Helmikuun 15 p.
_Rakas Judy!_
Saavuimme lumimyrskyssä eilen illalla kello 11, Singapore ja Jane
ja minä. Ei näytä tavalliselta että orpokotien johtajattaret tuovat
mukanaan yksityisiä palvelijattaria ja kiinalaisia jahtikoiria.
Yövahti ja emännöitsijä, jotka olivat odottaneet tuloani,
hämmentyivät hirveästi. He eivät koskaan olleet nähneet Singin
näköistä, ja luulivat että aioin tuoda suden lammashuoneeseen.
Rauhoitin heitä sen koiruuden suhteen, ja tutkittuaan sen mustaa
kieltä yövahti yritti sanoa sukkeluuden. Hän tahtoi, tietää syötinkö
sitä mustikkapiirailla.
Oli vaikeata löytää mukava asunto perheelleni. Uliseva Sing
parka laahattiin vieraaseen puuvajaan ja sai vuoteekseen karkean
palttinakappaleen. Janen ei käynyt paljonkaan paremmin. Koko
rakennuksessa ei ollut ylimääräistä vuodetta, lukuunottamatta
viiden jalan pituista lapsen sänkyä sairaalassa. Jane, kuten
tiedät, lähentelee kuutta jalkaa. Sulloimme hänet sänkyyn, ja hän
vietti yönsä taitettuna kuin iso saranaveitsi. Hän ontuu tänään, on
vartaloltaan kuin väsähtänyt S-kirjain, valittaa julkisesti tätä
huikentelevaisen emäntänsä viime harha-askelta ja ikävöi aikaa,
jolloin taas tulemme järkiimme ja palaamme isällisen kotilieden
ääreen Worcesteriin.
Minä tiedän, että hän pilaa kaikki mahdollisuuteni päästä muun
henkilökunnan suosioon. Että hänen piti tulla tänne, on viheliäisin
ajatus, mitä koskaan on keksitty, mutta sinä tunnet kotolaiseni.
Kumosin heidän vastaväitteensä askel askeleelta, mutta heidän
viimeinen ehtonsa oli Jane. Jos otin hänet mukaani katsomaan että
söin ravitsevaa ruokaa enkä ollut valveilla koko yötä, sain lähteä --
toistaiseksi; mutta jos kieltäydyin ottamasta häntä -- oi herranen
aika, en ole varma olisinko koskaan enää saanut astua Stone Gaten
kynnyksen yli! Täällä siis olemme, ja pelkään ettei kumpikaan meistä
ole tervetullut.
Käsirumpu herätti minut kello kuusi tänä aamuna, ja makasin jonkun
aikaa kuunnellen sitä meteliä, minkä 25 pientä tyttöä sai aikaan
kylpyhuoneessa pääni päällä. Nähtävästi he eivät saa kylpyä -- kasvot
vain pestään -- mutta he läiskivät aivan kuin 25 pentua lammikossa.
Minä nousin ja pukeuduin ja tein vähän tutkimuksia. Olit viisas kun
et lähettänyt minua katsomaan paikkaa ennenkuin sitouduin.
Kun pienet holhokkini olivat aamiaisella, näytti olevan onnellinen
hetki minun esittäytyä, ja menin ruokasaliin. Kauhu kauhun jälkeen
-- nuo paljaat, likaisenharmaat seinät ja öljykankaalla peitetyt
pöydät tinakuppeineen ja puupenkit ja koristuksena vain tuo valaiseva
teksti "Jumala antaa!" Sillä johtokunnan jäsenellä, joka lisäsi tuon
viimeisen piirteen, mahtoi olla julma huumorin lahja.
Totisesti, Judy, en ole koskaan tietänyt, että maailmassa on
tällainen läpeensä ruma paikka; ja kun näin nuo rivit ja rivit
kalpeita, penseitä lapsia sinisissä univormuissaan, iski koko tämän
homman surkeus mieleeni niin voimakkaasti, että melkein luhistuin.
Näyttää aivan saavuttamattomalta päämäärältä että yksi ihminen voisi
tuoda päivänpaistetta sadoille pikku kasvoille, kun se mitä he
tarvitsevat on äiti kappaletta kohti.
Minä sukelsin tähän asiaan aika kevyesti, osittain koska sinä osasit
suostutella liian hyvin, ja enimmäkseen, sen tunnustan vilpittömästi,
koska tuo ivallinen Gordon Hallock nauroi niin raikkaasti sitä
ajatusta että minä muka kykenisin hoitamaan orpokotia. Te kaikki
yhdessä hypnotisoitte minut. Ja tietysti myöskin, kun aloin lukea
asiasta ja käydä kaikissa noissa seitsemässätoista laitoksessa,
rupesin innostumaan orpolapsiin ja tahdoin panna omat teoriani
käytäntöön. Mutta nyt säikähdän huomatessani olevani täällä; yritys
on niin suunnaton. Sadan ihmisolennon tuleva terveys ja onni on
minun käsissäni, puhumattakaan heidän kolmesta- tai neljästäsadasta
lapsestaan ja tuhannesta lapsenlapsestaan. Siinä on geometrinen
sarja. Se on kaamea. Kuka olen minä ryhtymään tällaiseen urakkaan?
Etsi, oi, etsi toinen johtajatar!
Jane sanoo että päivällinen on valmis. Syötyäni kaksi ateriaa
laitoksessasi, ei kolmannen ajatteleminen minua kiihdytä.