ISABELLA: ... ja luopuu kansansa hyväksi alkuperäisestä
viattomuudestaan.
KANSLIANEUVOS: Mutta rakkas Issabella! Minke muun hyveksi mees sitten
luoppu siite?
ISABELLA: Hän tekee sen yksityisestä pyyteestä ja sydämensä pahasta
aivoituksesta, jos hän ylimalkaan on koskaan ollut viaton, mikä
viattomuus ei missään tapauksessa voi olla _naisen_ viattomuuteen
verrattava.
KANSLIANEUVOS (itsepintaisesti): Pärisyntti on kuittenkin pärisyntti...
KOPPELO: Pyydän täydellisesti yhtyä edellisen puhujan mielipiteesen.
ISABELLA (äänensä korottaen): Pyydän ritarillisempaa käytöstapaa
kokouksen miespuolisten jäsenten taholta. — (Uhkaavasti.) Onko
tarkoituksenne loukata heikompaa sukupuolta?
KANSLIANEUVOS: Äi, Häran nimesse! (Etääntyy peljästyneenä. — Ovikello
soi. _Janne Heimonheimo_ ryntää sisälle oikeanpuolisesta takaovesta,
Susannan tarmokkaista estelyistä välittämättä. _Tommi_ kurkistelee
heidän takanaan. Kaikki nousevat hämmästyneinä.)
HEIMONHEIMO: Jumalan kiitos! Vihdoinkin! — Anteeksi, hyvä herrasväki.
Tällä kertaa minä en enää kysynyt lupaa.
ISABELLA (jääkylmästi): Ette. Se on juuri miesten tapaista. — Pyydän,
poistukaa!
HEIMONHEIMO: Rouva kanslianeuvoksetar! Täytyyhän minun toki saada
selittää...
KANSLIANEUVOS: Rakas hära duumari! Te kuule, te neke situatsioni.
Makdolista kylle, te ole viaton...
ISABELLA (ankarasti): Kuinka? Sinä puolustat tuota miesriiviötä?
HEIMONHEIMO: Minä vannon.
KANSLIANEUVOS (taputtaa olalle häntä): Elkke vannoko! Sattuuhan
sellaista. Eikke se nin koko mailma nein meesten kesken. Mutta
vaimoveki pite hyvin pahana sen.
ISABELLA: Karl Napoleon! Perheesi kunnian vuoksi toivon, että osoitat
ovelle tuon herran.
HEIMONHEIMO (rukoilevasti): Rouva kanslianeuvoksetar!
ISABELLA: Tuleeko siitä mitään? — Ellet sinä tee sitä, teen sen minä.
KANSLIANEUVOS: Rakkas Issabella! Ele nyt aina teke skandali!
HEIMONHEIMO (epätoivoisesti): Yksi sekunti!
ISABELLA: Susanna! Kutsu talonmies tänne!
KANSLIANEUVOS: Hen on anarkisti. Hen amppu browninkirevolin kanssa. —
(Välittävästi.) Hära duumari...!
HEIMONHEIMO: _Saanko_ minä puheenvuoron?
ISABELLA: Taikka poliisi!
HEIMONHEIMO (tempaa tuohitorven seinältä): On kuoleman oma jokainen,
joka koskee minuun.
SUSANNA: Jesus siunatkoon!
KANSLIANEUVOS: Pärkkele! Te teke hullu minu!
ISABELLA: Poliis! Poliis!
HEIMONHEIMO: Jos tarvitaan, kutsun itse hänet tänne. (Puhaltaa
tuohitorveen. Naiset kirkaisevat kauhistuneina.)
TUULIKKI (syösten vasemmalta): Janne! Minä olen kuullut sinun äänesi.
Minä en tahdo uskoa mitään pahaa sinusta...