Leonoora (yhä hurjasti haaveksien, huutaa joka taholle). Fiesko!
-- Fiesko! -- Fiesko! -- Ne luopuvat hänestä. -- Hänen uskottunsa.
-- Kapinallisten uskollisuus on horjuva. (Kovasti hämmästyen).
Kapinallisiako johtaa minun puolisoni? Bella! Kapinoitsijanako minun
Fieskoni taistelee?
Arabella. Ei suinkaan, rouva, vaan Genuan peloittavana välimiehenä.
Leonoora (tarkkuudella). Se olisi toista -- ja Leonoorako vapisisi?
Tasavallan ensimmäistä miestäkö syleilisi tasavallan pelkurin nainen?
Mene, Arabella, -- kun miehet voittelevat maista, täytyy vaimojenkin
tunteiden leimuta. (Rummut alkavat taas tärisemään). Minä syöksen
taistelujoukkoon!
Arabella (lyö kätensä yhteen). Voi tätä elämää!
Leonoora. Vait! Mitä jalkoihini tuli? Hattu ja viitta. Miekkakin on
tässä. (Koittelee sitä). Painava miekka, Bellani! Mutta voinhan minä
sen kantaa eikä miekka häpäise kantajaansa. (Hätärymyä).
Arabella. Kuuletteko? kuuletteko? se tulee Dominikaanien tornista.
Herra armahda! kuinka kauheata!
Leonoora (houraillen). Sano kuinka ihanata! Tällä hätäkellolla minun
Fieskoni puhuttelee Genuata. (Rummut tärisevät lujemmin). Hurraa!
hurraa! ei huilujen ääni ole milloinkaan niin suloista. -- Näitäkin
rumpuja elähyttää minun Fieskoni -- kuinka sydämmeni lyö kovemmin!
Koko Genua ihastuu. -- Palkkalaiset lentävät hänen nimensä kaikuun, ja
hänen vaimonsako ei olisi rohkea? (Kolmessa muussa tornissa rymytään).
Ei! Sankarinaisen pitää minun sankariani syleilemän. -- Bruutukseni
syleilköön roomalaisnaista. (Panee hatun päähänsä ja tulipunaisen
viitan yllensä). Minä olen Porcia.
Arabella. Armollinen rouva te ette tiedä kuinka hirveästi te
hourailette! Sitä ette tiedä! (Hätärymäkköä ja rumpujen tärinää).
Leonoora. Voi raukka sinuas, joka tuon kaiken kuulet etkä houraile!
Itkeä pitäisi näiden kivien ettei heillä ole jalkoja juosta minun
Fieskoni luo. -- Näiden palatsien vihastuman mestarillensa, joka heidät
niin lujaan kiinnitti maahan, että eivät saa juosta minun Fieskoni luo.
-- Rannat jos mahdollista jättäisivät paikkansa, antaisivat merelle
Genuan ja tanssisivat hänen rumpujensa jälkeen. -- Joka kuoleman
kapaloitsee, eikö se herätä sinun rohkeuttasi. -- Mene! -- Minä löydän
tieni.
Arabella. Herran tieten! Ettehän vaan täytä tätä oikkuanne?
Leonoora (ylpeästi ja miehuullisesti). Niimpä aion, sinä houkko
-- (tulisesti) Missä meteli kiivaimmin raivoo -- missä Fieskoni
itse taistelee. -- Onko se Lavagna? -- kuulen heidän kysyvän -- se
voitettamaton, joka Genuasta heittelee rautanopoja, onko se Lavagna?
-- Genualaiset! Hän se on, vastaan minä, ja se on minun puolisoni, ja
minullakin on haava. (Sakko salaliittolaisien kanssa).
Sakko (huutaa). Ken siellä? Doria tai Fiesko?
Leonoora (innostuneena). Fiesko ja vapaus! (Rientää kadulle. Melskettä.
Bella tungetaan pois).