_Edelliset_ ja _Kalkagno_ hengästyksissä ja peljästyneenä.
Kalkagno. Pois! pois! Paetkoon kuka paeta voi! Kaikki pois!
Bourgognino. Mitä pois? Onko heidän lihansa rautaa ja meidän miekkamme
ruokoa?
Fiesko. Miettikää, Kalkagno! erehdys tässä olisi anteeksi antamaton.
Kalkagno. Me olemme petetyt. Helvetillinen totuus. Maurinne, Lavagna,
konna! Minä tulen neuvoskunnan palatsista. Hän oli herttuan puheilla.
(Aateliset kalpenevat. Fieskon kasvot muuttuvat).
Verrina (päättävästi vartijoita kohden). Sotilaat! lyökää sotakirveenne
minuun, minä en tahdo kuolla pyövelin käsiin. (Aateliset juoksevat
hämmästyneinä eri haaroille).
Fiesko (jotenkin tointuneena). Minne? Mitä teette? -- Mene manalle,
Kalkagno! -- Paljasta peloitusta, hyvät herrat -- akka! kertoa
sellaista näille pojille -- Sinäkin, Verrina? -- Bourgognino, sinäkin,
minne sinä menet?
Bourgognino (tulisena). Kotio, Berttani murhaamaan ja taas tänne.
Fiesko (räjähtää nauramaan). Jääkää! viipykää! Tämäkö on tyrannin
murhaajien rohkeutta? -- Mestarillisesti teit sinä tehtäväsi, Kalkagno!
Ettekö huomanneet tätä ilmoitusta minun toimekseni? -- Kalkagno,
puhukaa eikö teidän minun käskystäni pitänyt koetteleman näitä
Roomalaisia!
Verrina. Voitko vielä nauraa? Minä uskon sen taikka en enää pidä sinua
ihmisenä.
Fiesko. Hävetkää, miehet, langeta tähän lasten paulaan! Ottakaa vasta
aseenne! Taistelkaa kuin karhut tämän pahan poistamiseksi. (Hiljaa
Kalkagnolle). Olitteko itse siellä?
Kalkagno. Minä tungin henkivartijani välitse tehtäväni mukaan tuomaan
tunnussanan herttualta -- palatessani tuotiin Mauri.
Fiesko (kovaa). Ukko on siis makuulla! Me rymyämme hänen ylös
höyheniltänsä. (Hiljaa). Puhuiko hän kauan herttuan kanssa?
Kalkagno. Ensi hätäni ja teidän läheisen vaaranne tähden sain
viivytyksi siellä tuskin pari minuuttia.
Fiesko (kovaa ja iloisesti). Kas vaan, kuinka maanmiehemme vieläkin
vapisevat.
Kalkagno. Ei heidän olisikaan pitänyt niin yhtäkkiä uhooman. (Hiljaa).
Mutta, kreivi, mitä hyötyä tästä hätävaleesta on?
Fiesko. Ajan voittoa, ystäväni, ja sitten on ensi kauhu jo ohitse.
(Kovaa). Hoi! tuotakoon viiniä! (Hiljaa). Ja näittekö herttuan
vaalenevan? (Kovaa). Hei, veljet, vähän virkistystä tämän yön
karkeloon. (Hiljaa). Näittekö herttuan vaalenevan?
Kalkagno. Maurin ensi sana mahtoi olla "salaliitto"; ukko astui
lumivalkeana taappäin.
Fiesko (hämillään). Hm! hm! perkele on kavala, Kalkagno -- Hän ei
ilmoittanut mitään ennenkuin puukko oli heidän kurkussansa. Nyt on hän
kai heidän enkelinsä. Mauri on kavala. (Viinipikari tuodaan hänelle;
kohottaa sen ja juo). Onneksemme! kumppanit! (Kolkutetaan).
Vartio. Ken siellä?
Ääni. Herttuan käsky. (Aateliset juoksevat hämmästyneinä pitkin pihaa).
Fiesko (hyppää heidän joukkoonsa). Älkää lapset! älkää peljästykö!
älkää peljästykö! Minä olen täällä. Viekää aseet pois joutuun! Minä
pyydän, olkaa miehiä! Näistä terveisistä päättäen Andreas vielä
epäilee. Menkää huoneeseen ja tointukaa! Avatkaa, sotamiehet! (Kaikki
menevät. Portti avataan).