Ah, missä ompi nyt onneni maa
ja unteni kaunoinen Kaana!
Yön vihurit ylläni vingahtaa,
ja korpi on luvattuna maana.
Ah, missä ystävät armahat on
ja impeni valkea, vieno.
Ei ainoa astunut saattohon,
kun alkoi autio tienoo.
Ei kukaan saavu kulkijan luo,
vain kuolema mukana kulkee.
Se levätä rauhassa kerran suo
ja silmät siimeiksi sulkee.