Seison muistojen seassa.
Kerkeät keväiset muistot,
aurinkoiset, armahaiset
käyvät sieluni sivuitse
valkoisissa vaattehissa.
Siinä naiset naurusuisel,
neidot nuoret sirkkusilmät,
ajat armahan keväimen,
juhannuksen juhlahetkel,
ne kaikki kadonnehina,
haihtuneina haavehina.
Suru sortavi sydäntä,
kaiho mieltä kalvoavi,
masentuu elävä mieli,
lakastuvi laulun voima.
Seison muistojen seassa.
Katkerat, katalat muistot,
mustat muistot kärsimysten,
epätoivot, erhetykset,
omantunnon tuskat, vaivat
kohti kulkevat kovina
ankaroina astelevat.
Mutta kautta ilman inhan
helkky soipi hellän äänen,
toivon kultaisen käkösen
ajan uuden alkavaksi.
Seison muistojen seassa.