Riemu Rauman rannikoilla ylimmillään raikuu,
Liput liehuu, soitot soi ja juhlavirret kaikuu,
Arkihuolet unohtuu ja juhla täyttää mielet,
Kertoo ilotuntehia kilvan kaikki kielet.
Mist' on riemu? Luostarinko jälleen huntupäiset
Ovat uskonjuhliansa nunnat viettäväiset
Tänne tulleet? Eipä ei! Nyt aika onkin toinen:
Raumalla on edistyksen juhla suurenmoinen!
Rautasuonen kautta Suomeen sitoi Rauma muuhun
Itsensä niin kiinteästi, kuni oksa puuhun —
Suomi-äiti lempimielin rintoansa vastaan
Puristavi lämpimästi, hellivästi lastaan.
Syytä siis on riemuita! Ja siksi raikkahaiset
Herätelkööt juhlatuulet kaikki torkkuvaiset,
Kaikki voimat uinuvat jo nouskoot aamutyöhön,
Vanhat tavat, jos on kehnot, jääkööt unho-yöhön!
Vastus pois nyt mielestä ja kevät sydämessä
Nuortuneena seiso, Rauma, aikain kääntehessä,
Pysy nuorna ainian ja Suomeen itses' juota,
Horjumatta voittoisahan vastaisuuteen luota!
Ole elinvoimainen, kuin olet ollut aina,
Uupumaton työ ja toimi mieles' ohjeeks' paina,
Edistys ei pysähdy, vaan kulkee kulkuansa:
Katso, Rauma, että seuraat sitä matkassansa!
Näyttänyt oot, mihin pystyt — samaa vasta näytä:
Kuntos', intos' Suomi-äidin eduksi Sä käytä!
Osottakoon isänmaa se taasen puolestansa
Töitäs', uhrauksiasi hellin vaalivansa!
Tie on auki! Sitä käyköön ulos maailmalle
Suomen kauppa, teollisuus, nousten korkealle!
Opinahjot säkeniä lietsokoot ja tulta,
Että valistus saa vallan, koittaa päivä-kulta!
<tb>
Puhaltakaa, juhlatuulet, keväthenki tuokaa,
Edistystä, kehitystä kaikkialle luokaa!
Sammon uuden rakennukseen saatu taas on sauma.
Eläköhön suomalainen, rientorinta Rauma!