Laulusali.
_Leonoora, Arabella_ ja _Roosa_. Kaikki levottomina.
Leonoora. Laulusaliin lupasi Fiesko tulla eikä tulekaan. Kello käy jo
kahtatoista. Peloittavasti humisee palatsissa aseita ja ihmisiä, ja
eikö Fiesko tule?
Roosa. Teidän piti piilouman seinäverhon taka. -- Mitähän kreivi sillä
tahtoo?
Leonoora. Hän tahtoo niin, Roosa, minä siis kyllä tiedän totella.
Bella, kyllin olla aivan ilman pelvotta. -- Ja kuitenkin! Bella,
kuitenkin minä vapisen niin, sydämmeni tykyttää niin kovin
levottomasti. Tytöt, älkää kumpikaan menkö minun sivultani.
Bella. Älkää peljätkö! Tuskamme vartijoitsee utelijaisuuttamme.
Leonoora. Minne silmäni luo, näen outoja kasvoja, kuin hontoja
viirunaamaisia aaveita. Kun jotakuta huudan, vapisee kuin kiinni saatu
pahantekijä ja hiipii yön pimeyteen tämä _pahan omantunnon hirvittävä
asunto. Vastaus_ on puolisalaista ääntä, joka vapisee kielellä vielä
tuskallisesti epäilee, rohkeneeko hän tulla ulos. Fiesko! -- En tiedä,
mitä kauhuja täällä solmiellaan. -- Minun Fieskoni ympärillä vaan
(suloisesti väännellen käsiänsä) liehukaa te taivaan voimat!
Roosa (kovin säikähtäen). Siunatkoon! Mikä ryskää käytävässä?
Bella. Se on vartijasotamies tuolla. (Vartio huutaa ulkona: "Ken
siellä"? johon vastataan).
Leonoora. Ihmisiä tulee! Seinäverhon taka! Pian! (Piiloutuvat).