jakamista varten ilmaiseksi ja ajatelkaa, millaisiin vaikeuksiin siinä
joudutte. Te aloitatte ajattelemalla, mistä saisitte suuren määrän
nahkaa. Kuvitelkaa lähtevänne esimerkiksi Etelä-Amerikkaan nahkaa
hankkimaan. Te aloitatte ihan alusta käyden tappamaan ja nylkemään
nautakarjaa. Mutta samassa työnne jo keskeytyy. Ilmaantuu ensimmäinen
este miehen hahmossa, joka sanoo teille, että karja ja nahka ovat
hänen. Te selitätte tarvitsevanne nahkaa Englannissa asuvia ihmisiä
varten, joilla ei ole kunnollisia jalkineita. Hän sanoo, ettei välitä
vähääkään siitä, mihin nahkaa tarvitsette; teidän täytyy maksaa
hänelle, ennenkuin hän sen teille luovuttaa; tämä nahka on hänen
yksityisomaisuuttaan samoinkuin karja ja maa-alue, jolla karja liikkuu.
Kysytte häneltä, paljonko hän nahasta vaatii, ja hän sanoo avoimesti
vaativansa niin paljon kuin suinkin voi saada teidät maksamaan.
Jos hän sattuu olemaan harvinaisen leppoisa henkilö, voitte kenties
hänen kanssaan väitellä. Voitte huomauttaa hänelle, että tämä
suunnitelma, joka tarkoittaa oivallisten jalkineiden hankkimista
ihmisille, on mainio suunnitelma ja että se lopettaisi paljon
inhimillistä kurjuutta. Hän voi suhtautua myötätuntoisesti jaloon
innostukseenne, mutta luulenpa, että havaitsette hänen pysyvän
järkähtämättä päätöksessään ottaa teiltä nahastaan niin paljon kuin
suinkin kykenette siitä maksamaan.
Otaksukaa sitten sanovanne hänelle: 'Kuinka olettekaan saanut haltuunne
tämän maa-alueen ja nämä karjalaumat, niin että nyt estätte niiden
puutteessa olevia ihmisiä niitä saamasta vaatien itsellenne tällaista
hyötyä?' Hän luultavasti silloin aloittaa pitkän jaarituksen tai
vieläkin luultavammin vihastuu ja kieltäytyy enemmistä keskusteluista.
Epäillen yhä, onko hänellä oikeutta pitää omanaan näitä olioita, te
kenties myönnätte hänen ansaitsevan kohtuullisen palkkion maa-alueen
ja karjalaumojen ylimalkaisesta valvonnasta. Mutta sellaiset
karjankasvattajat ovat hurjaa väkeä, ja luultavaa on, ettette pääse
paljoa kauemmaksi ehdotuksissanne. Teidän täytyy lopultakin maksaa
tälle nahkan omistajalle huikea hinta — hän vaatii teiltä niin paljon
kuin suinkin voi teiltä saada — jos tahdotte jatkaa suunnitelmanne
toteuttamista.
Niin, sitten teidän on toimitettava nahka tänne, tehtävä mitä hyväksi
näette saadaksenne sen kuljetetuksi tähän maahan rautateitse ja
laivoilla. Silloin kohtaatte jälleen henkilöitä, jotka eivät ollenkaan
halua eivätkä aio auttaa suunnitelmanne toteutumista, vaan ovat sen
esteenä, tahtovat kiristää teiltä viimeisenkin pennyn yrittäessänne
hankkia ehjiä jalkineita kaikille. Te havaitsette, että rautatie
on yksityisomaisuutta ja kuuluu jollekin omistajalle tai joillekin
omistajille, havaitsette, että laivojen laita on samoin ja ettei
kukaan ajattelekaan tyytyä pelkkään palvelusta korvaavaan palkkioon.
Hekin tahtovat hyötyä teistä niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Jos tutkitte asiaa, huomaatte kenties, että rautateiden ja alusten
todelliset omistajat ovat osakkeenomistajien muodostamia yhtiöitä
ja että hyväätarkoittavasta yrityksestänne kiristetty voitto virtaa
Torquayssa asuvien vanhojen naishenkilöiden, Parisissa elelevien
tuhlaajien, Lontoon klubeissa tavattavien hyvinkengitettyjen
gentlemannien ja kaikenlaisten hienojen henkilöiden taskuihin...
Saatte sitten vihdoin nahkan kuljetetuksi Englantiin ja tahdotte ryhtyä
valmistamaan siitä jalkineita. Viette sen johonkin väestökeskukseen,
kutsutte työmiehiä, rakennatte suojia ja pystytätte koneita tyhjälle
maa-alueelle ja ryhdytte jonkinlaisen pyhän raivon valtaamina
harjoittamaan jaloa teollisuuttanne, valmistamaan jalkineita... Mutta
miten käykään? Luoksenne saapuu tuon joutilaan maa-alueen omistaja,
selittää sen kuuluvan hänelle ja vaatii suunnattoman suurta vuokraa.
Huomaatte vielä, etteivät työmiehenne saa asuntoa, elleivät maksa
vuokraa hekin — jokainen neliötuuma maata on jonkun omaisuutta, ja
ihminen ei voi sulkea silmiään hetkeksikään kysymättä sitä ennen
lupaa joltakin omistajalta. Työmiestenne syömästä ruoasta, heidän
käyttämistään vaatteista on kaikista maksettu veroa maanomistajille,
vaunujenomistajille, talonomistajille, loppumatonta veroa, joka on
paljoa suurempi niihin käytettyä työtä...
Niin voitte jatkaa. Mutta jo nyt alatte oivaltaa ainakin erään
ryhmän niitä syitä, joiden vuoksi kaikilla ei ole hyviä ja mukavia
jalkineita. Nahkaa on yltäkyllin, on yltäkyllin työvoimia ja
riittävästi älyä maailmassa, jotta tämä ja tuhannet muut toivottavat
asiat voitaisiin toteuttaa. Mutta tuo järjestys, jonka mukaan maa ja
luonnollisesti tuotetut oliot ovat yksityisomaisuutta, nuo ehkäisevät
vaatimukset, jotka estävät teitä käyttämästä maaperää ja liikkuvaa
kalustoa ja jotka on tyydytettävä ylen suurilla maksuilla, ovat
tiellänne. Nuo omistajat ahdistavat loiseläinten tavoin yritystänne
sen jokaisella asteella, ja kun vihdoin jalkineparinne Englannissa
valmistuu, huomaatte sen maksavan suunnilleen punnan ja olevan siten
väestön suuren enemmistön saavuttamattomissa. Ja ette pitäne minua
haavemielisenä ja liioittelevana, jos tunnustan, että kun tuon käsitän
ja katselen kadulla köyhien ihmisten jalkineita, näen, kuinka kehnot,
muodottomat ja kerrassaan inhoittavat ne ovat, tuntuu samalla kuin
näkisin joukon pieniä maanomistajien, karjanomistajien, talonomistajien
ja kaikenlaisten omistajien haamuja kiertelemässä heidän väsyneillä
kintereillään iskien niihin kuin iilimadot, ottaen paljon antamatta
mitään ja ollen kaiken sellaisen kurjuuden todellisena syynä.
[5] Elihun tutkielmat on julkaissut Independent Labour Party
("Riippumaton työväen puolue") ja jokainen niistä maksaa pennyn.
Parhaat ovat: _Whose Dog art Thou?_ ("Kenen koira olet sinä?"); _A
Nation of Slaves_ ("Orjakansa"); _Milk and Postage Stamps_ ("Maito
ja postimerkit"); _A Corner in Flesh and Blood_ ("Lihalla ja verellä
keinotteleva yhtymä") ja _Simple Division_ ("Yksinkertainen jako").
[6] Lester F. Ward, _Pure Sociology_ ("Puhdas sosiologia") (The
Macmillan Company, New York.)
[7] Dakotassa johti vv. 1906—7 yksityinen liiketoiminta erikoisen
ankaraan hiilipulaan talven ollessa tuimimmillaan, ja puute tuntui niin
vaikeana, että väestö kävi ohikulkevien kivihiilijunien kimppuun ja
pysähdytti ne.
[8] Selvä ja ihastuttava selostus sosialistin suhteesta
raittiuskysymykseen sisältyy Fabian Societyn julkaisemaan tutkielmaan
_Municipal Drink Traffic_ ("Kunnallinen väkijuomaliike"); se maksaa
pennyn.
[9] _The Future in America_ ("Tulevaisuus Amerikassa"), IX luku.
[10] Tri Alfred Russel Wallace: _Studies Scientific and Social_
("Tieteellisiä ja sosiaalisia tutkimuksia"), II nidos, 24. luku,
(Macmillan & Co, 1900).
[11] _Socialism and the Family_ ("Sosialismi ja perhe"), A.C. Fifieldin
kustantama.
[12] Socialism and the Family.
[13] "Jouhipuku peitti koko ruumiin alas polviin asti; alushousuja
samoinkuin paitaakin peitti valkoinen liinavaate, joten jouhipuku
peittyi näkyvistä. Koko vaatetus oli siten kiinnitetty, että se
voitiin helposti riisua jokapäiväisinä ruoskimishetkinä; eilisen
ruoskinnan jäljet näkyivät vielä hänen ruumiissaan punaisina juomuina.
Sellaista lihankidutusta ei ollut aikaisemmin harjoittanut yksikään
englantilainen pyhimys, ja ihmettä lisäsi vielä näky, joka meidän
käsitystemme mukaan on merkittävä inhoittavaksi: jouhivaatteissa
kuhisi lukematon määrä syöpäläisiä, niitä kiehui siinä erään kertojan
sanojen mukaan niinkuin vesi kiehuu porisevassa kattilassa. Tuo
kamala näky herätti jälleen eloon edellisen illan hurskaan innon
sitäkin kiihkeämpänä. He katselivat toisiaan vaiti ja ihmetellen ja
huudahtivat sitten: 'Katsokaa, millainen aito munkki hän oli, ja me
emme sitä tietäneet!' Samassa he alkoivat vuoroin itkeä, vuoroin
nauraa, murehtivat sitä, että olivat menettäneet sellaisen päämiehen,
ja riemuitsivat siitä, että olivat löytäneet sellaisen pyhimyksen."
Teol. tri Arthur Penhyn Stanley: _Historical Memorials of Canterbury_
("Canterburyn historiallisia muistoja").
[14] Ystäväni mr Graham Wallas huomauttaa minulle, että Amerikan
etelävaltioissa vallinneen orjuuden eetillistä oikeutusta usein
puolustettiin vetoamalla leskeen, jolla oli ‘vain muutamia voimakkaita
orjia'.
[15] Talo, jossa vuokrataan kalustettuja huoneita ja huoneistoja
enimmälti pitäen huolta vuokraajien palveluksestakin.
[16] Kts. _A Modern Utopia_ ("Uudenaikainen Utopia")-teoksen liitettä
"Scepticism of the Instrument" ("Välineen skeptillisyys").
[17] Lauseparsi on minuun kohdistettuna erikoisen soveltumaton, koska
kirjassani _Mankind in Making_ on selvästi perusteltu luku (II luku),
jota ei ole koskaan yritetty kumota ja jossa otaksun lopullisesti
osoittaneeni Francis Galtonin rotuhygieniaa ja rodun jalostamista
koskevat teoriat kestämättömiksi.
[18] Lordi Avebury: _On Municipal and National Trading_, Macmillan &
Co, 1907. ("Kunnallisesta ja kansallisesta liiketoimesta".)
[19] Lukija löytää erittäin selväpiirteistä, opettavaa ja innostavaa
lukemista Kirkup'in teoksesta _History of Socialism_ (A. & C. Black,
1906). Se on hieno, puolueeton selostus, jota sopii varsin hyvin
käyttää tämän kirjan ojenteena (tai vahvisteena).
[20] Sitä käytettiin luultavasti ensimmäisen kerran _Poor Man's
Guardian_ ("Köyhän miehen suojelija")-lehdessä sinä vuonna. Kts. Graham
Wallas: _The Life of Francis Place_ ("Francis Placen elämäkerta"), s.
353.
[21] _The Future in America_.
[22] Kirjoittaja, niinkuin yleensäkään englantilaiset sosialistit, ei
tarkoin tunne marxilaisuutta ja arvostelee niin ollen teoriaa, joka
ei perustu itse asiassa Marxin esittämiin ajatuksiin, vaan Wellsin
omaan kuvitteluun. Niinpä on Marx nimenomaan lausunut, että sosialismi
saattaa toteutua kansanvaltaisissa maissa myös työväen rauhallisen
luokkataistelun avulla.
[23] Tekijä erehtyy taaskin Marxin suhteesta sosialismin
toteuttamisohjelmaan. Marx ei kyllä katsonut omalla ajallaan voivansa
ruveta yksityiskohtaisesti kuvailemaan, millä lailla vuosikymmenien
kuluttua olisi sosialismiin siirryttävä. Mikä ei merkitse sitä,
etteikö sosialististen puolueiden silloin, kun ne ovat saavuttamassa
valtiovallan käsiinsä ja voivat siis todenteolla ryhtyä sosialismia
toteuttamaan, ole Marxinkin mielestä luotava itselleen selvää ja
yksityiskohtaista sosialisoimisohjelmaa.
[24] Tekijä on tässäkin käsittänyt väärin marxilaisuuden
ajatuskulun. Taloudellinen kehitys tosin herättää työväenluokassa
pyrkimyksen sosialismiin, mutta tuo pyrkimys ilmenee siten, että
syntyy sosialistisia puolueita, jotka toiminnallaan tekevät
työväenluokan jäsenet tietoisiksi sosialismin välttämättömyydestä ja
toteuttamiskeinoista. Sosialismi toteutuu siis Marxin mukaan ihmisten
tietoisen toiminnan avulla.
[25] Mahdollisesti tekijän lausuma pitää paikkansa joihinkin
anglosaksilaisiin "marxilaisiin", mutta ei Marxiin ja useimpiin
marxilaisiin nähden. Marx itse toimi koko ikänsä poliittisten
ja yhteiskunnallisten uudistusten aikaansaamiseksi, mikä ei ole
ristiriidassa Marxin teorian kanssa. Marxin mukaan sosialismia
kokonaisuudessaan ei tosin voida toteutaa muuten kuin määrättyjen
taloudellisten edellytysten ollessa olemassa, mutta joka tapauksessa on
työväenliikkeen taisteltava uudistusten hyväksi.
[26] Tekijä erehtyy pahasti. Marxilaisuus ei voi pitää "kansaa"
erehtymättömänä, koska se aina painostaa, että kansassa on useita
yhteiskuntaluokkia erilaisine etupyrkimyksineen ja niistä johtuvine
aatteineen. Ei se myöskään usko, että työväenluokka on erehtymätön; Jos
niin olisi, silloinhan marxilaisten ja yleensä sosialistien valistustyö
olisi tarpeeton, samoin asiain pohdinta sosialististen puolueiden
keskuudessa.
[27] Marx itse tosin ei joutanut käsittelemään erikoisen huomattavasti
kasvatuskysymystä, mutta marxilaisuus oivaltaa täysin sen merkityksen.
Bebelin kirjaa on arvosteltu myös marxilaisten taholta.
[28] _In the Days of the Comet_ ("Pyrstötähden päivinä"), Macmillan &
Co, 1906. Sosialismia vastustavat puhujat ja kirjailijat tavallisesti
lainaavat kappaleita Times-lehden kirjallisessa liitteessä
ilmestyneestä arvostelusta, joka julkaistiin "kirjasodan" kuumimmillaan
ollessa — ikäänkuin lainaisivat kappaleita kirjasta itsestään.
[29] Oikeudenpalvelija Dickensin _Oliver Twist_-romaanissa.
_Bumbledom_, "bumblelaisuus", merkitsee kaikenkaltaista puuhakasta ja
vähiin tuloksiin johtavaa olevinaanoloa. (S.m.)
[30] Kts. liitettä kirjassa _Mankind in the Making_.
[31] _Municipalisation by Provinces_ ("Kunnallistuttaminen
provinsseissa"), _On the Reform of Municipal Service_ ("Kunnallisen
palveluksen uudistamisesta"), _Public Control of Electric Power and
Transit_ ("Sähkövoiman ja kauttakulkuliikkeen julkisesta valvonnasta"),
_The Revivai of Agriculture: a National Policy for Great Britain_
("Maanviljelyksen jälleenelpyminen, kansallispoliittinen tehtävä
Isossa Britanniassa"), _The Abolition of Poor Law Guardians_
("Köyhäinhoitolain valvojain poistaminen"). Toisia tulossa. (Fabian
Society 1905/6).
[32] Tämä yleistys on laajalleulottuva ja kaipaisi melkoista muovausta,
ellei kysymyksessä olisi vain sosialististen aatteitten sarjan
yleispiirteinen kuvaileminen. Aikaisemmat tutkimukset, esim. _The
New Reform Bill_ ("Uusi reformilakiehdotus"), _Facts for Londoners_
("Tosiasioita lontoolaisille"), _Facts for Bristol_, koskettelevat
etupäässä koneistoa.
[33] Kävin taannoin ensi kerran eläissäni Liverpoolissa ja
Manchesterissa ja olin iloinen havaitessani, kuinka sikäläisten
taidekokoelmien huonommuus Glasgow'n kokoelmiin verraten kalvoi
ihmisten mieliä.