_Edelliset_ ja _henkivartija_ sotamies.
Gianettino. Mitä nyt?
Sotamies. Käydessäni Tuomasportin sivutse näin minä suuren joukon
aseellisia sotamiehiä rientävän Darsenaan ja laittavan Lavagnan kreivin
kaleerilaivoja purjekuntoon.
Gianettino. Ei tärkeämpää. Onko muuta ilmoittamista?
Sotamies. On kyllä. Kaputsinien luostarista vilisee epäluulonalaista
väkeä ja puikkii torin poikki; käynnistä ja näöstä päättäin ovat nekin
sotamiehiä.
Gianettino. Sen pölkyn palvelus-intoa! (Lomellinolle levollisesti). Ne
ovat minun Milanolaisiani.
Sotamies. Teidän armonne, käskettekö ottamaan vaaria niistä?
Gianettino (ääneensä Lomellinolle). Katsokaa perään, Lomellino!
(Rajusti sotamiehelle). Saat mennä. Kaikki hyvin! (Lomellinolle).
Viitatkaa sille ulkomaalaiselle sonnille, että hän pitää suunsa.
(Lomellino ja sotamies menee pois).
Fiesko (joka tähän asti on karkeloinnut Julian kanssa ja vaan
salaisesti kurkistellut). Ystävämme on tuskastunut. Uskallanko kysyä
syytä?
Gianettino. Ei ihme. Alinomaa kysymistä ja ilmoittamista. (Syöksee
ulos).
Fiesko. Meitäkin odottaa näytelmä! Saanko tarjota käteni, armollinen
rouva?
Julia. Malttakaa! Minä ensin otan hupun. Kreivi, eihän vaan ole
murhenäytelmä, se tulee uniini?
Fiesko (kavalasti). Oi, se naurattaa kuolijaaksi, kreivitär! (Vie
Julian pois. Esirippu).