_Verrina_ ja _Fiesko_, joka on herttuallisessa puvussa,
tapaavat toisensa.
Fiesko. Verrina! Terve! Minä lähdin juuri etsimään sinua.
Verrina. Niin oli minunkin matkani.
Fiesko. Huomaako Verrina mitää muutosta ystävässänsä?
Verrina (varovasti). En soisi olevan.
Fiesko. Mutta etkö näekään mitään?
Verrina (häneen katsomatta). En luule!
Fiesko. Minä kysyn, etkö löydäkään?
Verrina (pikaisesti silmäiltyään häntä). En löydäkään.
Fiesko. No katso siis, totta täytyy sen olla, että valta ei tee
tyrannia. Siitä kuin viimeksi erosimme, on minusta tullut Genuan
herttua ja Verrina (pusertaen häntä rintaansa vasten) tuntee minuu
syleilyni yhtä tuliseksi kuin ennenkin.
Verrina. Sen pahempi, että minun täytyy siihen kylmästi vastata;
majesteetin näkö lankee kuin terävä puukko minun ja herttuan välille!
Juhana Ludvig Fieskolla oli valtakuntia minun sydämessäni -- nyt on hän
valloittanut Genuan ja minä otan omani takaisin.
Fiesko (hämmästyen). Se olisi enemmän kuin juutalaisen hinta
herttuakunnasta.
Verrina (jupisee synkeästi). Hm! Vapaus on kai jo niin vanhanaikaista,
että tasavalta viskataan ensi ostajalle pilkkahinnasta.
Fiesko (purren huultansa). Sitä et sano kellekään muulle kuin Fieskolle.
Verrina. Luonnollisesti. Aina sen tarvitsee olla kunnon pää, jota
totuus lähestyy ilman korvillensa saamatta. -- Mutta sen pahempi!
taitava pelaaja on _vaan yhdessä kortissa_ erehtynyt! Kateudesta hän
mielitteli koko peliä, mutta se sukkelapää onnettomuudeksi unhotti
_isänmaan ystävät_ (Sangen painavasti). Onko vapauden sortajalla myös
koukkunsa sen _roomalaisavujen_ varoiksi? Minä vannon taivaan kautta
että ennenkuin jälkimaailma minun luuni _herttuakunnan_ kirkkomaasta
kaivaa, ennen pitää sen ne mestauspaikalta poimiman.
Fiesko (tarttuen lempeästi hänen käteensä). Eikö silloinkaan jos
herttua on sinun veljesi? jos hän herttuakunnastansa tekee ainoasti
hyväntekeväisyytensä aarreaitan, Verrina eikö silloinkaan?
Verrina. Ei silloinkaan -- eikä rosvoa koskaan ole hirrestä poisauttanut
hänen lahjoittamansa ryöstö. Paitsi sitä, ei tämä jalomielisyys vaikuta
Verrinaan. Kansalaiseni juuri sallisin tekevän itselleni hyvää -- sillä
kansalaisilleni toivon voivani sen taas palkita. Herttuan lahjat ovat
armosta -- ja ainoasti Jumala on minulle armollinen.
Fiesko (äreästi). Ennen voisin reväistä Italian Välimerestä kuin tämän
jukopään luulostansa.
Verrina. Eikä repäiseminen olekaan sinun huonoin taitosi, sen tietää
kertoa Genua niminen karitsa, jonka sinä Dorian suvun suusta repäisit
-- itse raadellaksesi. -- Mutta kyllin tästä. Sivumennen vain sano
minulle, herttua, mitä pahaa se raukka teki, jonka te kirkon seinään
ripustitte.
Fiesko. Se konna poltti Genuata.
Verrina. Mutta se konna jätti kai vielä lait rauhaan?
Fiesko. Verrina kiskoo veroa minun ystävyydeltäni.
Verrina. Pois ystävyys! sanonhan sinulle, että en minä sinua enää
rakasta; minä vannon sinulle vihaavani sinua -- vihaavani kuin
paratiisin käärmettä, joka oli ensimmäinen vääristelijä luotujen
maailmassa ja josta jo kuudes vuosituhat kituu -- Kuule Fiesko -- en
puhu sinulle niinkuin alamainen herralle -- en ystävänä ystävälle,
vaan _ihmisenä ihmiselle_ (Terävästi ja tuimasti). Sinä olet pyhyyden
majesteettia häväissyt, kun viettelit hyvätavut konnantyöhösi ja
annoit Genuan isänmaaanystävien rietastella Genuan kanssa -- Fiesko,
jos minäkin olisin ollut niin rehellisen tyhmä, etten olisi huomannut
veitikkaa, Fiesko! kautta manalan kauhujen! minä sisuksistani tekisin
köyden ja kuristaisin itseni, että sieluni vapisevana rakkona
purskahtaisi sinun päällesi. Ruhtinaallinen pillomus kyllä särkee
ihmisten syntien kultavaa'an, mutta sinä olet taivasta pilkannut ja sen
riidan ratkaisee maailman tuomari. (Fiesko hämmästyy ja katselee häntä
äänetönnä silmät seljällänsä). Älä mieti vastausta! Olemme jo lopussa
(Käytyänsä muutaman kerran edes takaisin). Genuan herttua, eilisen
tyrannin laivoissa opin minä tuntemaan kurjanlaisia ihmisiä, jotka
aina airoissa istuen märehtivät monen vuotista rikostansa ja itkevät
kyyneleensä valtamereen, joka, niinkuin rikas mies, on liian ylpeä
niitä lukemaan -- Kelpo ruhtinas alkaa hallituksensa armelijaasti.
Tahtoisitko sinä päättää kaleeriorjille vapauden?
Fiesko (terävästi). Olkoot ne minun tyranniuteni esikoiset! -- Mene ja
julista heille kaikille vapaus!
Verrina. Niin teet sinä työsi vaan puoliksi, kun et näe heidän iloansa.
Koeta mennä itse! Suuret herrat ovat niin harvoin läsnä, kun tekevät
pahaa; tekisivätkö he hyvääkin salassa? -- Ei minun mielestäni herttua
olisi kerjäläisenkään tunteille liian suuri.
Fiesko. Mies, sinä olet hirveä, mutta en tiedä miksi minun pitää
totteleman. (Menevät molemmin merelle päin.)
Verrina (pysähtyy surumielisesti). Mutta kerran vielä syleile minua,
Fiesko! Täällähän ei ole ketään, joka näkee Verrinan itkevän ja
herttuan tunteissansa. (Painas häntä rintaansa vasten). Totisesti ei
koskaan kahta suurempaa sydäntä lyönyt toistansa vasten! me rakastimme
kuitenkin toisiamme niin veljellisen lämpimästi. (Kiihkeästi itkein
Fieskon kaulassa) Fiesko! Fiesko! Sinulla oli minun sydämmessäni tila,
jota ei koko ihmissuku enää täytä.
Fiesko (kovasti liikutettuna). Ole -- minun ystäväni!
Verrina. Heitä pois tämä ilkeä purpura ja minä olen! -- Sen ensimmäinen
kantaja oli murhamies ja hän toi purpuran peittääksensä tähän veren
väriin tekonsa merkit. -- Kuule, Fiesko, -- minä olen sotilas enkä
paljon ymmärrä kosteita poskia -- Fiesko -- nämä ovat ensimmäiset
kyyneleeni -- Heitä pois tämä purpura!
Fiesko. Vaiti!
Verrina (kiihkeämmin). Fiesko -- anna täällä kaikki maailman kruunut
palkaksi -- tuolla kaikki sen piinat rangaistukseksi polville
laskemisestani kuolevaisen edessä -- minä en laskisi, Fiesko! (laskien
polvillensa) tämä on ensimmäinen polveni notkistus -- Heitä pois tämä
purpura!
Fiesko. Nouse ylös äläkä ärsytä minua enää!
Verrina (päättävästi). Minä nousen ylös enkä ärsytä sinua enää.
(Seisovat laudalla, joka vie kaleerilaivoille). Herttua käy edellä!
(Menevät laudan yli.)
Fiesko. Mitä niin tempaset minun viittaani? -- se putoo!
Verrina (hirmuisella ivalla). No, koska purpura putoo, menköön herttua
perässä! (Lykkää hänen mereen).
Fiesko (huutaa aalloista). Auta! Genua auta! Auta! auta herttuatasi!
(Painuu).