KOPPELO: Kiitän. — Ja te, herra senaattori? Tekään ette epäilemättä ole
kieltävä kannatustanne kodilta, joka on rakentuva samoille
iankaikkisille kulmakiville kuin kirkko ja valta-istuin?
SALKKUNEN (vaivautuneena): Minä olisin kenties voinut toivoa, ettei
minun olisi ollut pakko syventyä niihin asianhaaroihin, jotka eräissä
tapauksissa voivat tehdä välttämättömäksi harkitsemisen, olisiko minun
ehkä kuitenkin annettava välikysellä itseäni tästä ehdotuksesta...
KOPPELO: Mutta...
SALKKUNEN (painokkaasti): Mutta jos minua siihen suorastaan pakotetaan,
en katso voivani kieltäytyä lausumasta, että kristillinen työväenliike,
siinä määrin kuin se palvelee kansaa, saattanee epäilemättä olla valmis
kansan kannatuksesta, mutta siinä määrin kuin se ei palvele kansaa,
joka tässä tapauksessa on sama kuin sen kansallismielinen ajatussuunta
... (Jatkavat keskustelua. Koppelo tekee kiivaita vastaväitteitä. —
Sisälle purjehtivat oikealta Isabella, rva Akkola, Hilja Vadelma, Hellä
Sinisalo ynnä heidän vanavedessään Johannes Kointähti. Isabellan
housuhame herättää yleistä, mutta kätkettyä hämmästystä ja
uteliaisuutta.)
ISABELLA: Tervetulemaan, hyvät herrat. — (Juhlallisesti.) Pyydän teitä
läsnäolemaan sen päätöksen julkilukemisessa, jonka Naisliiton
johtokunta juuri on antanut eräässä asiassa, mikä meitä kaikkia on
tänäpäivänä niin syvästi kuohuttanut.
KANSLIANEUVOS: Jaa, kiitos. Tuikki armollista. — (Isabellalle,
kuiskaten, osoittaen hänen housuhamettaan.) Isabella! Sine teke
skandali!
ISABELLA (musertavalla silmäyksellä): Ja sinun ei tarvitse edes _tehdä_
sitä.
KANSLIANEUVOS: Kuinkka?
ISABELLA: Sillä Jumala on tehnyt sen jo sinun puolestasi syntymässä. —
(Kanslianeuvos etääntyy kauhistuneena.) Ennen kuin kuitenkaan ryhdymme
siihen, on minun ehkä muutamin sanoin selvitettävä ne johtavat
periaatteet, jotka tässä niinkuin muissakin asioissa ovat ohjanneet
liittomme toimintaa. — Pyydän, istukaa, hyvät naiset ja herrat. (Herrat
istuvat vasemmalle, rva Akkola ja Kointähti oikealle. Muut sijoittuvat,
mikä minnekin, Isabella itse pöydän päähän. Kanslianeuvos pysyttelee
epävarmana loitolla hänestä. Koppelo ja Hilja Vadelma vierekkäin
taka-alalla.)
ELOHIIRI: Uskallan kuitenkin huomauttaa ennen kokouksen alkamista, että
asia toistaiseksi on tullut hiukan yksipuolisen käsittelyn alaiseksi.
Snellman sanoo...
ISABELLA (ylenkatseellisesti): ... kaikki, mitä hänellä sanotetaan. —
Pyydän, istukaa, herra parooni!
ELOHIIRI: Mielestäni kuitenkin puolueen hallinto...
ISABELLA (kuten edellä): ... vahvistaa kaikki, mitä _me_ olemme
päättäneet. — (Elohiiri istuu tuhkien tyytymättömänä sieramiinsa.) Hyvät
naiset ja herrat! Jo Ibsenin Noora aikoinaan...
KANSLIANEUVOS: Se ole kovin vanha juttu. Pittekö nyt aina alkka
synninpaisumuksen ajoilta asti?
ISABELLA: Vaadin hiljaisuutta. — Jo Ibsenin Noora aikoinaan tuli siihen
vakaumukseen, että hän oli ensi sijassa ihminen, toisessa sijassa vasta
nainen, vaimo ja äiti. Sama vakaumus on syvälle juurtunut myös kaikkien
Suomen naisten sydämiin.
KANSLIANEUVOS (tehden epätoivoisen liikkeen): Raukka issenmaa!
ISABELLA: Niinkuin me jo nyt puhumme äidinkielestä, samoin tulee nimi
"isänmaa" pian "äidinmaaksi" muuttumaan.
SINISALO: Anteeksi, että keskeytän: meidän kouluissamme on jo nyt tapa
rukoilla vuoroin "isä meidän" ja "äiti meidän".
ISABELLA (armollisesti hänelle päätään nyykähyttäen): Kuten kuulette,
hyvät herrat. — Se onkin aivan luonnollista katsoen siihen
kieltämättömään tosiseikkaan, että nainen on perheen oikea pää ja
perusta. — (Hämmästyksen ja tyytymättömyyden merkkejä miespuolisesssa
kuulijakunnassa.) Huomaan, etteivät kaikki täällä vielä täysin tajua
sitä. Asia on pian valaistu esimerkillä. Poistakaa nainen perheestä, ja
mitä jää jälelle siitä?
KANSLIANEUVOS: Mees ja lapsi.
ISABELLA: Siis sanalla sanoen: ei mitään. — Mutta poistakaa mies
perheestä! Muuttuuko mitään? Ei.
KANSLIANEUVOS (epätoivoisesti): Mutta kuinkka Häran nimesse sine
pärusta pärhe, jos ei sinulla ole mees ollenkan?
ISABELLA: Sen ovat tuhannet naiset käytännössä osoittaneet. — Siksi
pitäisikin kaikki lapset oikeastaan äidin mukaan nimitettämän, kuten
kuuluukin jo olevan tapana eräillä villikansoilla.
KANSLIANEUVOS (kuten edellä): Pärhe on kuittenkin yhteiskunnan
pärustus. Emmeke me ole miken kerikansa _Akka_ teelle.
ISABELLA: Ellemme ole, tulemme siksi.
KANSLIANEUVOS: Me ole kristityt ihmiset, ja mine sano aina uudestan ja
uudestan: tie Soomen suuruten key vain sen lasten uhravaisuden lepi.
KOPPELO (rykäisten): Pyydän täydellisesti yhtyä edellisen puhujan
mielipiteesen.
ISABELLA: Pyydän naisena ja puolisona hiljaisuutta. — Uhrautuvaisuus voi
olla hyvä, mutta se on miesten asia. Nainen kantaa kalliimman uhrin
isänmaalleen, jos hän ylimalkaan ottaa miehen...