[1] _Arnold_ piispa pantiin sitten väkisin arkkipiispaksi eikä kuningas
millään ehdolla tahtonut tunnustaa tuomiokapitulin valitsemaa Olavi
Laurinpoikaa. Kertomus Arnoldin väkisin murtautumisesta arkkipiispan
taloon on muutamassa katselmuskirjassa, jonka tuomiokapitulin herrat
laadittivat lokakuun 5 p:nä 1433. (Peringsköld: Monum. Ullerakerensia,
s. 157). Tässä mainitun taudin, johon hän kuolikin, sanottiin olleen
iljettävän. (Reuterdahl: Sv. kyrkans hist., III, 11, s. 18.) Hän kuoli
huhtikuussa 1434 ja ruumis vietiin Tanskaan.
[2] _Juhani Gerkenpoika eli Johannes Gerechini_, muuan Eerikki
kuninkaan Upsalan tuomiokapitulille tyrkyttämiä arkkipiispoja, on
jättänyt jälkeensä surullisen muiston. Sekä Ericus Olai että Johannes
Magnus mainitsevat asioita, jotka täysin selittävät, miksi häntä
vihattiin ja halveksittiin. Hän halveksi tuomiokapitulinsa herroja sekä
neuvotteluissa että yksityisessä elämässä ja oli tuttavallisissa,
vieläpä usein luvattomissakin väleissä ylhäisten naisten kanssa (Er.
Olai, s. 145; Joh. Magn. Hist. Metrop., s. 90), eikä ottanut mistään
varoituksista ojentuakseen. Örnhjelmin diplomatariumissa löytyy
muutaman kirjeen jäljennös, joka todistaa arkkipiispan eläneen
haureellisesti. Tässä muuan nainen todistaa Sigtunan pormestarille v.
1421, että hän monta vuotta takaperin oli ollut kihloissa muutaman
suutarin kanssa ja että hänet sitten petoksella oli vihitty toiseen,
mutta ei ollut tämänkään kanssa pitänyt yhteyttä, vaan yhä edelleen
pitänyt yhdyselämää arkkipiispa Juhanin kanssa ja hänelle synnyttänyt
kaksi lasta. (Kts. hänestä enemmän Ber. ur Sv. Hist., s. 59 seur.)
[3] Piispa Knuutti Bonpojan ja Ingegerd abbedissan välejä koskeva
kertomus on saatu muutamasta jälkimmäistä vastaan laaditusta
vastalauseesta, joka on päivätty jouluk. 18 p:lle 1402. (Lagerbring,
IV, s. 341, 42.)
[4] _Niilo Kustavinpojan_ (Stjernbåt) arvellaan tavallisesti olleen
Pukeja, sanotaan myöskin (Uggla: Svea Rikes råds längd, s. 44, muist.
m) olleen nuorempia Pukeja, joitten vaakunassa oli punainen vene
kultapohjalla kahden tähden välissä. Tämän pojaksi sanotaan Eerikki
Pukea (s. 50). C.G. Styffen teoksesta: Skandinavien under medeltiden,
s. 165, muist. 3 näkyy kuitenkin jälkimmäisen isä olleen nimeltään
Pietari.
[5] _Bernard Osenbrüggeu kirje_ kummallisine jälkilisäyksineen löytyy
teoksessa: C.G. Styffe, Handl. till Skand. hist. under medeltiden, 11,
s. 259.
[6] Kirje on vielä tallella Danzigin arkistossa ja on merkillinen sen
puolesta, että se sisältää ensimmäiset samanaikaiset tiedot
Engelbrektistä ja siitä valtatyöstä, jonka hän silloin oli alkanut.
[7] _Herra Pentti Steninpojan rahapula_. Yö ja Päivä-suku oli ennen
niitä aikoja, jolloin Engelbrekt taalalaisineen esiytyi, Ruotsin maista
ja taloista rikkaimpia. Että meidän kuitenkin on ollut oikeus otaksua
Pentti herran ja hänen poikansa olleen huonoissa varoissa, näkyy sekä
siitä, että useat tämänaikuiset kirjeet osottavat sellaisen olleen
hyvinkin tavallista Ruotsin herroissa ylimalkaan, että myöskin siitä,
että nimenomaan tiedetään tämän Yö ja Päivä-suvun haaran olleen sangen
kovassa puutteessa. Sekä Niilo että Sten Bonpoikain sanotaan paljon
turvautuneen setänsä, Linköpingin piispa Knuutti Bonpojan, apuun, ja
hänen sanotaankin (Benzelius, riimikronikka, s. 126, 127) niin
runsaasti auttaneen heitä, että sekä hän itse että hänen kirkkonsa sen
kautta olivat joutuneet pulaan (vrt. Reuterdahl, Sv. kyrkans hist.,
III, 11, 77).
[8] _Torni_ (alkup.) _Barfrid_. Tämä sana tulee muinaissaksalaisesta
_bercvrit_ (lue: berk-frit), jonka edellinen osa on sukua
ruotsalaiselle "att bärga" (pelastaa) ja toinen -- ruots. "fred"
(rauha). Frankit käyttivät muotoja berfroit, beffroit, belfroit. Se oli
torni, jolla frankkilainen linnanherra piti valloittamaansa ympäristöä
aisoissa. Tämän johdosta sorretut ympäristöläisetkin vähitellen
rakensivat samannimisen tornin, jonka jälkeen tätä nimeä vähitellen
ruvettiin käyttämään yksinomaan tästä vapaudenhaluisten kaupunkilaisten
hätäkellolla varustetusta tornista. Ja sitten tuli tavaksi, että jonkun
kaupungin päästyä vapaaksi linnanherrasta rakennettiin sellainen
beffroit, jonka johdosta sitten saattoi syntyä pitkällisiä sotia.
_Gentin_ kaupunki alkoi beffroinsa rakentamista v. 1183, mutta
Flanderin kreivejä vastaan käytävät veriset sodat viivyttivät sen
valmistumista vuoteen 1324. Silloin ripustettiin siihen tuo kuuluisa
kello _Roland_, johon oli kirjoitettu:
Roland, Roland, paukkeen tietää tulenvaaraa,
Sointin sotaa Flanderille ennustaa.
Vasta v. 1380 tuli tämä vapaudentorni täysin valmiiksi. Se on vielä
jälellä ja on lähes 400 jalkaa korkea. Sellaisia torneja löytyy sekä
Italiassa että Englannissa. Italiassa niillä on nimenä "battifredo" ja
Englannissa "belfry". Jälkimmäisessä maassa merkitsi nimi paitsi
vahtitornia kelloineen myöskin laivan etukeulassa olevaa pientä
suojusta, jossa laivankello riippui. Tämä tapa levisi myöskin Tanskaan,
Ruotsiin ja Norjaan, joissa käytettiin nimeä "barfred", "barfrø."
(Barfridin on Ellert Sundt selittänyt norjalaisessa aikakauskirjassa
"Folkvennen", 10 vuosik., s. 217 ja seur. löytyvässä oivallisessa
norjalaisen "Bygde-Skikke'n" tutkimuksessaan.)
[9] Ad extra.
[10] _Vadstenan luostari_. Tätä koskevat tiedot on otettu osaksi
Diarium Vadstenensestä, osaksi C.G. Bruniuksen teoksesta "Anteckningar
under en konstresa år 1849."
[11] Olemme tässä samoin kuin muissakin paikoin, mihin ei löydy varmoja
historiallisia muistiinpanoja, seuranneet tarinaa. Puheenaolevan talon
sanotaan sijainneen nykyisen raastuvantorin varrella ja olevan saman
kulmatalon, jossa noin 30 vuotta takaperin oli reivastehdas.
[12] _Vedottu ruotsalainen oikeusjuttu_. Upsalan kirjastossa löytyy
alkuperäisenä Helsingborgissa lokakuun 31 p:nä 1433 tehty kirjallinen
tuomio. Se koskee muutamaa kuninkaan tutkittavaksi vedottua
ruotsalaista oikeusjuttua, jota ratkaisemaan kuningas oli valinnut 10
tanskalaista neuvosherraa ynnä 2 ruotsalaista piispaa. Kts. Styffe:
Bidr. tili Skand. hist., II, s. XCVII ja muist.
[13] _Engelbrektin esiytyminen Vadstenassa_ on kerrottu Ison
Riimikronikan ja Olaus Petrin mukaan. Olaus Petri kertoo sekä
Engelbrektin että Knuutti piispan lausunnot pääasiallisesti samoin
sanoin, kuin me ne olemme esittäneet.
[14] _Skurun katu_ on kummallinen luonnonmuodostuma vajaan peninkulman
päässä Eksjön kaupungista ja on rajana Hultin pitäjässä sijaitsevan
Paslemålentilan tiluksien ja Ekesjön pitäjään kuuluvan Bjässarpin kylän
välillä. Kaduksi sanotaan tavatonta vuorenhalkeamaa, joka on kuin pitkä
ja leveä tie. Se on 64 kyynärää syvä ja 10 kyynärää leveä. Kadun päällä
riippuu iso kivilohkare, jota sanotaan "Skurun hatuksi", ja vieressä on
iso "Sakaristoksi" sanottu aukko, jossa pakanain muinoin sanotaan
uhranneen. Skurun katu on kuvattuna Dahlbergin teoksessa: "Svecia
Antiqua et Hodierna."
[15] _Oppenstenin linna_ oli kalliolla, jonka nimi nykyään on
"Husberget" Asarpin pitäjässä. Se oli C.G. Styffen mukaan (Skand. under
medelt., s. 104, 105) nuorenpuolinen linna ja luultavasti rakennettu
vuosien 1362 ja 1367 välillä. Muutamalla linnan alustaan kuuluneella
talolla on vielä nimenä "Ladugården." Voudin nimi oli Marten Grabow,
josta Riimikronikka on tehnyt "Martti Gråbon."
[16] Riddarholman.
[17] Säkeet: "Niin käv' hänen j.n.e." on otettu runosta Solsången (kts.
tekijän Ber. ur Sv. Hist., I, s. 288 ja seur.); samoin kirjan lopulla
olevat.
[18] Olen keksinyt.
[19] Norrmalmin ja Klaaran luostarin kuvaus on otettu G. Nordbergin
teoksesta "S:t Clarae minne."
[20] Sen oli, samoin kuin molemmat mainitut luostaritkin, perustanut
kuningas Maunu Latolukko, kartanomaalle, jonka hän oli vaihtamalla
hankkinut arkkipiispa Maunulta ja Upsalan tuomiokirkolta 1286. Se
sijaitsi melkein nykyisen Johanneksen kirkon paikalla.
[21] _Perintövaltakuntaa koskeva kirje_. Eerikki kuninkaan
tyytymättömyyttä arkkipiispa Olaviin lisäsi vielä tämän paaville tekemä
väite, ett'ei muka Eerikki kuningas ollut perintökuningas, vaan
ainoastaan vaalikuningas Ruotsissa. Sekä tämän että tuon riidanalaisen
arkkipiispan vaalin johdosta se kuningas Lundin arkkipiispalla ynnä
muutamalla tanskalaisella ja norjalaisella piispalla yhdessä Vexiön
Niilo piispan, Skaran Sigge piispan ja Strängnäsin Tuomas piispan
kanssa laaditti ja allekirjoitutti kirjeen, jossa nämä todistivat, että
hänet sekä syntymä- että perimäoikeuden nojalla oli valittu noiden
kolmen valtakunnan kuninkaaksi. Köpenhaminasta palattuaan nuo
ruotsalaiset piispat laativat elokuun 4 p:nä 1433 kirjelmän, jossa he
selittivät kuninkaan pakottamina -- propter graves minas ejusdem regis
nobis illatas, vi et metu ducti -- kirjoittaneensa yllämainitun
kirjeen. (Hadorph, Rimkrönikan, s. 71; tekijän Ber. ur Sv. Hist., II,
s. 77 ja 109). Tällä kirjelmällä oli sellainen vaikutus Roomassa, että
se tekee käännekohdan tuon pitkän, kuninkaan ja arkkipiispa Olavin
välisen, riidan historiassa.
[22] Monessa vanhassa luostarissa ja linnassa löytyy taruja
maanalaisista käytävistä ja Tukholmassa kerrotaan maanalaisen
käytävän kulkeneen Fransiskaani-nunnien luostarista Norrmalmilta
Fransiskaani-munkkien luostariin Riddarholmaan Mälarin alitse. Samate
kertoo taru maanalaisen käytävän kulkeneen Strängnäsin tuomiokirkosta
tai piispantalosta Mälarissa olevaan Tynnelsöhön.
[23] Kaksi näitä on vielä tallella: verovapauskirja "Gulstadin
Lassille" ja kirje Tjällmon ja Kristbergin pitäjille Itägötinmaassa.
Viimemainitusta katso tekijän kertomuksia Ruotsin historiasta, osa V,
sivut 133 ja 184 sekä heti sisällysluettelon jälkeen seuraavaa oikaisua
sivuun 133.
[24] Kts. tekijän kertomuksia Ruotsin historiasta. Osa V, sivv. 184--
186.
[25] _Kahdentoista herran sovitustuomio_ löytyy Hadorphin teoksessa:
Till Rimkrönikan, s. 99.
[26] Lokakuun 9. p.
[27] _Täljen linna_, Taelghia hus, perustettiin uniooniajan alussa
samanimisen kaupungin suojaksi ja oli Engelbrektin aikoina läänityksenä
Pentti Steninpojalla (Yö ja Päivä). Styffe: Skand., s. 217.
[28] _Engelbrektin kanavatyö_ on kaikille tuttu asia.
[29] _Arkkipiispa Johannes_. Tämän haureellisesta elämästä
olemme edellä muistutuksessa [1] esittäneet päteviä todistuksia.
Vieläkin voisimme esittää muutaman valtioarkistossa löytyvän
notaarion-asiakirjan mukaan, jota Reuterdahl on käyttänyt teoksessaan:
Sv. kyrkans hist., III, 11, s. 358, muist. 7. Muuan avioerojuttu oli
alistettu piispan ratkaistavaksi, mutta tuomitsemisen sijasta hän itse
valtasi vaimon ja taivutti sitten muutaman vallanalaisensa naimaan
hänet. Vaimon entinen kihlattu veti asian Eerikki kuninkaan ja neuvoston
eteen, ja arkkipiispa tuomittiin syylliseksi.
[30] _Hillen-järvi_. Tämä järvi eli ne kaksi järveä, joita sanotaan
"ylä"- ja "ala-Hilleniksi" ovat Norrbärken pitäjässä. Näistä toisen
järven rannalla, "mutta piilotettuna", on kaivos, jonka nimi on
"Norrgrufvan" ja jota Belgstingiä koskeva tarina pitää hänelle
kuuluvana (kts. Hülpher: Resa i Dalarne, s. 614). Siitä on jouduttu
sekottamaan Hillen ja Plogen. Me olemme seuranneet tarua, että
Belgsting oli asunut läntisessä Silfbergin kartanossa ja että siis
Plogen-järvi tämän hukutti, jonka tähden Hillen tässä on vaihdettava
Plogeniin.
[31] _Pilkkalaulu Juhani Flemingistä_. Molemmat säkeet on otettu Isosta
Riimikronikasta, Script. R. Sv. I, 11, s. 77.
[32] Helmikuun 5 päivään.
[33] _Tukholman linnan piiritys_. Kertomus on otettu osaksi Isosta
Riimikronikasta (ed. paik. s. 79), osaksi Olaus Petriltä (ed. p. s.
291). Marskin piirityksestä sanotaan Riimikronikassa:
Starck Bolvärcka lot han ther göra
Ok om nattetijdh them uthföra:
The Danske thet ey trodde,
För än Bolvärken reda stode.
Sva snart thet mörckte vordo the framsatt,
The Hoffmän fyllte them med jord fullbratt,
The haffde ther skytte hool uppa.
Nedan under kulor, som män i staa etc.
[34] Katso tekijän Kertomuksia Ruotsin hist.
[35] _Niilo Engelbrektinpoika_. Tästä ei paljoa tiedetä. Lokakuun 15
p:nä 1436 tehty kirjallinen tuomio osottaa hänen silloin olleen
tuomarina Norrbon kihlakunnassa. Että hän veljensä eläessä piti tämän
puolesta hallussaan Örebron linnaa, näkyy muutamasta Engelbrektin
syysk. 9 p. 1434 Tuomas piispalle kirjoittamasta kirjeestä (Handl. tili
Skand. hist. VIII, 3, jossa kirjeellä kuitenkaan ei ole päivämäärää.
C.G. Styffe lukee sen vuoteen 1435; Reuterdahl vuoteen 1434.
Linköpingin kimnaasinkirjastossa säilytetään erästä jäljennöstä, jossa
on vuosiluku 1434. Tätä jäljennöstä olemme seuranneet teoksessamme:
Ber. ur Sv. Hist., II, s. 103, 4). Edelliseltä ajalta on helmikuun 15
p:nä 1426 päivätty kirje, jossa Niilo Engelbrektinpoika Engelbrekt
veljensä neuvosta myöpi maata Stenkvistan pitäjästä Eskilstunan
luostarille (Dipl. Dalec., I, 263). Engelbrektin vaakunakilvessä oli 3
liljanpuolikasta kolmion ympärillä ja se oli erilainen kuin sekä isän
että veljen. Edellisen on jaettu kahtia ja sen toisella pohjalla on
heraldinen liljanpuolikas, toisella riippuva siipi.
[36] _Molemmat läsnäolleet vuoritilalliset_, jotka allekirjoittivat
sovintokirjan, mainitaan Isossa Riimikronikassa.