Kaksi meikäläistä rykmenttiä on tanaan kulkenut ohi matkalla rintamaan.
Me söimme parempaa aamuruokaa Bengaalin rykmentin upseerien kanssa.
Näyttää tulevan ankara talvi. Lumivyo vuorilla on laskeutunut
tuhat jalkaa, mutta solat tulevat lähimpien viikkojen kuluessa
kulkukelpoisiksi ja jos ne saarrettaisiin, on meillä niin monta
varaloukkoa, että Pollock ja Nott vaikeudetta voivat edetä. He eivät
tule jakamaan Elphinstonen armeijan kohtaloa.
Elliot tykistön päällikkönä ja minä olemme vastuulliset liikeyhteyden
turvallisuudesta noin kahdenkymmenen peninkulman matkalla, aina laakson
suusta Lotarin yli vievään puusiltaan asti. Godenough tarkka-ampujain
päällikkönä vastaa sillan tuonpuolisesta tiestä, ja eversti-luutnantti
Sidney Herbert valvoo molempia osastoja.
Voimamme eivät riitä meille määrättyyn työhön. Minulla on puolitoista
komppaniaa omaa rykmenttiämme ja yksi eskadroona sovareita, josta ei
ole vähintäkään hyötyä vuorilla. Elliotilla on kolme tykkiä, mutta
hän voi käyttää ainoastaan kahta, sillä useat hänen miehensä ovat
sairastuneet koleeraan. Jokainen sotilasosasto on kumminkin varustettu
vartijoilla, mutta nämä ovat riittämättömiä.
Ne laaksot ja rotkot, jotka haaraantuvat pääsolasta, ovat täynnä
tummaihoisia kansanheimoja, jotka ovat uskonkiihkoisia ja sitä paitsi
ryövääjiä ja roistoja. Minua ihmetyttää etteivät he koeta hyökätä
muutamain meidän karavaanien kimppuun. He olisivat voineet ne ryöstää
ja vetäytyä takaisin vuorille meidän heitä saavuttamatta. Ei mikään
muu kuin pelko voi pitää näitä ihmisiä aisoissa. Jos minä saisin olla
määrääjänä, hirtettäisiin heistä toinen toisensa jälkeen jokaisen
rotkon suulle. Haukannenineen, paksuine huulineen ja pitkine, liehuvine
hiuksineen näyttävät he oikeilta paholaisilta. Heidän naurunsa on
saatanallisen pilkallista. Ei mitään uutisia tänään rintamasta.
Lokak. 2 p. — Minä olen todellakin pakotettu pyytämään vielä yhden
komppaniian Herbertilta. Jos kimppuumme hyökätään, on välitysyhteys
katkaistu. Tänä aamuna on kaksi sanantuojaa lähetetty eri tahoilta
ilmoittamaan, että afghanilaiset vuorelaiset ovat ruvenneet astumaan
alas vuorilta. Elliot lähti sovareineen yksi tykki mukanaan
äärimmäiselle rotkolle, kun minä taas jalkaväkineni riensin lähimmälle.
Mutta pian me saimme vakuutuksen siitä että hälytys oli ollut
perusteeton.
Minä en nähnyt ainoatakaan vuorelaista, ja vaikka meitä tervehdittiin
luotisateella, oli meidän mahdoton saada vangiksi ainoatakaan noista
heittiöistä. Voi heitä, jos he joutuisivat minun käsiini!
Viime aikana emme ole saaneet mitään tietoja rintamasta, mutta tänään
ilmoittivat haavoitetut, joita kuletettiin meidän ohi, että Nott oli
ottanut Ghuzneen. Minä toivon että hän lämmitti niitä ryövääjiä,
jotka joutuivat hänen käsiinsä. Pollockilta ei ole tullut mitään
tietoja. Punjabista tuli norsu patteriin, joka näytti olevan hyvässä
kunnossa. Useampia paranevia seurasi mukana, sillä he tahtoivat yhtyä
rykmentteihinsä. Minä en tuntenut heistä ketään muuta kuin husaari
Mostyn ja nuoren Blackesleyn. Me tupakoimme ja joimme punssia heidän
kanssaan aina kello 11:een asti.
Saanut tänään kirjeen Wills & Co:ltä siitä laskusta, jonka he olivat
lähettäneet minulle Delhistä. Minä olin luullut että keskellä sodan
riehunaa saisi olla vapaana moisista kiusallisuuksista. Wills
kirjoittaa, että koska eivät kirjeelliset muistutukset mitään auta käy
hän minua leirissä tapaamassa. Jos hän todellakin tulee, pidän minä
häntä maailman rohkeimpana räätälinä.
Lokak. 3 p. — Hyviä uutisia rintamasta. Barclay on tuonut tänne
pikasanomia. Viime kuun 16 p:nä on Pollock voittajana marssinut
Kabuliin. Te Deum laudamus (sinua Jumala kiitämme). Minä toivon että
kaupunki muutetaan soraläjäksi ja että kedoille kylvetään suolaa.
Kaikessa tapauksessa on linna hävitettävä. Täten saavat Burnes ja
moni muu heidän urhollinen tietää, että vaikka emme voineetkaan heitä
pelastaa, me kumminkin kostamme heidän puolestaan.
On vaikeaa viipyä tässä kurjassa paikassa, kun muitten on suotu olla
mukana taistelussa niittämässä voittoa ja kunniaa. Eräällä meidän
jemidaarilla [jemidaariksi sanotaan Englannin armeijassa palvelevia
hindulaisia upseereja] oli tänään mukanaan vuorelainen, joka sanoo että
afghanilaiset keräytyvät joukottain Terada-solaan, kymmenen peninkulmaa
pohjoiseen päin meistä, ja että he aikovat hyökätä seuraavan
sotilasjoukon kimppuun. Tämänlaatuisiin tietoihin ei kumminkaan aina
ole luottamista. Minä ehdotin että me ampuisimme ennustajamme ja siten
estäisimme hänet tekemästä kahdenkertaista kavallusta ilmoittamalla
kansalleen meidän aikeet. Elliot ei hyväksynyt minun ehdotustani. Minä
en voi sietää puolinaisia toimenpiteitä. Lopuksi saatoin kehoittaa
hänet pidättämään mies vankina ja ampumaan hänet, jos hänen tietonsa
olisivat vääriä. Viimeinen sotilasjoukkue kuletti mukanaan suuren
joukon säilytysastioita, jotka sisälsivät kastia. Mutta koska oli
unohdettu ottaa mukaan mitään syötävää, lahjoitettiin kasti sovareille,
jotka halulla joivat sitä. Olemme saaneet tietää, että toinen suuri
sotilasjoukkue voi parin päivän päästä olla täällä. Se tulee tasangolta.
Lokak. 4 p. — Afghanilaisilla on tositarkoitus tällä kerralla. Kaksi
meikäläistä vakoilijaa toi eilen sen tiedon, että viholliset todellakin
Kokoontuvat Terada-solaan. Me odotamme joukkuetta aamulla varhain,
mutta ennen sen tuloa ei meidän tarvitse pelätä hyökkäystä.
Minä olen tehnyt oivallisen suunnitelman, ja Elliot on sen hyväksynyt.
Tarkoituksemme on mennä pitkin laaksoa joukkuetta vastaan ja saartaa
erään solan suu, josta odotamme hyökkäystä.
Mutta itse asiassa teemme yömarssin joukkueen leiripaikalle. Ja sinne
ehdittyämme kätken minä 200 miestäni vaunuihin ja matkustan joukkueen
kanssa takaisin.
Vihollisemme, jotka ovat saaneet kuulla että me olemme menneet
etelään päin ja nähdessään joukkueen menevän pohjoiseen päin ilman
meitä hyökkäävät luonnollisesti sen kimppuun siinä luulossa että me
olemme kahdenkymmenen peninkulman päässä heistä. Me annamme heille
läksytyksen, jota eivät he koskaan unohda.
Elliotin tykit näyttävät hedelmäkaupustelijain rattailta. Tykkimiehet
piiloutuvat niihin rattaisiin, jotka seuraavat tykkejä Jalkaväki
muodostaa etu- ja jälkijoukon. Me olemme ilmoittaneet luotettaville
maassa syntyneille palvelijoillemme sen suunnitelman, jota emme aio
hyväksyä, sillä jos tahtoo antaa tiedoksi jonkun asian, tulee ilmoittaa
jollekin maassa syntyneelle palvelushengelle.
Kello 8.45 illalla. — Nyt me lähdemme matkaan joukkuetta tapaamaan'.
Seuratkoon onni meitä!
Lokak. 5 p. — Kello 7 illalla. Me olemme voittaneet. Elliot ja minä.
Juuri nyt olen palannut, väsyneenä ja näännyksissä vaatteet tomun ja
veren tahraamina. Mutta ennen kuin muutin vaatteita tai edes peseydyin,
tahdoin huvittaa itseäni merkitsemällä päiväkirjaan, mitä tänään olen
kokenut. Tämä toimenpide on sitä paitsi oleva valmistuksena siihen
viralliseen tiedonantoon, jonka Elliotin ja minun täytyy toimittaa
tapauksesta.
Sopimuksen mukaan lähdimme joukkueen leiripaikalle. Chamberlain
päällikkyyttä pitävä upseeri. Me selitimme hänelle asiain tilan,
ja päivänkoitteessa olimme valmiina lähtemään. Meidän täytyi pitää
useampia tonneja heiniä, saadaksemme sijan indialaisille sotilaillemme
ja tykistölle. 6:n ajoissa oli kaikki valmiina, ja me lähdimme matkaan.
Saattojoukkomme ei seurannut meitä säännöllisessä järjestyksessä, sillä
emme tahtoneet herättää epäluuloja.
Minä näin että tällä kerralla olisi tosi kädessä. Tähystyspaikastani,
joka oli telttipeitteen takana niissä vaunuissa, joissa olin ottanut
paikkani, huomasin turbaanilla peitettyjä päitä pistäytyvän esiin
kallioilta. Mutta kun me saavuimme Terada-solalle, joka oli tavattomien
vuoriseinien rajoittama, rupesimme ymmärtämään että viholliset olivat
kokoontuneet tänne, ja jos emme olisi pitäneet niin tarkkaa tähystystä,
olisimme epäilemättä joutuneet satimeen.
Mutta nyt pysähtyi joukkue, ja kun viholliset näkivät että heidät
huomattiin, rupesivat he ampumaan meitä. Minä olin pyytänyt
Chamberlainin verkalleen peräytymään. Sotajuoni onnistui. Kun
punatakit peräytyivät, seurasivat viholliset heitä ilosta ulvoen ja
hyppivät kiveltä kivelle heidän perässään. Tummine, surkeannäköisine
kasvonpiirteineen ja liehuvine vaatteineen olisivat he soveltuneet
malliksi jollekin maalaajalle, joka olisi halunnut tulkita Miltonin
esitystä tuomittujen sotajoukoista. Kaikilta puolilta tunkeutuivat he
esiin, sillä he luulivat että voitto oli jo niin hyvin kuin saatu, ja
heidän keskellään liehui profeetan lippu.
Nyt oli meillä tilaisuus käsissä, ja me riensimme käyttämään sitä
hyväksemme. Kaikista vaunuista paukkui laukauksia, ja luodit sattuivat
tiheään sullottuihin joukkoihin. Näitten vastarinnan tekeminen oli
turhaa. Viholliset pakenivat ja koettivat pelastautua. Nyt oli meidän
vuoro ajaa takaa. En koskaan ole saanut niin pikaista ja perinpohjaista
voittoa. Vihollisen peräytyminen muuttui hurjaksi paoksi vuorille.
Saatuani heidät käsiini en tahtonut päästää heitä niin helpolla. Minä
päätin antaa heille semmoisen läksytyksen, jota eivät koskaan unohtaisi.
Me seurasimme heitä kintereillä ja tulimme Terada-solaan. Chamberlain
ja Elliot jäivät vartioitsemaan solan suuta, kun minä tunkeuduin
indialaisineni ja tykistöineni eteenpäin. Kankeat eurooppalaiset
virkapukumme ja tottumattomuutemme vuorilla kiipeilemiseen olisi
kuitenkin ehkäissyt menestystämme, jos ei onni olisi meitä suosinut.
Pääsolasta aukeaa pienemmän rotkon suu. Kiireessään ja hämmästyksessään
olivat muutamat pakolaiset menneet sinne. Minä arvioin heidän
lukumääränsä 60 tai 70:ksi ja olin juuri aikeessa mennä heidän
ohitsensa, ajaakseni takaa pääjoukkoa. Samassa syöksyi eräs vakoojani
esiin ja ilmoitti minulle että kapeampi rotko oli nuotanperä, ja
etteivät siis ne afganilaiset, jotka olivat menneet sinne voineet
päästä pakoon raivaamatta ensin tietä meidän joukkojen läpi. Tässä oli
tilaisuus kostaa, enkä minä tahtonut jättää sitä käyttämättä.
Kehotettuani Chamberlainia ja Elliotia ryntäämään pääsolaan,
ajaakseen takaa sitä suurta joukkoa, joka oli paennut sinne, lähdin
minä poikineni ahtaampaan solaan, johon me tunkeuduimme hitaasti ja
varovasti Ei shakaalikaan olisi päässyt pujahtamaan sivuitsemme meidän
sitä huomaamatta. Kapinoitsijat olivat vangittuina kuin rotat satimessa.
Sola, jossa me olimme, oli majesteetillisin ja kolkoin mitä koskaan
olen nähnyt. Kummallakin puolella kohoutuivat jyrkät vuorenseinät,
jotka olivat enemmän kuin tuhat jalkaa korkeat. Ne lähenivät toisiaan
ylhäällä niin että ainoastaan kapea juomu päivänvaloa oli nähtävissä.
Rotko oli suulta jokseenkin leveä, mutta kapeni kapenemistaan, jota.
kauemmaksi me etenimme. Tässä ihmeellisessä rotkossa vallitsi melkein
puolipimeys. Maa oli epätasaista, mutta me riensimme eteenpäin
niin nopeaan kuin mahdollista. Minä näin että me lähestyimme sitä
kohtaa, jossa vuorenseinät yhtyivät, muodostaen terävän kulman. Juuri
itse kulmassa oli kiviläjä, ja pakolaisemme kiipesivät nyt sille.
Nähtävästi olivat he menettäneet rohkeutensa ja olivat kykenemättöminä
vastustamaan. He olivat tarpeettomia vankeina eikä heitä vapauteen
laskeminen tullut kysymykseenkään. Sapeli paljastettuna johdin minä
väkeäni, kun meidät äkkiä pysäytti näky, jonka usein saa nähdä Dryry
Lanesin teaatterissa, mutta harvoin tai ei koskaan todellisessa
elämässä.
Toisessa kallioseinässä, ei kaukana kiviläjästä, oli luola, joka
paremmin soveltui eläimen kuin ihmisen asunnoksi. Sen pimeydestä
astui esiin vanha mies, niin vanha, että kaikki vanhat sotilaat
näyttivät maitoleuoilta häneen verrattuina. Hänen hiuksensa ja partansa
olivat lumivalkeat ja ulottuivat kauas selälle ja rinnalle. Kasvot
olivat ryppyiset, ruskeat ja lihattomat, näyttäen apinan ja muumion
välimuodolta. Silmät loistivat kuin mahonkipohjalle kiinnitetyt
timantit.
Tämä ihmeellinen olento syöksyi ulos luolasta, asettui pakolaisten ja
meidän väliin ja osotti majesteetillisella kädenliikkeellä, että me
vetäytyisimme takaisin.
Jyrisevällä äänellä huudahti hän ymmärrettävällä englanninkielellä:
"Tämä paikka on pyhä. Täällä vajoudutaan rukoukseen ja mietiskelyyn
teurastuksen ja murhan sijasta. Vetäytykää takaisin ettei jumalien viha
teitä kohtaisi!"
"Menkää tieltä ukko", huudahdin minä. "Te joudutte itse vaaraan, jos
ette ole varoillanne."
Minä huomasin että Iranilaiset rohkaistuivat ja että oma väkeni
epäröi. Nähtävästi täytyi minun esiintyä tarmokkaana, jos mieli päästä
voitolle. Minä riensin siis tykkiväen etunenässä eteenpäin. Vanhus
seurasi meitä kädet levitettynä, ikäänkuin olisi tahtonut pidättää
meidät. Mutta kun ei minulla ollut aikaa viivytellä pikkuasioissa
lävistin minä hänen ruumiinsa miekallani samassa silmänräpäyksessä kun
eräs ylikonstaapeli ratsupyssyllään antoi hänelle iskun päähän. Vanhus
kaatui silmänräpäyksessä maahan. Nähdessään hänen kaatuvan päästivät
afganilaiset kauhun ja hämmästyksen huudon. Indialaiset, jotka olivat
olleet halukkaita peräytymään, tulivat nyt avukseni ja pian oli
voittomme täydellinen. En luule ainoankaan miehen päässeen hengissä
solasta.
Tappiomme oli mitätön, — ainoastaan kolme kuollutta ja viisitoista
haavoittunutta. Me otimme heidän lippunsa, joka oli väriltään viheriä,
ja jossa oli luettavana koraanista otettu värssy.
Kun kaikki oli päättynyt, tähystelin minä nähdäkseni vanhuksen ruumiin,
mutta se oli kadonnut, vaikka minä en voi käsittää, miten se oli
tapahtunut. Hänen verensä tulkoon hänen omalle päälleen! Hän olisi
vielä elänyt, jos ei hän olisi tahtonut, kuten konstaapelit sanovat
Englannissa, "ehkäistä upseeria hänen velvollisuutensa täyttämisessä."
Minä olen nyt saanut kuulla että hänen nimensä oli Choolab Shah ja että
hän oli suuri ja pyhä buddhalainen. Häntä pidettiin profeettana ja hän
Voi tehdä ihmetöitä. Kerrottiin että hän asui juuri tässä luolassa, kun
Tamerlan kulki tätä tietä vuonna 1397. Minä menin luolaan ja minusta on
ihan käsittämätöntä, miten ihminen olisi saattanut siellä viikkoakaan
viettää. Luola oli ainoastaan neljä jalkaa korkea ja sitä paitsi
pimeä ja kostea. Puupenkki ja vaatimaton pöytä oli koko huonekalusto.
Pergamenttirullia, jotka olivat täynnä hieroglyyfikirjoitusta, oli
sekaisin kaikkialla.
Niin, nyt on hän mennyt siihen maahan, jossa rauhan evankeli voittaa
kaikki pakanalliset noitatemput. Rauha hänelle!
Elliot ja. Chamberlain eivät saaneet kiinni ketään niistä, jotka
pakenivat suuren solan kautta. Minä olen päivän sankari. Nyt voin
ajatella korotusta. Minun täytyy kumminkin hankkia jotakin syötävää
sillä minä olen "valmis kuolemaan nälkään." Kunnia on ihana, mutta ei
sillä voi elää.
Lokak. 6 p. kello 11 a.p. — Minä koetan niin selvästi ja tyynesti kuin
mahdollista kertoa mitä viime yönä tapahtui.
Koskaan en minä ole ollut uneksija enkä näkyjen näkijä ja voin
vakuuttaa että aistimeni ovat täysikuntoiset, vaikka kyllä mielelläni
tahdon tunnustaa, että jos joku muu olisi kertonut minulle semmoista,
olisin epäillyt hänen puheensa todenperäisyyttä. Olisin tietysti
uskonut pettyneeni, jos en sitten olisi kuullut kellon ääntä. Nyt minä
kerron mitä tapahtui. Elliot istui tupakoiden minun teltissäni aina
kello 10 asti. Sitten minä tein kiertokävelyn indialaisen upseerini
kanssa ja saatuani vakuutuksen siitä että kaikki oli asianmukaisessa
kunnossa, menin minä 11 aikaan levolle.
Olin juuri nukkumaisillani, sillä minä olin rutiväsynyt päivätyön
päätyttyä, kun heräsin hiljaiseen paukkeeseen, ja kun tähystelin
ympärilleni, huomasin aasialaiseen pukuun puetun miehen seisovan
telttikäytävän suulla. Hän oli liikkumaton, mutta katseli minua ankaran
ja juhlallisen näköisenä.
Ensi ajatukseni oli että minulla oli edessäni kiihkoisa vihollinen,
joka oli hiipinyt aina tänne asti minua tappamaan. Minä koetin hypähtää
Pystyyn puolustautuakseni häntä vastaan, mutta minun oli mahdoton
liikuttaa ainoatakaan jäsentä. Vaikkapa olisin nähnyt tikarinkärjen
ojennettavan rintaani vastaan, niin en ainoallakaan liikkeellä olisi
voinut sitä välttää. Minä luulen että lintu ollessaan käärmeitten
hurmaamana tuntee samaa mitä minä tunsin, kun silmäni tapasivat tuon
kolkon muukalaisen katseen. Pari kertaa ummistin silmäni ja koetin
kuvitella uneksivani, mutta kun ne avasin, seisoi mies siinä ja katsoi
uhkaavasti minuun. Hiljaisuus kävi viimein sietämättömäksi. Tuntui
siltä että minun täytyisi ponnistaa kaikki voimani, kyetäkseni puhumaan
hänelle. Minä en ole mikään heikkohermoinen mies enkä ensimmältä
ymmärtänyt, mitä Virgilius tarkoitti, kun hän kirjoitti: "Adhesit
faucibus ora" (kieli tarttui suulakeen).
Viimein saatoin mongertaa muutamia sanoja ja kysyin, kuka hän oli ja
mitä hän tahtoi.
"Luutnantti Heatherstone", vastasi hän pitkäveteisesti ja vakavasti,
"te olette tänään tehnyt suurimman ilkityön mikä ihmisen on mahdollista
tehdä. Te olette tappanut kolmenkertaisesti siunatun miehen, ensi
asteen pääadeptin, vanhemman veljen, joka on vaeltanut viisauden tietä
useampana vuotena kuin te olette elänyt kuukausia. Te katkaisitte hänen
elämänlankansa aikana, jolloin hänen työnsä oli melkein täytetty ja
jolloin hän oli saavuttamaisillaan suurimmat salatut tiedot, jotka
olisivat vieneet ihmisen askelta lähemmäksi hänen luojaansa. Kaiken
tämän olette te tehnyt aiheettomasti ja juuri siinä silmänräpäyksessä,
jolloin hän rukoili avuttomien ja onnettomien puolesta. Kuunnelkaa nyt
minun sanojani, John Heatherstone.
"Monta tuhatta vuotta sitten, kun salattuja tieteitä ensin vainottiin,
huomasivat oppineet ihmisen olemassaolon liian rajoitetuksi salliakseen
ihmisen kehittymistä sielunelämän korkeimmille asteille. Sen ajan
viisaat omistivat siis voimansa etupäässä ikänsä pitentämiseen,
saadakseen tilaisuuden lisätä tietomääräänsä. Koska he tunsivat luonnon
salaiset lait, voivat he aseestautua tautia ja korkean iän raihnautta
vastaan. Jälellä oli ainoastaan keinon etsiminen, millä voisivat
suojella itseään pahojen ja väkivaltaisten ihmisten hyökkäyksiltä,
ihmisten, jotka aina ovat valmiit hävittämään sitä, mikä on viisaampaa
ja parempaa kuin he itse ovat.
"Mitään suoranaisia välineitä ei tämän suojan hankkimiseksi voitu
keksiä, mutta sen sijaan määräsivät salatut voimat kauhean ja
välttämättömän koston sille ihmiselle, joka tappaa adeptin. Nämä lait
ovat vielä tänä päivänä voimassa, John Heatherstone ja te olette
niitten rangaistavana. Vaikka te olisitte kuningas tai keisari, niin
ette sittenkään välttäisi niitten rangaistusta. Teillä ei siis ole
mitään laupeutta odotettavissa.
"Entisinä aikoina kuoli murhaaja aina samana hetkenä, jolloin hänen
uhrinsakin, mutta sittemmin muutettiin tämä laki, sillä, asia
katsottiin siksi, että murhaajan tulisi saada aikaa käsittää ja
ymmärtää se rikos, jonka hän oli tehnyt. Siitä syystä määrättiin,
että kaikissa semmoisissa tapauksissa jätettäisiin kosto pyhän miehen
oppilasten chelanten tehtäväksi. Näillä olisi valta mielensä mukaan
pitentää tai lyhentää aikaa ja vaatia kosto vuosipäivänä siitä
päivästä, jolloin rikos tehtiin. Teidän ei tarvitse tietää, niiksi
rangaistus kohtaa teitä semmoisena päivänä. Riittää kun tiedätte
olevanne kolmenkertaisesti siunatun Choolab Shahin murhaaja, ja että
minä olen vanhin niistä kolmesta chelaasta, jotka ovat saaneet käskyn
kostaa hänen kuolemansa.
"Ennemmin tai myöhemmin me siis tulemme tapaamaan teitä, vaatiaksemme
henkeänne sovitukseksi siitä, jonka olette ottanut. Sama kohtalo
odottaa tuota kurjaa sotamiestä Smithiä, joka, vaikka vähemmin
rikoksellisena kuin te, on tuottanut itselleen saman rangaistuksen
nostamalla kätensä Buddhan valittua vastaan. Jos te saatte elää
muutamia vuosia, niin tapahtuu se ainoastaan siitä syystä että saatte
aikaa katua rikostanne ja tuntea olevanne tuomittu. Te ette koskaan
tule unohtamaan tekemäänne pahaa, sillä meidän tähtikello muistuttaa
teille aina menneisyyttä ja tulevaisuutta. Te kuulette sen päivällä
ja yöllä ja se on oleva teillä merkkinä, että te, — missä tahansa te
olettekin ja mitä tehnettekin, ette koskaan voi vapautua Choolab Shahin
chelaista. Te ette näe minua ennen kuin sinä päivänä, jona me tulemme
noutamaan henkeänne. Pelossa ja kuolontuskassa vietetty elämä on
kuolemaa pahempi."
Tehden uhkaavan liikkeen kääntyi olento ja poistui teltistä.
Samassa silmänräpäyksessä katosi raukeus, joka oli painanut minun
jäseniäni. Minä hypähdin vuoteeltani ja katselin ulos telttiaukosta.
Vartijasotamies seisoi muutaman askelen päässä minusta, pyssyynsä
nojautuen.
"Mitä sinä kurja mies ajattelet, kun sallit ihmisten sillä tavalla
häiritä minua?" sanoin minä hindustaninkielellä.
"Onko sahibia häiritty?" kysyi hän.
"Juuri nyt. Pari sekuntia sitten. Sinun on täytynyt nähdä hänen menevän
ulos minun teltistäni."
"Sahib varmaankin erehtyy", vastasi mies kunnioitusta osottavalla mutta
vakavalla äänellä. "Minä olen ollut tässä lunnin ajan, eikä ainoakaan
ihminen ole mennyt ulos teltistä."
Hämmästyneenä ja tyytymättömänä istuin minä vuoteeni viereen ja
tuumailin että kaikki olisikin vaan harhanäkyä, joka oli syntynyt
heikkohermoisuuteen asti kiihoittuneesta tilastani edellisenä päivänä.
Silloin tapahtui uusi ihme. Juuri pääni kohdalta kuului kirpeän
sointuva ääni. Minä katsoin ylös, mutta en huomannut mitään. Minä
tarkastin huolellisesti koko teltin, mutta keksimättä tuon omituisen
äänen syytä.
Viimein heittäydyin minä rutiväsyneenä vuoteelle ja nukuin melkein heti.
Aamulla herättyäni olin taipuisa uskomaan että yön tapahtumat olivat
ainoastaan esiintyneet minun mielikuvituksissani, mutta tuskin olin
ehtinyt nousemaan vuoteeltani, kun sama ihmeellinen ääni taas tapasi
korvaani. Minä en voi käsittää, mikä se on ja mistä se tulee. Onko
tämä se varoittava kello, josta mies puhui? Olen koettanut muistaa ja
kirjoittaa kaikki mitä hau sanoi, mutta pelkään unohtaneeni useamman
seikan. Mikä on oleva tämän ihmeellisen historian loppu? En ole sanonut
mitään Elliotille ja Chamberlainille. He väittävät, että minä näytän
sairaalta ja kurjalta.
Samana ihana. — Olen ollut tilaisuudessa puhumaan tykkimies Rufus
Smithin kanssa. Hän on nähnyt saman näyn ja myös kuullut saman äänen.
Mitä tämä kaikki merkitsee?