Hon. Cy on käynyt talossa taaskin; hän pistäytyy täällä sangen
useasti toivoen saavansa minut kiinni _in delictu_, itse teosta. Minä
en pidä tuosta miehestä, en! Hän on punainen, lihava, turpea vanha
otus, ja hänellä on punainen, lihava, turpea sielu. Olin iloisella,
optimistisella tuulella ennen hänen tuloaan, mutta nyt en osaa tehdä
muuta kuin murjottaa lopun päivää.
Hän valittaa kaikkia niitä hyödyttömiä uudistuksia, joita innokkaasti
pyrin panemaan toimeen, sellaisia kuin hauska leikkihuone, kauniimmat
vaatteet, kylvyt ja parempi ruoka ja raitis ilma ja leikki ja
ilo ja jäätelö ja suudelmat. Hän sanoo, että teen nuo lapset
kykenemättömiksi siihen asemaan elämässä, johon Jumala on heidät
kutsunut.
Kaikki irlantilainen vereni nousi pinnalle, ja minä sanoin hänelle,
että jos Jumala on aikonut tehdä noista 113:sta pikku lapsesta
hyödyttömiä, tietämättömiä, onnettomia kansalaisia, minä halveksin
sellaista Jumalaa! Että me emme mitenkään kasvata heitä pois
säädystään. Me kasvatamme heitä juuri luonnollista säätyänsä varten
paljon tehoisammin kuin mitä perheissä keskimäärin tapahtuu. Me
emme pakota heitä korkeakouluun jollei heillä ole päätä, niinkuin
rikkaitten miesten pojat pakotetaan, emmekä pane heitä työhön
neljätoistavuotiaina jos he luonnostaan ovat kunnianhimoisia,
niinkuin köyhäin miesten pojat pannaan. Me pidämme heitä silmällä
tarkasti ja yksityiskohtaisesti ja otamme selville heidän
tasonsa. Jos lapsemme osoittavat taipumusta maatyöntekijöiksi ja
lastenhoitajiksi, opetamme heitä tulemaan mahdollisimman hyviksi
maatyöntekijöiksi ja lastenhoitajiksi, ja jos taas he osoittavat
taipumusta lakimiehiksi, kehitämme heistä kunniallisia, älykkäitä,
avosydämisiä lakimiehiä. (Hän on itse lakimies, mutta ei varmaankaan
avosydäminen.)
Hän murisi kun olin lopettanut huomautukseni, ja tuiotti kiinteästi
teehensä. Jonka jälkeen minä arvelin että hän kenties haluaisi toisen
sokeripalan, pudotin sen hänen kuppiinsa ja jätin hänet imemään sitä.
Ainoa keino tulla toimeen johtokunnan jäsenten kanssa on luja ja
jäntevä käsi. Heidät on pysytettävä paikallaan.
Oi siunatkoon, tuon läiskän paperin nurkassa teki Singaporen
musta kieli. Hän yrittää lähettää sinulle hellän suudelman. Sing
parka luulee olevansa sylikoira -- eikö ole traagillista erehtyä
kutsumuksestaan? Minä itse en aina ole varma siitä, että olen
syntynyt orpokodin johtajattareksi.
Kuolemaan asti sinun
S. McB.
JOHTAJATTAREN KANSLIA,
JOHN GRIER HOME
Huhtikuun 4 p.
_Perhe Pendleton_,
Palm Beach, Florida.
_Hyvä Herra ja Rouva!_
Olen kestänyt ensimäisen tarkastuspäiväni ja pitänyt johtokunnan
jäsenille kauniin puheen. Kaikki sanoivat että se oli kaunis puhe --
vihollisenikin.
Mr. Gordon Hallockin äskeinen käynti sattui harvinaisen otolliseen
aikaan. Poimin häneltä monta hyvää ajatusta kuulijakunnan
kohtelemisesta.
"Ole leikillinen." -- Minä kerroin Sadie Katestä ja parista muusta
keruubista, joita te ette tunne.
"Pysytä puheesi kiinteänä ja sovelluta se kuulijakuntasi älyn
mukaiseksi." -- Minä katselin Hon. Cy'ta, enkä kertaakaan sanonut
mitään, jota hän ei olisi voinut ymmärtää.
"Imartele kuulijoitasi." -- Minä vihjasin hienotunteisesti, että
kaikki nämä uudet parannukset ovat mahdolliset kiitos verrattomien
johtokunnan jäsentemme viisaan aloitteen.
"Anna puheellesi korkea siveellinen sävy sekä vivahdus
intomielisyyttä." -- Minä viivyin näiden Yhteiskunnan pikku
suojattien turvattomassa tilassa. Ja se oli hyvin liikuttavaa --
viholliseni pyyhki silmästään kyynelen!
Sitten ruokin heitä suklaalla ja kermavaahdolla ja mehulla ja hyvillä
voileivillä ja lähetin heidät kotiin hyvätuulisina ja paistavina,
mutta ilman ruokahalua päivälliseksi.
Viivyn näin kauan voitossamme aiheuttaakseni teissä onnellisen
mielentilan, ennenkuin siirryn hirveään onnettomuuteen, joka oli
vähällä turmella koko tilaisuuden.
Nyt seuraa satuni kauhistus,
ja kasvoni peittää kalpeus.
Vaikk' häipyi se ammoin,
sitä muistelen kammoin
tänä hetkenä vieläkin vaikeroin.
Oletteko koskaan kuullut puhuttavan pienestä Tammas Kehoe'stamme?
Minä en ole kuvannut Tammasta yksinkertaisesti siitä syystä että
hänen kuvaamisensa vaatii niin paljon mustetta ja sanavarastoa. Hän
on reima poika, isänsä poika, joka oli mahtava metsämies menneinä
aikoina. Tämä kuuluu kuin miltäkin ballaadilta, mutta sitä se ei ole,
olen itse tehnyt sen.
Emme voi totuttaa Tammasta pois perinnäisistä rosvonvaistoistaan.
Hän ampuu kananpoikia kaaripyssyllä ja pyydystää sikoja lassolla ja
leikkii härkätaistelua lehmien kanssa -- ja oi, on kovin hävittävä!
Mutta hänen konnuutensa kruunu sattui tuntia ennen johtokunnan
kokousta, kun meidän juuri piti olla niin puhtaita ja siistejä ja
miellyttäviä.
Nähtävästi hän oli varastanut rotanloukun kaurasäiliöstä ja
virittänyt sen puuvajaan, ja eilen aamulla hänen onnistui vangita
kaunis suuri haisueläin.
Singapore ensinnä toi tiedon tapahtumasta. Se palasi taloon ja
kieriskeli matoilla hurjasti katuen omaa osuuttaan jutussa.
Sillä aikaa kun huomiomme oli kiintynyt Singiin, nylki Tammas
toimellisena saaliinsa vajan yksinäisyydessä. Taljan hän kätki
takkinsa alle, kuljetti sen mutkikkaita teitä läpi koko rakennuksen
ja piilotti vuoteeseensa, josta ei luullut sen löytyvän. Sitten
hän meni -- määräysten mukaan -- alakertaan olemaan apuna jäätelön
hyydyttämisessä vieraille. Huomaatte että jätimme jäätelön pois
ruokalistasta.
Siinä lyhyessä ajassa, joka oli jäljellä, panimme toimeen kaikki
mahdolliset vastakiihoitukset. Noah (musta lämmitysmies) viritti
valkeita sinne tänne pitkin pihaa. Kokki huojutteli savuavaa
kahvipaahdinta läpi talon. Betsy pirskoitteli käytäviin ammoniakkia.
Miss Snaith sievästi tiputteli orvokkivettä matoille. Minä lähetin
hätäkutsun tohtorille, joka tuli ja sekoitti jättiläismäisen
kloorikalkki-liuoksen. Mutta vieläkin, yli, alta ja läpi kaiken muun
tuoksun, Tammaksen uhrin rauhaton haamu huusi kostoa.
Ensi kysymyksenä tuli kokouksessa esille, olisiko kaivettava kuoppa
ja haudattava, ei ainoastaan Tammas, vaan koko päärakennus. Voitte
nähdä kuinka hienosti minä esitin tuon kauhean tapauksen, kun kerron
että Hon. Cy meni kotiin naureskellen hupaista juttua sensijaan että
olisi murissut uuden johtajattaren kykenemättömyyttä käsittelemään
poikia.
Kuten aina
S. MCBRIDE.
JOHN GRIER HOME,
Perjantaina, niin myös lauantaina.
_Rakas Judy!_
Singapore asuu vielä vaunuvajassa ja saa joka päivä karbolituoksuisen
kylvyn Tammas Kehoelta. Toivon että jonakin päivänä kaukaisessa
tulevaisuudessa lemmikkini kykenee palaamaan.
Sinua huvittanee kuulla että olen ottanut käytäntöön uuden tavan
kuluttaa rahojasi. Me ostamme tästälähin osan kenkiämme ja
ruokatavaroitamme ja rohtojamme paikkakunnan myymälöistä, ei aivan
yhtä halpaan hintaan kuin tukkukauppiailta, mutta alennuksella
sentään, ja kasvatus, jonka siitä saamme, on tuon eroituksen
arvoinen. Syy on tämä: olen tehnyt sen huomion että puolet
lapsistamme eivät tiedä mitään rahasta eikä sen ostokyvystä. He
luulevat että kengät ja ohrajauhot ja punaiset flanellialushameet ja
lampaanlihamuhennokset ja siniruutuiset pumpulipuvut leijuvat alas
suoraan taivaan sinestä.
Viime viikolla pudotin uuden vihreän dollarin setelin kukkarostani,
ja eräs kahdeksanvuotias vekara löysi sen ja kysyi saisiko hän
pitää tuon linnunkuvan. (Amerikan kotka keskellä.) Lapsi ei ollut
koskaan elämässään nähnyt seteliä! Aloitin tutkimuksen, ja huomasin
että tusinoittain tämän laitoksen lapsia ei koskaan ollut ostanut
mitään eikä nähnyt kenenkään ostavan mitään. Ja me aiomme lähettää
heidät kuusitoistavuotiaina maailmaan, jota kokonaan hallitsee
dollarien ja senttien kaupitteleva voima! Voi taivas, ajattelehan
sitä! Eivät he joudu viettämään suojattua elämää ikuisesti jonkun
toisen valvottavina; heidän on opittava tietämään kuinka saisivat
juuri mahdollisimman paljon irti joka pennistä, jonka onnistuvat
ansaitsemaan.
Ajattelin asiaa tuon tuostakin kokonaisen yön ajan ja lähdin kylään
seuraavana aamuna kello 9. Pidin neuvotteluja seitsemän liikemiehen
kanssa; tapasin neljä avointa ja auttavaista, kaksi epäröivää ja
yhden kerrassaan typerän. Olen tehnyt sopimuksen näiden neljän
kanssa -- ruokatavaroita, rihkamaa, kenkiä ja paperikauppatavaraa.
Korvaukseksi meidän melko suurista tilauksistamme he rupeavat itse
ja panevat puotiapulaisensa opettajiksi lapsilleni, jotka nyt saavat
käydä kaupoissa, tarkastaa varastot ja suorittaa omat ostoksensa
oikealla rahalla.
Kun nyt esimerkiksi Jane tarvitsee puolallisen sinistä silkkilankaa
ja metrin gumminauhaa, tepsuttelee kaksi pientä tyttöä, hopearaha
hallussaan, käsi kädessä Mr. Meeker'ille. He valitsevat silkin hyvin
huolellisesti ja tarkkaavat kateellisina puotiapulaista, kun tämä
mittaa gumminauhaa, ollakseen varmat ettei hän venytä sitä. Sitten
he tuovat takaisin kuusi senttiä, saavat kiitokseni ja palaavat
riveihinsä kihisten suorituksen riemua.
Eikö se ole pateettista? Tavalliset lapset tietävät kymmenen tai
kahdentoista vuoden iässä aivan itsestään niin paljon sellaista
mistä meidän pienet hautomakone-kananpoikasemme eivät koskaan ole
uneksineetkaan. Mutta minulla on monta suunnitelmaa tekeillä. Antakaa
minulle vain aikaa niin saatte nähdä. Jonakin päivänä minä saan
esittää noin jotenkin normaaleja vesoja.