_Sakko_ ja _Kalkagno_, kumpikin miesjoukon kanssa, kohtaavat toisensa.
Kalkagno. Andreas Doria on paennut.
Sakko. Sitten ei ole sinun hyvä puhutella Fieskoa.
Kalkagno. Ne ulkomaan karhut istuivat kuin kalliot ukon edessä.
En saanut häntä edes nähdä. Yhdeksän meidän miestä on päättänyt
päivänsä. Minä itsekin sain naarmun vasempaan korvalehteeni. Kun
he näin puolustavat vieraita tyrannia lempo vieköön, kuinka he
vartioinnevatkaan omia herrojansa.
Sakko. Meillä on jo tukeva puolue ja kaikki portit ovat meidän.
Kalkagno. Linnassa kuuluu tuimasti oteltavan.
Sakko. Bourgognino on siellä. Mitäs Verrina tekee?
Kalkagno. Hän on Genuan ja meren välillä kuin manalan kahlekoira, että
tuskin kalanpoika pääsee hänen ohitsensa.
Sakko. Minä annan rynnätä esikaupunkiin.
Kalkagno. Minä marsin Sartsanan torin poikki. Liiku rumpali! (Kulkevat
eteenpäin rummun täristessä).