J.G.H.
Torstai-aamuna.
_Rakas perhe Pendleton!_
Olen saanut kirjeenne ja tartun kynääni pidättääkseni teitä.
Minä en halua vapautusta. Minä peruutan sanani. Minä muutan
mieleni. Henkilö, jonka aiotte lähettää, tuntuu pilkulleen Miss
Snaithin kaksoissisarelta. Kuinka voitte pyytää minua luovuttamaan
lapsikultani kiltille mutta kykenemättömälle keski-ikäiselle
rouvasihmiselle, jolla ei ole leukaa? Pelkkä ajatuskin vihloo äidin
sydäntä.
Kuvitteletteko että tuollainen nainen voi hoitaa tätä virkaa
toistaiseksi? Ei! Tämänlaisen laitoksen johtajan pitää olla nuori
ja reipas ja ponteva ja voimakas ja kykenevä ja punatukkainen ja
lempeäluonteinen niinkuin minä. Tietysti minä olen ollut tyytymätön
-- kuka tahansa olisi kun kaikki on yhtä sekasotkua -- mutta se on
sitä mitä te sosialistit sanotte pyhäksi tyytymättömyydeksi. Ja
luuletteko että minä aion jättää kaikki ne kauniit uudistukset,
jotka olen niin huolellisesti pannut alulle? En! Minä en lähde tältä
paikalta ennenkuin löydätte johtajattaren, joka on Sallie McBridea
etevämpi.
Tämä ei sentään merkitse että panttaan itseni iäksi. Toistaiseksi
vain, kunnes kaikki saadaan jaloilleen. Niin kauan kun tuo pesevä,
tuulettava ja uudistava ajanjakso kestää, uskon vilpittömästi että
valitsitte oikean henkilön kun keksitte minut. Minä _rakastan_
suunnitelmien laatimista ja käskyjen jakelemista.
Tämä on kauhean sotkuinen kirje, mutta minä sinkautan sen matkaan
kolmessa minuutissa saavuttaakseni teidät ennenkuin lopullisesti
otatte tuon miellyttävän, kykenemättömän keski-ikäisen ihmisen, jolla
ei ole leukaa.
Minä pyydän, hyvä herra ja rouva, älkää toimittako minua pois
hommastani! Antakaa minun jäädä vielä muutamiksi kuukausiksi! Antakaa
minulle vain tilaisuus näyttää mihin kelpaan, ja minä lupaan että
sitä ette kadu.
S. McB.
J.G.H.
Torstai-iltana.
_Rakas Judy!_