Olin matkan vaivoista väsynyt
ja kaipasin kirkasta vettä,
oli hiki otsalla helmeillyt,
ei maantiellä lieviketlä.
Sinä vettä lähteestä ammensit
ja toit mulle janooni juoda.
Vaan, armas, kuinka sa kaunihit
voit sieluuni silmäs luoda.
Sinä neito kaivolla kaunoinen
loit lumoihin kulkijan rinnan,
toit elämän vettä. Mut vilveestä sen
sain maksaa ma kalliin hinnan.
En naisten lempeä janoa, en,
ei houkuta kiharahapsi.
Käyn alla suurien surujen.
Sua itken, unieni lapsi.