Myrskyisen lokakuun yön perästä 1821 huomasivat Balderinlehdon
asukkaat aamulla kauhistavan näyn jollaisia usein sattuu pimeänä
vuoden aikana kivisillä rannikoillamme. Eräs laiva oli nimittäin yöllä
joutunut haaksirikkoon. Vaahtoavain aaltojen harjoilla oli ylt'ympäri
laivan jäännöksiä ja muutamia merimiesten tavaroita sekä moniaita
ihmisruumiita, joita yltyneet aallot viskelivät säälimättä sinne tänne,
hyökäten vasten karia niin että vaahto pärskyi kohden pilviä.
Se oli kamala kuva, jossa näkyi ainoastaan kuoloa ja hävitystä; sillä
aallot paiskelivat alituisesti rantaan uusia esineitä särkyneestä
laivasta, joka jo oli niin perin pohjin musertunut, etteivät jäännökset
enää näyttäneet vesilintuja suuremmilta.
Kansa katseli hävitystä sekanaisilla tunteilla. Moni ajatteli
surullisesti huokaillen haaksirikkoisia, jotka yöllä laskivat
ijäisyyden satamaan; mutta useimmat iloitsivat kuitenkin rikkaasta
saaliista, jonka he toivoivat varmaan saavansa tämän onnettomuuden
kautta. Kaikki siis oli vilkkaassa liikkeessä rannalla. Lapset ja
vaimot juoksentelivat edestakaisin kirkuen, varustettuina kekseillä
ja muilla aseilla, joilla he kokivat tavoitella kaikkea mitä suinkin
taisivat kuljeksivista laivan kapineista. Miehet varustivat veneensä ja
riensivät maalta uutterasti puuhaten samassa tarkoituksessa.
Myrsky asettui vähitellen, mutta vielä kohoili meri suurina
hyökylaineina. Pienet kalastajaveneet hyppivät ylös alas, niin että
ne pitkiä aikoja olivat vallan näkymättömissä. Pelastustyö oli niin
muodoin hyvin vaarallista, mutta vähänpä se huoletti rivakoita
merimiehiä, sillä saalis oli sangen runsas. Aaltojen kuohuvat
harjat olivat melkein täynnä tervatynnyreitä, hamppua ja suuria
talikappaleita, jotka olivat kallisarvoisia ranta-asukkaille. He
korjasivat väsymättömällä innolla laulellen vaan iloisia lauluja.
Toisen kuolema auttaa toista leipään, sanoo vanha sananlasku, joka
on täysin tosi sellaisissa tilaisuuksissa. Kaikki olivat sentähden
iloissaan, eivätkä tällä kertaa ajatelleet muuta kuin kiskoa itselleen
veden päällä kuljeksivaa tavaraa, ja sitä he tekivätkin semmoisella
ripeydellä, että siitä oli kunniaa heidän käsivarsilleen.