hän veti viimein
esiin kalaperhos-laatikkonsa ja ritarillisesti esitti Betsylle
ja minulle "hopeatohtorin" ja "Jack Scottin", joista tehdään
hattuneuloja. Sitten keskustelu siirtyi Skotlannin nummille, ja hän
kertoi kuinka hän kerran oli eksynyt ja vietti yön kanervikossa.
Siitä ei ole epäilystä, Sandyn sydän on ylämailla.
Pelkään että Betsy ja minä olemme tehneet hänelle vääryyttä. Vaikka
onkin vaikea luopua mielenkiintoisesta ajatuksesta, ei hän kenties
loppujen lopulta ole tehnytkään rikosta. Kallistumme nyt uskomaan
että hän on murtunut rakkaudessa.
On totisesti hirveätä että teen pilaa Sandy parasta, sillä huolimatta
luonnonlaatunsa synkästä kalseudesta hän on pateettinen miestyyppi.
Ajattele että täytyy tulla kotiin levottoman päiväkierroksen jälkeen
syömään päivällistä tuossa hirveässä ruokasalissa!
Luuletko että siitä olisi hänelle mitään iloa jos lähettäisin
taiteilijaseurani maalaamaan rivin kaniineja katon reunaan?
Rakkaat terveiset, kuten tavallisesti.
SALLIE.
_Rakas Judy!_
Etkö ikinä tule takaisin New-Yorkiin? Pidä kiirettä, ole hyvä!
Minä tarvitsen uuden hatun, ja olisin halukas ostamaan sen Fifth
Avenuen varrelta, ei Water Streetin. Mrs. Gruby, meidän paras
muotikauppiaamme, ei usko että on hyvä orjallisesti mukailla Parisin
malleja, vaan luo itse omat tyylinsä. Mutta kolme vuotta sitten
hän -- suurena myönnytyksenä sovinnaisuudelle -- teki kiertomatkan
New-Yorkin kaupoissa ja luo vieläkin mallejansa tämän käynnin
innoittamana.
Paitsi omaa hattuani täytyy minun myöskin ostaa 113 hattua
lapsilleni, puhumattakaan kengistä ja olkahihnoista ja paidoista
ja lettinauhoista ja sukista ja sukkanauhoista. On aika työ pitää
säädyllisesti puettuna tuollainen pieni perhe kuin minun.
Saitko tuon kappalekirjeen jonka kirjoitin viime viikolla. Et
suvainnut mainita sitä torstain kirjeessäsi, ja se oli sentään 17
sivua pitkä ja sen kirjoittaminen vei minulta _päiviä_.
Vilpittömästi sinun
S. MCBRIDE.
P.S. Miksi et kerro mitään Gordonista? Oletko nähnyt häntä, ja
mainitsiko hän minua? Juokseeko hän jonkun kauniin Etelän tytön
perässä, joita Washington on niin täynnä? Sinä tiedät että minun
täytyy kuulla. Miksi pitää sinun olla niin typerän vaitelias?
Tiistaina 4.27 i.p.
_Rakas Judy!_
Sähkösanomasi saapui tänne puhelimitse kaksi minuuttia sitten.
Kyllä, kiitos, minä saavun ilomielin torstaina 5.49. Äläkä tee mitään
sitoumuksia siksi iltaa, sillä minä aion istua ylhäällä puoleen yöhön
ja pakista John Grier-juttuja sinun ja puheenjohtajan kanssa.
Perjantain ja lauantain ja maanantain saan uhrata ostoksiin. Oi
niin kyllä, sinä olet oikeassa; minä omistan jo enemmän vaatteita
kuin kukaan häkkilintu tarvitsee, mutta kun kevät tulee, _täytyy_
minun saada uudet höyhenet. Tähän aikaan käytän iltapukua joka
ilta kuluttaakseni ne loppuun -- ei, ei ihan niin, vaan saadakseni
itseni uskomaan että vielä olen tavallinen tyttö huolimatta tästä
eriskummallisesta elämästä, johon olet minut työntänyt.
Hon. Cy tapasi minut eilen verhottuna Niilinvihreään harsokankaaseen
(Janen luomus, vaikka se näyttääkin parisilaiselta). Hän oli aivan
ällistynyt kun kuuli etten ollut lähdössä tanssiaisiin. Minä kutsuin
hänet jäämään ja syömään päivällistä kanssani, ja hän jäi! Me tulimme
toimeen oikein hyvin! Hän avartuu päivällispöydässä. Ruoka näyttää
sopivan hänelle hyvin.
Jos New-Yorkissa on nyt juuri menossa joku Bernard Shaw'n kappale,
luulen että voisin varata pari tuntia lauantaina aamupäivänäytäntöön.
G.B.S:n vuoropuhelu olisi niin elähyttävä vastakohta Hon. Cy'n
puheille.
Ei kannata kirjoittaa enää, minä odotan ja puhun.